Rakkaudesta elokuvaan

 Olen ollut nelisen päivää sairauden takia poissa kiinteän tietokeneen ääreltä. Nyt olen taas kotona. Tänään Yle Teema esittää klo 22 alkaen Anderssonin Ihmisenä olemisesta. Panen tekstiksi tähän mitä olen aiemmin siitä kertonut. Elokuva voi olla viihdyttävä myös Tukholman jotenkin tunteville ja siiitä tykkääville, ainakin minulle. Ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia herättävä elokuva "legendasta jo eläessään", onhan tuo käsitekin arveluttava. Lisäksi minua, ruotsifania ärsyttää englanninkieli, vaikka Anderssonin ja monen työtoverin äidinkieli se ei liene. En oikein päässyt myöskään täysin jyvälle Anderssonin kehittymisestä tai muuttumisesta ihmisenä, Välillä oli joitain osuvia näkökulmia kuten esim " voiko tekemällä hyvää päästä irti syyllisyydestä, mihin on osallistunut katsomalla sivusta tragedioita ja hirmutekoja" kuten esim. kaasukammiotappamista. Tulee mieleen Aarne Tarkaksen elokuva Olemme kaikki syyllisiä jo vuodelta 1954. Se on vaikuttanut mm. minun koulu

 Tässä uusiksi 18.4. 2021 kirjoitettu teksti. Elokuva tulee tänään Teemalta klo 22:00 - 23:15 Ajattelin, että mietittyäni ja luettuani muittenkin ajatuksia Kyyhkysestä, niin varmaan nyt avautuu Anderssonin lyhyitten otosten yhteydet ja elokuvan sanoma helpommin tai paremmin. Vaan ei käynyt niin. Toki ajatuksia herättäviä lakonisia liikkumattoman kameran otoksia ja tragikoomisia elämäntilanteita riitti seuraavan yön uniin saakka. Elämän tarkoitus- ja uskontoselityksille lievästi allergisoituneena en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa konfirmaatioviiniä pullon suusta ryypänneelle papille, joka oli menettänyt uskonsa. Ainakin olen kiitollinen, etten mennyt Åbo Akademiin lukemaan teologiaa, minne lukion opettajat minua ohjasivat antamalla minulle ansiottomasti päästötodistukseen kympin ruotsin ja latinan kielessä sekä uskonnossa. Pappi ei saanut psykiatriltakaan apua. Tuli mieleen vanha sarjakuvapiirros, mitä minulla oli tapana jakaa kurssilaisille. Siinä maansa myyneen näköinen mies istuu

  En ihmettelisi, vaikka näin voisi tapahtua Suomessakin. Toki katolisen uskonnon vanhoillisuus ja machokulttuuri ovat Chilessä hallitsevampia kuin Suomessa vastaavat tahot, joita en halua tässä osoittaa syyttävällä sormella. Rakastuneen transnaisen Marinan, jota esittää itsekin transihminen Daniela Vega, 20 vuotta vanhempi elämänkumppani Orlando kuolee valtimotukokseen ja ennen sairaalaan pääsyä hän putoaa vielä pitkin rappusia saaden avohaavan otsaansa. Marina ei kuitenkaan saa minkäänlaista rauhaa surrakseen elämänsä tärkeimmän ihmisen menettämistä. Viranomaiset epäilevät tai syyttävät häntä kuoleman aiheuttamisesta. Ilmeisenä perusteena on tieto hänen kuulumisesta sukupuolivähemmistöön. Vieläkin julmempaa on Orlandon entisen vaimon Sonian ja suvun käytös. He tahtovat häivyttää Marinan olemattomaksi kaikkeen, mikä liittyy Orlandoon. Sonia kutsuu Marinaa sekasikiöksi. Häneltä evätään osallistuminen hautajaisiin, mutta hän onnistuu kuitenkin hyvästelemään rakastettunsa.

Olen pettynyt, etti tätä ole kukaan edes avannut. Vahva draama, mikä kertoo, minkälaiset moraalisäännöt oli meilla vielä reilu sata vuott6a stten voimassa, ja miten maan tapa ei siitä olen kauheasti muuttunut Anna Liisa ja Pirkko   Minna Canthin tekstiin perustuva puritaanisen jyrkkä elokuva salatun rikoksen aiheuttamasta syyllisyydestä ja ahdistuksesta. Anna-Leena Härkönen 19-vuotiaan Anna Liisan osassa ja Esko Hukkanen hänen ankarana isänään tekevät uskottavaa työtä. Anna Liisa on menossa naimisiin Johanneksen, "parhaan, mahdollisen miehen" kanssa. Tilanteeseen saapuu myös toinen mies Mikko, joka liittyy ja tietää salatun rikoksen. Mikko on ollut Anna Liisan kiihkeän nuoruuden rakkauden "kohde" ja toinen osapuoli. Lopulta Anna Liisa paljastaa itse tekonsa ja haluaa sovittaa sen kärsimällä rangaistuksen, joka vielä muutama kymmenen vuotta sitten olisi ollut kuolema. Pappi antaisi anteeksi ja Mikko pääsee kuin koira veräjästä. Anna Liisan pikkusisko Pirkko yrit

Hesam, Mina ja Vahid   Kyllä riittää sulattelemista kolmesta rakkautta etsivästä keski-ikäisestä - kahdesta miehestä ja pulskahkosta naisesta kertovassa elokuvassa. Varsinkin viimemainitun, Minan, keinot tuntuvat ärsyttävän, mutta löytää hän kuitenkin oikean, mutta lyhyeksi jäävän kohteen. Samoin käy kirkkolaulajasta häälaulajaksi siirtyneen Vahidin, jonka mielitietty, Minan tytär on muuttamassa Iranista Australiaan. Surullisin on ehkä bodarivalmentaja Hesamin tarina. Hän etsii elokuvaroolia väärällä nimellä ja tulee ilmeisen petkutetuksi. Hänen rakkautensa kohde torjuu hänet valheen avulla, joka selviää Hesamille. Suhteesta ei vahingossakaan lausuta elokuvassa sanaan, ymmärrettävästä Iraniin ja valtajärjestelmään liittyvästä syystä. Jos nyt ymmärsin hiukan sinne päin, niin kaikki kolme omalla muutoksellaan etsivät rakkautta, saivat kokea siitä aavistuksen, mutta "kulttuurisen fasismin" aiheuttamat paineet lyttäsivät sen ainakin kolmen päähenkilön näkökulmasta.

Neiti Aika Koskelassa   Kuka oli ja miten eli 98-vuotiaana Helsingin Koskelassa kuollut Sirkka-Liisa Miettinen? Sitä alkaa miettiä elokuvan ohjaaja, joka muuttaa perheineen vainajan asuntoon. Se on täynnä kaikkea mahdollista, mitä kukaan ei halua. Valokuvat, kaitafilmit, kirjeet ja tavaratkin kuitenkin kertovat, miten tavallisen kauniin - surujen ja menetysten, mutta myös ilmeisen kestävän ja tasapainoisen rakkauden täyttämän elämän asunnon edellinen asukas oli elänyt. Ensin kuvittelin, että elokuvan nimi tulisi siitä, että Sirkka-Liisa Miettinen olisi antanut joskus äänensä tuolle vanhemmalle väelle tutulle ajantarkistamispuhelimelle. Sellaista tietoa en kyllä ole onnistunut löytämään. Kun ikää jo itselläkin on reilusti, koskettaa elokuva vahvasti. Se tuli yölläkin luokseni, mutta ei ahdistavana, vaan pikemminkin elämän arvokkuudesta ja kiitollisuudesta muistuttavana, jopa kuoleman pelkoa helpottavana. Juuri tällaisia tarinoita me keskellä ääri-ilmiöitä ja -ihmisiä pursuavassa maai

Radio Beograd   Hitaasti ja arvoituksellisesti etenevä puolidokumentti yhdestä Euroopan vanhimmista radioasemasta eli Jugoslavian ja nyttemmin Serbian valtion omistamasta Radio Beogradista ansaitsee jo tyylinsä perusteella tähtensä. Elokuva on tavallaan myös sosialistisen kulttuurin ja tiedonvälityksen historiaa - kauniisti kunnioituksella ja rakkaudella kuvattuna ja kerrottuna, mutta kuitenkin ilman paatosta. Ei olisi nytkään ollut pahitteeksi parempi historian tuntemus, mutta hienoa on, että radio on ilmeisesti paikalla myös 2000-luvun tapahtumissa. Mieleen jäi repliikki : "Mitähän kroaattiveli tästä ajattelisi". Pakosta tulee mieleen, että Neuvostoliiton johtamassa Varsovan liitossa eniten itsenäistä politiikkaa taisi ylläpitää Titon Jugoslavia - muistanko oikein? Kun omat tiedot ovat hatarat, on parempi olla kirjoittamatta enempää. Mutta kovasti tykkäsin elokuvasta ja jopa hienosta talosta, missä radio toimii.

Mirja Mane   Olipa mukava muistelokokemus yksinäiseen lauantai-iltaan suomalaisesta ns. kauhuelokuvasta. Mika Waltarin tarina on jälleen antoisa ja arvoituksellinen. Niin on toteutuskin: Oikein saa pinnistellä, mikä on totta, mikä unta ja noituutta. Toivo Mäkelä 43-vuotiaana, Mirja Mane 23- vuotiaana, monesti ilkialastomana ja Aku Korhonen 60-vuotiaana tekevät sujuvaa ja elävää työtä. Toivo Mäkelä-fanina toivoin lapsenomaisesti , että hänestä tulee elokuvan perinteinen sankari. Ehkä hän jossakin mielessä sellainen onkin. Mutta elokuvan vauhtisankarina, miestä kuin miestä päästään ja tunteistaan sekoittavana vangitsijana ilakoi Mirja Mane noitana. Toki elokuvassa on kolme kertaa samat vuorosanat: Kaikki naiset ovat noitia. Miksiköhän Mirja Mane ei saanut paljonkaan uusia rooleja?

Vanhin kolmesta naisesta   Varovaisesti ja humoristisesti erityisesti miesten ylläpitämää takapajuisuutta pilkkaava tarina Iranista. Elokuvassa suosittu näyttelijä Behnaz Jafari ja ohjaaja Jafar Panahi esittävät lähinnä itseään. Behnaz on saanut epätoivoisen kännykkäkuvaviestin vuoristokylän nuorelta tytöltä, jota ei päästetä Teheraniin opiskeleman näyttelijäksi. Viesti päätyy kun tyttö vetää hirttosilmukana kaulaansa. Behnaz ja Jafar pohtivat onko viesti aito vai taitavasti leikattu, ja Behnazia toisaalta kauhistuttaa tytön kohtalo, toisaalta suututtaa että hänet on sekoitettu mukaan. Hauskin yksityiskohta takapajuisuudesta koskee kapea vuoristotien käyttöä. Hankala, aikaa vievä ja monimutkainen kylän miesten kehittämä yhden, kahden tai kolmen auton torvensoittoon perustuva ajovuorotapa säilyy, mutta kun nainen alkaa itse kaivaa levennystä sopivaan kohtaan sivuutuspaikksi, se kielletään naiselle sopimattomana työnä.   Totuus tytön kohtalosta selviää, mutta samalla rauhallisil

Matti Pellonpää ja Kati Outinen   Talvivisa Ei ole nyt Teemakaan esittänyt minun mielialaani tai makuuni sopivia elokuvia kovinkaan paljon - saatikka sellaisia joista innostuisi bloggaamaan. Niinpä palaa entiseen harrastukseeni eli tieto- tai assosiaatiovisaan. Aiheena on luonnonilmiöt ja ajanjuoksu yms. Ei mikään yksittäinen eläin tai kasvi, vaan esimerkiksi auringonlasku tai nousu. Yritä ratkaista vihjeitten perusteella mistä elokuvasta, ohjaajasta, näyttelijästä on kysymys 1. Tästä elokuvasta sai ensimmäinen musta nainen parhaan naissivuosan Oscar -palkinnon vuonna 1940. Elokuva on kaikkien aikojen kassamenestyksiä ja täynnä Hollywoodin kirkkaimpia sen ajan tähtiä. Tuulen viemää, Hattie McDaniel 2. Kotimaisessa ns. kauhuelokuvassa lempinäyttelijäni Soli Labbart äiteenä kasvattaa julmasti kahta erilaista poikaansa. Elokuvassa on asetelmana myös maaseudun jälkeenjääneisyyden ja teknisen "kehityksen" välinen taistelu. Olli Soinio, Kuutamoso