Rakkaudesta elokuvaan

Alina ja Sasa   "Kuin lapsi uskoinkin että onni on ihmeellinen sirpaleet särkyneet nyt on jäljellä onnestain" Tuo iskelmä tulee mieleen Itä-Ukrainaan sijoittuvasta turvakodista kertovan tanskalaisohjaajan dokumentista. Ohjaaja on onnistunut saavuttamaan luottamuksen Koljan, Alinan ja Sasan kanssa. Sinänsä raastava - taustalla sota, työttömyys, köyhyys, halpa viina lohdutuksena, perheitten hajoaminen ja sirpaleina pienet lapset, jotka sijoitetaan turvakotiin. Kumpikaan vanhemmista ei pidä yhteyttä kehenkään ystävyyttä. Alina ja Sasa keskustelut kertovat synkistä tulevaisuuksista, Kolja lukee satua, minkä hän tulkitsee, ettei ihmisiin kannata luottaa. Mutta sinänsä turvallisessa turvallisten aikuisten keskellä lapset oppivat pitämään huolta toisistaan. Tytöt Alina ja Sasa tappelevat ja tulevat parhaiksi kavereiksi, Kolja, vaikka tekee lainvastaisuuksia, oppii huolehtimaan pikkusiskostaan Krystnasta. Toivoa ystävästä ja toisista välittämisestä myös tulevaisuude...

  Dokumentin nimi on metafora. Sen merkitystä on mielenkiintoista arvuutella. Joka tapauksessa elokuvan tekijän näkökulman kunnioitus nousee arvoasteikossa tarinan edetessä. Minulle elokuvan tapahtumapaikat - Imatra ja Helsingin Roihuvuori tuoreina tuttavuuksina - helpottavat tarina yhteiskunnallisen viestin ymmärtämistä. Vaikka luokkaerot ja eriarvoisuus eivät nouse pääosiin, ne voi hahmottaa taustalla. ja toisaalta että, lapsuuden ystävyys voi kantaa, kun ymmärretään molempien eri elämäntilanne. Viisas ja lämmin kaiken kaikkiaan, ei pätkääkään yksittäisten ihmisten moralisointia, vaan kelpo annos yhteiskunta-analyysiä

Parkinsonin tautia sairastava Elina   Aika sanomattomaksi vetää, kun suomalaiset eivät puhu,vaan laulavat tunteista. Viidestoista yö, Bensaa suonissa, Isoisän olkihattu, O len kuullut on kaupunki tuolla, Satulinna , Moottoritie on kuuma, Hassisen kone ja Paratiisi . Ja vaikka mitä, S uomen tunnetuin karaokevetäjä Evi ajaa ympäri Suomea ja erityisesti pohjoisen lumituiskuissa : hän käy lievittämässä - jopa halaamassa - ihmisten ikävää, surua ja yksinäisyyttä, mutta ilman sentimentaalisia ylilyöntejä. Laulut, joista useimmista kuullaan dokumentissa vain osa, puhuvat puolestaan, ja hienosti laulun esittäjän taustaan ja kokemukseen sopien . Erityisen sympaattisesti mielenkiintoiselta tuntuu yksinhuoltajaisä Kari ja tämän murrosikäinen tytär Kiia ja heidän kömpelön lämmin suhteensa. Isällä on autokorjaamo, missä hän laulaa karaoke a , kunnes vihdoin uskaltaa mennä karaokebaariin. Elina sairastaa Parkinsonin tautia, mutta pystyy selviämään siitä ystävänsä tuella - ja vauhdikkaan ...

Kaksi "kaunotarta"   Alberto Moravian romaanin Il Diprezzo (1954) ja Godardin Le Mepris nimet merkitsevät kumpikin suomeksi halveksunta tai väheksyntä. Niinpä elokuvan nimi onkin käännetty suomeksi Keskipäivän aave. Yksi analyyttinen tapa katsoa elokuva on miettiä, mitä suomenkielisen nimen antaja on tarkoittanut. Onneksi katsoin elokuvan tutkimatta alkuperäisiä nimiä. Ja niin kävi selväksi että aviovaimo Camille (Brigitte Bardot) alkaa vähitellen halveksua yhä enemmän miestään Paulia ( Michel Piccoli). Lemmen yön jälkeen alkaa alamäki ehkä siitä, kun Paul antaa elokuvatuottajan viedä Camillen urheiluautollaan keskenään tapaamispaikalle ja myöhästyy itse puoli tuntia. Upporikas tuottaja haluaisi elokuvaan lisää seksiä. Taustana elokuvassa  on elokuvan tekeminen ja sen arvojen ja suuntauksista väitteleminen. Pitää tehdä elokuvaa Odysseuksesta ja Penelopesta, seireeneistä, uskottomuudesta ja kostosta. Elokuvassa elokuvaa ohjaa saksalainen legendaarinen ohjaaja Fritz Lang (...

Ensimmäinen tehtävä: Polkupyörällä ajaminen   Koronapandemian päästyä melkoiseen vauhtiin tosielämässä ilmestyy tämä elokuva, missä ihmiset menettävät muistinsa omasta menneisyydestään epidemian tavoin. Noin viisikymppiset, mies ja nainen pääsevät tai joutuvat asiantuntijoiden uuden identiteetin rakentamisen ohjelmaan. He saavat kumpikin oman asunnon, ja tehtäviä, joiden mukaan toimia. Niiden kautta he tutustuvat toisiinsa, mutta kummassakaan ei syty mitään inhimillistä. He vain kuuliaisesti tekevät annetut tehtävät. Naiselle annetaan tehtäväksi iskeä toinen henkilö, viedä tämä vessaan ja naida hänen kanssaan siellä. Vähän ajan päästä mies saa saman tehtävän. He ottavat toisistaan ja tapahtumista ohjelman mukaisesti valokuvia. Niitä ohjelman kehittäjät kehuvat. Yhden tehtävän mukaan miehen pitää huolehtia kuolemaa odottavaa miestä. Ehkä sen tehtävän  tapahtumat saavat aikaiseksi jotain inhimillistä, kun tuo mies kuolee. Jos oikein ymmärrän, niin elokuvan alussa mies v...

Sofien valinnan kohde   Huikea toisen maailmansodan ja natsiajan kokeneen puolalaisen Sofien (Meryl Streep) henkilöhistoriallinen tarina on samalla avaava historian kertaus. Vuoteen 1947 ja Brooklyniin sijoittuvassa tarinassa on kysymys myös ystävyyden kääntymiseksi kolmiodraamaksi. Sofia kanssa samassa talossa asuu hänen kiihkeä kumppaninsa amerikanjuutalainen Nathan (Kevin Kline) ja amerikkalainen aloitteleva kirjailija Stingo (Peter MacNicol). Monet kuvaukset elokuvasta jättävät minun mielestäni liian pienelle huomiolle Nathanin juutalaistaustan siinä, miten kiihkeästi hän rakastaa Sofieta ja hetken päästä huutaa ja haukkuu tätä puolalaiseksi lutkaksi. Taustalla tässä piilee se, miten Puolassa suhtauduttiin holokaustiin. Nathanin ristiriitainen käyttäytymine selitetään tarinassa skitsofrenialla. Niinpä Stingosta tulee myös Sofien uskottu, jolle Sofie julmien takaumien kautta kertoo pala palalta oman valintansa ja syyllisyytensä. "Mutta totuus ei auta sinua ymmärtämää minua...

  Maailman onnellisin kansa (12 min.) Löysin kahdenlaista "onnea". Ensimmäisessä Suomi on voittanut ilmeisesti jääkiekon maailmanmestaruuden. Viinapuollon kanssa lähes alastomat nuoret juhlivat, kahlaavat ja hyppivät Havis Amandan vesialtaassa . Toinen "onnen" kokemus on yksin veneessä istuva ihminen luonnon rauhassa keskellä ei mitään. Välillä näytetään synkkää kerrostaloa ja kerrotaan, että yli puoli miljoonaa suomalaista syö psyyken lääkkeitä. Paljon tehdään myös itsemurhia, joten se nostaa jäljelle jäävien onnellisuusastetta Culottées - Tienraivaajat 1.osa (30 min) Nimi taitaa tulla ranskankielisestä sanasta Pikkuhousut, joka on Le Monden julkaisema blogi. Siinä kuten tässä animaatiossa kerrotaan lyhyitä elämäkertoja naisista, jotka raivanneet tietä johonkin uuteen. Minulle tuttuja olivat tanssija Josephine Baker, näyttelijä Margared Hamilton Adams Familysta ja Tove Jansson. Mielenkiintoisia noin kolmen minuutin pituisia elämänkertoja. Molemmat ...

Ylisisar  - Deborah Kerr  Enpä olisi uskonut elokuvaa sen lavasteista (Himalaja) ja upeista väreistä ihastuneena lähes itseni ikäiseksi. Sen sijaan teema on vanhahtava - vai onko - nunnien tukahdetun seksuaalisuuden ja Mustan narsissin eli länsimaista vapautta symbolisoivan parfyymin tuoksun vihreässä huivissa herättämä ristiriita. Jälkimmäistä edustaa shortseissa ja jopa ilman paitaa esiintyvä karvarintainen mies. Hän edustaa myös jonkinlaista realismia, kun tekopyhä kristinuskon siveys ja alkeellinen luonnon taikausko kohtaavat uskomattoman komeissa maisemissa jyrkän vuorenseinämän reunalla. Aivan jyrkän rotkon reunalla ylisisar soittaa kelloa niin, että tottunut elokuvan katsoja osaa aavistaa jotain ratkaisevaa ja ehkä pahaa sellainen ennustaa. Ainakin kaksi nunnaa tuo mies saa pois tolaltaan ja muistelemaan tai kaipaamaan Mustan narsissin lumoa ja kutsua, ja hiukan taitavat miehenkin turtuneet tunteet herätä horroksesta Aivan jyrkän rotkon reunalla ylisisar soittaa ke...

  Kansainvälien naistenpäivän kunniaksi Elokuvavisa, missä vastaukset liittyvät naiseen 1. Kuka on säveltänyt musiikin elokuvaan? Armotonta menoa - hoivatyön lauluja (2022) ja kuka on sen ohjannut? Anna-Mari Kähärä ja Susanna Helke 2. Kuka on ohjannut kouluväkivallasta kertovan belgialaisen elokuva Leikkikenttä (2021) ? Laura Wandel 3. Kuka Ykspihlajassa kasvanut kulttuuriperheen keskimmäinen viidestä sisaruksesta on esiintynyt mm. Juho Kuosmasen mykkäelokuvassa Romu-Mattila ja kaunis nainen (2012) sekä Markku Pölösen elokuvassa Oma maa (2018) ? Oona Airola 4. Kirjallisuuden Nobel-palkitun kirjaan perustuu elokuva Jerusalem (1996) . Kuka kirjailija ja kuka elokuvan ohjaajan vaimo esittää siinä Karinia? Selma Lagerlöf ja Pernilla August 5. Kirjallisuuden Finlandia-palkitun naisen romaaniin löyhästi perustuva elokuva vuodelta 2021. Kenen kirjailijan romaani ja kuka Turussa asuva näyttelijä naispääosassa? Rosa Liksom ja Seid i Haarla (H...

Äiti ja tytär   Kansainvälien naistenpäivän kunniaksi Elokuvavisa, missä vastaukset liittyvät naiseen 1. Kuka on säveltänyt musiikin elokuvaan? Armotonta menoa - hoivatyön lauluja (2022) ja kuka on sen ohjannut? 2. Kuka on ohjannut kouluväkivallasta kertovan belgialaisen elokuva Leikkikenttä (2021) ? Elokuvassa pikkusisko yrittää pelastaa isoveljensa kiusaalmiselta 3. Kuka Ykspihlajassa kasvanut kulttuuriperheen keskimmäinen viidestä sisaruksesta on esiintynyt mm. Juho Kuosmasen mykkäelokuvassa Romu-Mattila ja kaunis nainen (2012) sekä Markku Pölösen elokuvassa Oma maa (2018) ? Tunnetumpi osa nyrkkeilijä Olli Mäen kihlattuna elokuvassa Hymyilevä mies 4. Kirjallisuuden Nobel-palkitun kirjaan perustuu elokuva Jerusalem (1996) . Kuka kirjailija ja kuka elokuvan ohjaajan vaimo esittää siinä Karinia?  Kirjailijan tunnetuimpia teoksia ovat Göstä Berlignin taru ja Peukaloinen villihanhien maassa 5. Kirjallisuuden Finlandia-palkitun naisen romaaniin löyhäst...

Hoitaja ja omapotilas   Mielisairaalaan sijoittuva yhtä aikaa traaginen ja julma, mutta myös uskottavan koskettava tarina psykoosin todellisuudesta. Se oli aikoinaan menestys, eikä syyttä, ja onneksi alan työntekijät puolustivat näkemyksiä sen realistisuudesta, kun sitä syytettiin mm. kevyeksi ongelmafilmiksi. Olen nähnyt sen kolme vuotta sen jälkeen, kun olin lähtenyt ns. epäsosiaalisten poikien vastaanottokodista. Nyt kun katsoin, tulee mieleen, että olisiko minunkin pitänyt lähteä aikaisemmin, ja miten olimme  usein avuttomia auttamaan niitä poikia. Ja miten itsekin olin mukana sellaisissa henkilöstön välisissä kuvioissa, mistä elokuvakin kertoo. Uuden, nuoren hoitajan Tuulikin (Riitta Viiperi ) omapotilaaksi annetaan Katariina, ilmeisesti sairaalan vaikein potilas Tuulikki joutuu aivan liian lujille, vaikka yrittää hyvää hyvyyttään parhaansa. Katariina tekee itsemurhan. Lopulta Tuulikki yövuorollaan järjestää tanssit suljetulla osastolla ja Hiski Salomaa laulaa "me...

  Ranskan niin sanotun uuden aallon puhdas tyylittely. Toistuvat ja arvoitukselliset parisuhdepelin vuorosanat kuvaavat uuden aallon vapautta ja itsenäisyyttä - ja toisiaan rakastavien - naisen ja miehen suhdetta. Elokuvan nimi voisi olla myös La donna e mobile tai Matti Ijäksen Lahja. Elämän iloinen lasta haluava nainen ja kuivan oloinen virkamies, joka ei halua lasta, hakevat ratkaisua, mies tarjoaa ratkaisuksi toista miestä lapsen siittäjäksi. Toistot ja tekstilliset selitykset - lienevätkin nekin uuden tyylin temppuihin - mutta enemmänkin ärsyttivät. Ilo oli katsella ja seurata Angelan(Anna Karina) ilmeikästä, ja näyttelevään juonitteluun ja toisaalta todellisiin haluihin perustuvaa , otsikkoon osuvaa työtä - stripties -tytöstä lasta haluavaan naiseen. Mukavilta tuntuivat ajan ja uuden aallon viittaukset esim. Jules ja Jim- elokuvaan ja Ranskan ympäriajon viisinkertaiseen voittajaan Jacques Anqueteliin

 Valto Tynnilän Niin pieni ihmissydän - on sopii kuvaamaan tämän järisyttävän elokuvan sanomaa, missä lopulta äiti ja tytär pelastavant elämän kauneuden ja merkityksen. Tätä kohtaa sodanaikaisesta laulusta tarkoitan - ja erityisesti sen viimeistä säettä. Niin pieni ihmissydän on Niin avara ja pohjaton S e kätkee suuret unelmat Ja vihan, lemmen maailmat  Vuonna 1955 syntynyt Veikko Aaltonen on suomalaisen elokuvan ehkä suurelle yleisölle hieman tuntematon ohjaaja. Hän kulkee Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran jalanjälkiä. Tulee kuitenkin mieleen vaikkapa Rakkaudella Maire, Juoksuhaudantie ja dokumentti Dinosaúrus. Isä meidän on moraalinen draama vanhanaikaisessa, mutta minulle hyvässä mielessä. Siinä on kysymys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta ja mika parhainta myös kauniista ja rumasta, kostosta tai anteeksiannosta. Sitä jäin miettimään, olisiko draama ollut yhtä vakuuttava ilman pistoolia. Suomalaisen elokuvahistoian kannalta sen tekee merkittäväksi Martt...

Luice ja Eccu   Elokuvaversio Kjell Westön Finlandia -palkitusta romaanista on leikattu verso kuusiosaisesta sarjasta. En ole nähnyt pitempää sarjaa ja kirjan ruotsinkielellä lukemisestakin on aikaa, joten välillä olivat henkilöt mennä sekaisin. Westön näkemys ja tapa kuvata sitä, miten historialliset tapahtumat ja yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttavat yksilöitä on kuitenkin taitava ja suorastaan vakuuttavan uskottava. Toiset hajoavat mieleltään, toiset kasvavat ja oppivat raakuuksista muutakin kuin koston. Elokuvan aika ja paikka on 1906 - 1944 ja Helsinki. Tsaari syöstään vallasta, herää toive itsenäisyydestä, mutta rikkaitten ja köyhien välinen taloudellinen juopa on syvä, 1918 ensin kosto ja voittoa havittelevat punaiset ja saksalaisten avulla voittaneet valkoiset kansalaissodan julmuuksista ja joukkoteloituksista vastaavat elokuvan yhden päähenkilön Cedin (Oskari Pöysti) johdolla valkoiset. Cedin radikaali ja villi sisar Luice (Jessica Grabowski) uskaltaa toimia niin p...

Pikkusisko Nora ja isoveli Abel   "tulee mieleen omien kouluvuosien varjoisat päivät", kirjoittaa Turun Sanomien Pekka Eronen. Edellisenä yönä olin nähnyt syyllisyys/kykenemättömyysunia pitkäaikaisesta työpaikastani Lemmilän vastaanottokodista. Sielläkään henkil ö kunta ei suinkaan aina onnistunut pääsemään kiinni poikien keskinäisen hierarkian juurisyihin ja keskinäiseen kiusaamiseen ja väkivaltaa n . Jo siitä, että elokuva on kielletty alle 16-vuotiaita ja että siinä pääosissa esiintyvät alle 10-vuotiaat lapset, kertovat elokuvan rankkuudesta. Väkisinkin alkaa miettiä, mikä on oma osuus siinä muutoksessa, mikä saa ihmiset jo pienestä pitäen käyttäytymään yhä väkivaltaisemmin toisiaan kohden .. Ja kun on kysymyselokuvablogista, niin minun elokuvamaailmassani tapahtui jotain käänteentekevää jo 1954. Silloin ilmestyi Aarne Tarka k sen ohjaama Olemme kaikki syyllisiä ja kuusi vuotta myöhemmin Nina ja Erik . Olen jonottamassa Iida Rauman teosta Hävitys. Olen kuul...

Anna ja Adam   On tietääkseni saanut erinomaisia arvosteluja. Ehkä ne ovat elokuvataiteen oivalluksista, mutta minulle ei ilmeisesti läheskään kaikki aukene. Puolalainen, vähintään keskiluokkainen aviopari Anna ja Adam saapuvat täydellistämään parisuhdettaan luksuslomalle aurinkoiselle Italian saarelle. Kaikki ei suju kuitenkaan hyvin, kun uima-altaassa ei ole vettä, ja paikallinen nuori italiano tulee sitä kunnostamaan. Ehkä yksi keskeinen teema on hyväosaisten ihmisten vieraantuminen työtätekevän ihmisen todellisuudesta. Edes vakavan hädän hetkellä heillä ei riitä kykyä eikä edes tahtoa toimia ja auttaa. Anna ja Adam joutuvat valheen, vaikenemisen ja syyllisyyden tielle, missä heitä auttaa luksushuvilan omistaja ikään kuin varmistaakseen rahalliset saatavansa. Elokuvan lopussa on symboliikkaa, mitä en oikein tajua. Ensin Adam lopettaa italianon kärsivän koiran ja hautaa koiran. Lopussa Anna ja Adam jatkavat ja nauttivat elintasolleen ja luokalleen sopivan laadukasta illal...

  Viiden seksityöläisen, naisen haastatteluin perustuva dokumentti. Heti tulee mieleen käsite prostituutio. Se tulee latinan kielestä ja voi tarkoittaa esim. panna esiin, panna julki, asettaa tai asettua myytäväksi. Jopa näyttäytyä julki/alastomana aiheuttaakseen erektion, kuten yksi lähde kertoo. Haastattelut ovat kovaa kamaa monessa mielessä. Varmaan moni saa kuulla näkökulmia - ainakin minä - joita koskaan ei ole tullut ajatelleeksi. Jos olet palkkatyöläinen, ja ajattelee, että seksityöläinen, joka myy palveluja tarvitseville, ja on sitä mieltä, että seksityöläinen myy itseään. Silloin on hyvä kysyä, oletko myynyt itseäsi työssä. Vai jos tuotteet, joiden valmistamisesta liikevoittosi kasvaa, niin tuottaako se saatetta vai puhtautta, onko pelastusalan työntekijän työ vaarallisempaa kuin seksityöntekijän. Omakin etiikka seksityötä kohtaa alkaa horjua dokumenttia katsoessa, ja automaattisesti huomaa ymmärtävänsä lähes kaikki seksityöläisten puheenvuorot. Hyväksyminenkin t...

Tytär ja isä   Will - isä on rajujen sotakokemusten runtelema levoton sielu ja Tom, hänen tyttärensä. He elävät villin erämaan keskellä vapaina yhteiskunnan säännöistä. Heidät paljastetaan ja viedään maaseudulle, missä heille jää toki ajattelun, mutta ei tekemisen vapaus. Will osallistuu tehotuotantoon ja Tomia kutsuu koulu ja ystävyys. Willin levottomuus pakottaa heidät matkaan luonnon viidakkoon. Tom kysyy yhä kinkkisempiä kysymyksiä isältään, mutta heidän välisensä kiintymys ja rakkaus kestävät -  enemmän isän ehdoilla. Ehkä yhteistä taivalta pitkittää isän loukkaantuminen. He saavat yhteiskunnan vaatimuksista vapaan asunnon yhteisössä, jota vanha, elämänviisas ja luotettava nainen johtaa. Vaan isä haluaa taas liikkeelle ja Tom lähtee mukaan. Lopulta Tom kasvaa irti isästään kipeitten ja hellien jäähyväisten myötä. Hän lähtee toiseen suuntaan, ja isä jatkaa takaisin metsään. Hienoimpia isän ja tyttären välistä suhdetta kuvaa se miten ja kuinka monta kertaa elokuvass...

Guy ja Rosemary   Elokuvaa on nimitetty myös kirotuksi. Polanskin vaimo Sharon Tate murhattiin, miespääosaan esittänyt John Cassavetes kuoli ja Mia Farrow sai erokirjeen Frank Sinatralta elokuvan valmistumisen Ei ole helppo elokuva katsojallekaan Rosemaryn unet ja painajaiset ja spiritisminaapurit sekoittavat niin elokuvan psykiatrin kuin tarkkaavaisen ja istuimensa selkänojaan vasten hikoilevan katsoja ajatukset ja tunteen. Hän ei osaa enää erottaa ovatko fantasia ja unet todellisempaa kuin muiden, jopa Rosemaryn miehen Guyn hänelle tarjoama keskinäisen rakkauden, tulevan lapsen syntymän ja terveen arkijärjen todellisuus. Ehkä elokuvassa on jotain sellaista kauhua, mitä vain elokuva pystyy rakentaman - klaustrofobiaa ja, pelon sekaista kauhua, joka saa Rosemaryn puolelle luonnollisesti asettuvan katsoja vähitellen menettävän toivonsa. Ehkäpä empaattinen katsoja lopulta sulkee silmänsä, hakee turvaa ystävältään, jonka kanssa on uskaltautunut elokuvateatterin puolipimeään...

  Minun ikäiseni muistiin Mia Farrow tulee ensimmäiseksi mieleen Peyton Placesta. Sen jäkeen elokuva, jota pelkäsin katsoa uuden tyttöystäväni jallittamana kolmannen kerran. Silmäni sain kiinni, mutta en korviani. Tyttöystäväni nojautui painajaismaisen elokuvan pahimmilla hetkillä, mutta ei ollut minusta mitään turvaa tai tukea. Se on tietenkin Rosemaryn painajainen vuodelta 1968. Vaan elokuvassa elokuvasta Kairon purppuraruusu Mia Farrow on suloisimmillaan. Lämmin, romanttinen ja kekseliäs komedia, missä missä tarjoilija Cecilia katsoo lohdutuksekseen muistaakseni viidettä kertaa hempeä elokuvaa. Silloin sen miespääosan Tom hyppää valkokankaalta ja sanoo jotenkin, että olen nähnyt sinut katsomossa aiemminkin. Elokuva jatkuu ilman päähenkilöä ja katsojat syyttävät elokuvayhtiötä ja vaativat rahansa takaisin. Mutta Cecilia ja Tom rakastuvat He juhlivat rakkauttaan oikein kunnolla ravintolassa. Cecilia kummastelee, miksi shampanja maistuu pikemminkin Pommacilta, ja Tom sano...

Ystävysten riitaantuminen   Kävin elokuvateatterissa viimeksi yli vuosi sitten, ja nyt kahden toisen elokuvien ystävän kanssa. Heidän keskimääräinen ikänsä on noin puolet minun iästäni, ja tiedän että hekin seuraavat tätä blogiani. Niinpä tämänkin tekstin sisältöä on muokannut yhteisen kokemuksen jälkeinen keskustelu. Itsekin naurahdin muutaman kerran, mutta kun jossakin arvostelussa kuvattiin elokuvaa noiksi kirotuiksi genreiksi komedia tai huumori ja draama, en jonkin asteisena vakavamielisenä tosikkona helpostikaan löytänyt paljonkaan huumoria siinä, mitä kahden pitkäaikaisen ystävän välien rikkoutumisesta seuraa. Toinen silpoo toisen kätensä kaikki sormet ja heittää veriset jäännökset toisen oveen, kun tämä ei ymmärrä hyväksyä välien katkaisemista. Lopulta pinnalliseksi kuvattu, mukava "maajussi" sytyttää sormensa katkaisseen "syvällisemmän" taiteen ymmärtäjän ja muusikon talon tuleen. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1923 Irlantiin ja sen kuvittee...

Pina - Anna Magnani   Jälleen loistava lähihistorian opetuselokuva, joka pakotti tarkistamaan ja paikkaamaan vajavaisia tietojani toisen maailmansodan tapahtumista. Elokuvaa pidetään ns. neorealismin perusteoksena. Katsojalle ei kuitenkaan jää taatusti epäselväksi, keiden puolella ohjaaja on, kun Gestapon porukka jahtaa vapautus- tai vastarintaliikkeen aktiiveja nälän koettelemassa "ikuisessa kaupungissa". Ehkäpä ohjaaja käytti melodraaman vanhoja keinoja kuten oikea ja väärä, hyvät ja pahat. Itse ajattelen jälleen kerran, että henkilöiden tekojen kautta voidaan osoittaa jotain yhteiskunnallisesti pätevää ja realistista. Kahden ihmisen välinen rakkaus tai sen puute ja mustasukkaisuus voivat olla käänteentekeviä ja historia käänteissä ja myös uskottavia. Toki joku saattaa epäillä katolisen lesken, Pinan ja kommunistisen Francescon välistä rakkautta. Ja että aktiivien välisiä viestejä ja rahoja kuljettaa katolinen pappi Don Pietro, jonka tarkoitus on vihkiä Pina ja Frances...

Stella   Kjell Westön kirjat ovat suosikkejani. Olen lukenut niitä ruotsiksi, ja pitänyt eniten Hägring 38 -romaanista. Suomeksi olen nähnyt siitä Kansallisteatterin pienen näyttämön vahvan tulkinnan. Samassa katsomossa istui myös Pentti Linkola, ja mietin, mitä hän mahtaa ajatella näkemästään. Hägringissä eli Kangastuksessa on kyse kansalaissodassa eri puolilla olleitten tapaamisesta ja kohtalokkaista seurauksista parikymmentä vuotta myöhemmin, kun toisen maailmansodan uhka leijui jopa Olympiastadionin avajaisten 100 metrin juoksun voittajan manipuloinnissa. Maalikuvassa sen voittaa juutalainen Abraham Tokazier, mutta hänet tuomitaan neljänneksi kolmen arjalaisen jälkeen. Rikinkeltainen taivas kertoo myös luokkaeroista. Kirjaa lukiessa oli joskus vaikea pysyä mukana, kun tarinan etenemisen kannalta merkittäviä henkilöitä oli tosi paljon. Kirjan lukeminen on kuitenkin avuksi elokuva seuraamisessa, sillä valkokankaalla päähenkilötkin, rikkaan Rabellin suvun ihana tytär Stell...

Laszlo ja Patricia   Pitipä hiukan kerrata, mitä ns. ranskalainen uusi aalto tarkoittaa. En tullut paljon hullua hurskaammaksi. Ainakin se muistetaan auteur -käsitteen luomisesta. Ohjaaja on melkein sama kuin koko elokuva. Parhaissa omissa elokuvamuistoissani häärää roolihahmo Antoine Doinel eli Jean-Pierre Leaud, joka esittää useassakin Francois Truffautin elokuvassa alkaen 400 kepposta-tarinasta (1959). Noin 30 vuotta myöhemmin syntyi uusi uusi aalto, kun Jean-Pierre Leaud näytteli Aki Kaurismäen I Hired a Contract Killer. Sodankylässä Leaud kertoikin että Kaurismäki opetti hänet uudelleen näyttelemään. Jos Antoine Doinel on muistoissani myönteinen hahmo, niin samaa en voi sanoa Laszlo Covacsista, jota Jean-Paul Belmondo esittää "viimeiseen hengenvetoon" eli kuolemaan. Onko se oikea seuraus siitä, että hän elokuvan alussa ampuu aika vaatimattomassa tilanteessa poliisin, jää pakostakin miettimään. Sen jälkeen seuraa pitkä jakso, missä hän yrittää saada Patriciaa sä...

  Yksittäistapaus-sarjan jälleen kerran hurja, ahdistava ja inhottava tarina siitä. miten näyttelijä valmistautuu ties kuinka monennetta kertaa raiskattavaksi. Ja miehenä tietenkin ajattelen, että miten valmistautua näyttelemään raiskaajaksi. Mitkä kenties häpeän nuo roolit jäljet se jättää? Raiskauksen ja sen rikokseksi määrittely on muuttunut vuosien mittaan. En ihmettelisi, jos nykyisen rikoslain mukaisen määrittelyn mukaan varsin moni mies olisi syyllistynyt raiskaukseen tai sen yritykseen. Siksi lisään tähän rikoslain tekstin. Raiskaus Joka on sukupuoliyhteydessä sellaisen henkilön kanssa, joka ei osallistu siihen vapaaehtoisesti, on tuomittava  raiskauksesta  vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi. Henkilön osallistumista sukupuoliyhteyteen ei ole pidettävä vapaaehtoisena, jos: 1) hän ei ole sanallisesti, käytöksellään tai muulla tavalla ilmaissut osallistuvansa siihen vapaaehtoisesti; 2) hänet on pakotettu sukupuoliyhteyteen käyttä...