Rakkaudesta elokuvaan

Tätäkin voi arvuutella mistä tosiasiassa on kysymys   Olipa hauska ja opettavainen viisitoistaminuuttinen, missä nähdään välillä peräkkäin ja välillä rinnakkain kahtena näyttönä dokumentti siitä, miten meille tehdään todellisuudelta näyttävä illuusio fiktiivisestä tapahtumasta Kokonaisen linnan tuhoutuminen tulipalossa näyttää todelliselta, vaikka ...no katsopa miten se syntyy. Miten ehkä 20 sentin mittainen leikkilentokone lentää ties kuinka korkealla ja miten laskuvarjohyppääjä putoaa maan kamaralle. Ja kun elokuva on lyhyt voi useammalla katsomalla tajuta muita animaatioilla ja yksinkertaisilla ja omaperäisillä tehosteilla toteutettuja sankaritekoja.

Isabelle Huppert eli Elle   Jätän yhden tähden antamatta ainakin siitä syystä, että eloluvan voi niin monella tavalla käsittää väärin - eikä hoksaa sitä itse. Lukija voi puuttua minun väärinymmärryksiini, varsinkin kun pääroolissa on nainen eli Elle. Elle on väkivaltavideofirman johtaja ja menestyvä alan kilpailussa. Tuotettaviin videoihin sisältyy tietenkin myynninedistämiseksi myös julmaa ja ällöttävää seksiä. Vaan sitten Elle tulee naamioituneen miehen raiskaamaksi. Hän ei reagoi kuten törkeimmän alistusteon uhrin jo tutkimusten mukaan pitäisi. Hän jatkaa elämäänsä ja työtänsä kuten ennenkin, mutta yrittää samalla selvittää raiskaajaan henkilöllisyyttä. Hän myös varustautuu uuden raiskauksen varalta sitä varten pippurisumutusten yms. avulla. Mutta teot toistuvat, ja samalla paljastuu Ellen synkkä menneisyys sarjamurhaajan tyttärenä. Tärkeämpää kuitenkin on mielestäni ura menestyvänä liikkeenjohtajana, jonka on kestettävä kova maailma raiskauksia myöten. Äärimmäisyyksiin t

Esko Salminen, Tea Ista ja Sari Siikander   Ensimmäiseksi katsottuani elokuvan kysyn automaattisesti: kuka on elokuvan hyväntekijä. Entisenä kehitysyhteistyöaktiivin tulee mieleen lääkäri Juhani, lääkäri ilman rajoja. Mutta hänen työstään ei elokuvassa näy konkreettisuuden häiväkään. Niinpä luonnolliseksi ratkaisuksi nousee Alma. Hänkin keski-ikäinen, eronnut yksinhuoltajaäiti, ravintolan tarjoilija, ja jonka vanhemmat alkavat yhä enemmät tarvita hänen huolenpitoaan. Toki muitakin ehdokkaita hyväntekijäksi on. Vaan sitten minun ikäiseni katsojan mielenkiinto kohdistuu näyttelijöihin. Alman äitiin, minua kymmenen vuoitta vanhempaan Tea Istaan ja isään Esko Sa l miseen, minua kaksi vuotta vanhempaan. Elokuvan valmistusvuosi on sama kuin Tea Istan kuolinvuosi ja elokuvassakin hän makaa kuolinvuoteellaan sairastettuaan Alzheimeria. Kyllä pysäyttää ainakin minut. Mutta ei jää roolityös s ään vanho ista mestareistaan yhtään jälkeen Almana Sari Siikander , minua 22 vuotta nuorempi ,

Pikaravintolan myyjä ja poliisi   Minulle tuli vahvasti mieleen Laulu rakastamisen vaikeudesta. Tosin Mikko Niskasen Käpy selän alla (1966) tapahtuu leirintä alueella Suomessa ja tämä rakkauden pohjattoman kaipuun tarina Hongkongissa. Sielä elämän meno - vauhti, tungos ja liikenne - näkyvät myös elokuvassa sekamelskaisina kuvauksina. Alussa mm. petoksen uhriksi joutunut huumeitten salakuljettajanainen tappaa varmuuden vuoksi muistaakseni ainakin miehen, joka välittää enemmän pojastaan kuin tienististä. Elokuva kertoo kahdesta poliisista. Toinen heistä on juuri menettänyt rakastettunsa, ja etsii epätoivoisesti uutta. Hänen etsintäänsä rajoittaa kuitenkin viimeinen käyttöpäivä ennen kuin hän 1.5. täyttäisi 25 vuotta. Ehkäpä tässä kysytään, onko rakkaudella tai peräti tunteilla yleensä viimeistä päivämäärää tai ikärajaa - ehkä myös mitä tapahtuu kun tunteita tukahdutetaan. Elokuvan toinenkin osa kertoo jätetystä poliisista, mutta osat liittyvät yhteen vain teemaltaan - rakkau

Liisamaija Laaksonen vuonna 1965 Tämän elokuvan nimi voisi olla Naiset naiset naiset. Sen verran varttuneempia elämää kokeneempia ovat Anja Pohjola, Eeva-Maija Haukinen, Kaija Pakarinen ja erityisesti myös sivuosassa esiintyvä käsikirjoittaja Liisamaija Laaksonen kuin Tytöt tytöt tytöt. Elokuva on myös mestarinäyte siitä, mitä Ylen televisioteatteri ja erityisesti sen elämää kokeneet naiset voivat saada aikaan. Lumikeissa on pelkästään naisia, eri syistä sairaalan naistenosaston potilaita ja hoitajia. Yöhoitaja pesee hiljaisena hetkenä potilaiden sukkahousuja, kunnes huone vitosen kaksi potilasta hakevat hänet tositoimeen, nuori, lasta odottava hoitaja pelastaa viimeisellä työvuorollaan yhden Lumikin hyppäämästä ikkunasta. Pääosissa ovat kuitenkin Lumikkien keskustelut ja yksinpuhelut, väärinkäsitykset, haukkumiset, anteeksipyynnöt. Myös tarinat erilaisista miehistä, parisuhdekokemuksista, vastuusta lapsista, onnettomuuksista ja äidin kaipuusta ovat vahvoja, liikuttavia ja uskottav

Mitch ei vastaa Marlenen rakkauteen   Käsittääkseni elokuva perustuu johonkin 1930-luvun skandaaliin. Samalla se on amerikkalaisen menon ja ökyrikkaitten rakkaudettomuuteen ja perusteettomaan kostonhaluun loistava melodraama. Äkkiä katsoessani nyt elokuvaa kaikki alkoi tuntua lämpimästi tutulta. Ehkä se johtuu siitä, että öljypohattojen onton tai rahalla ja vallalla täytetyn elämän hienovarainen, mutta vakuuttava kritiikki osuu omaan maailmankatsomukseeni. Minua alkoi kiinnostaa, että mainoksissa näyttelijöitten luettelo alkaa Rock Hudsonilla (Mich) ja Laureen Bacallilla (Lucy) No, he olivat varmaan mukana olevista tunnetuimpia tähtiä. Minulle tärkeintä ja tarinan koskettavinta roolia (Marlene) näyttelee Dorothy Malone intohimoisimmin ja vakuuttavimmin traagiseen osaansa eläytyen. Jos aidon ja avoimen rakkauden ja vastarakkauden puute tekee hänestä Oscar-raadin mukaan nymfomaanin, niin ollaan ehkä oikeilla jäljillä, mutta käsite on kuvottavan moralisoiva. Marlenen vielä onn

Kaaos alkaa kännykästä   Näen elokuvan nimenomaan mobiili-, kännykkä- teknomaailman älykkäänä kritiikkinä. Osa elokuvan puheluista on ohjaajan eli elokuvan äidin tyttären nauhoittamia. Elokuva on kaoottinen, hiukan absurdi tarina, miten mobiilimaailman turhan helppo kännykkäautomaatin näppäily voi johtaa sen kohteen, auttamishaluisen äidin arkielämän ja mielen sekasortoon. Eikä tarina tunnu edes liioiteltulta. Yle Areenalta voi katsoa loistavia lyhytdokumentteja - yhtä aikaa hauskoja ja vakavia, ajankohtaisia ongelmia käsitteleviä. Eikä ihme, että ne ovat lähes kaikki naisten tekemiä

  Ilmeisesti Vaasassa kuvattu elokuva herättää kirkkoon kuulumattomassa ja uskonnottomassa ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita. Mietin tässäkin, että miksi sekoittaa Jumalaa ja kirkkoa varsin yleiseen tarinaan miehestä, joka on kahden naisen pauloissa, toisen kanssa naimisissa ja toiseen, lapsuuden ystäväänsä rakastunut. Mutta sitten muistuu mieleeni Samuli Parosen aforismi; Ei kirkosta voi Suomessa erota, se on täällä kaikkialla. Niinpä - nyt Kristillisdemokraatit menevät ehkä hallitukseen vartioimaan kansakunnan kaikkein ahtaimpia moraalisääntöjä. Toisaalta mediaakin sosiaalista mediaa myöten on vaikea välttää. Kyllä sielläkin tunnettuja ihmisiä käsitellään ensin ylistävin ja sitten jostakin yksityiselämään liittyvästä syystä armottomalla moralisoinnilla. Yhteenvetona tarinasta olisi voinut tehdä uskottavamman ilman Jumalaa. Ihmisyksilöillä - tässä tapauksessa naisilla - on salaisuuksia, joitten kertominen tai käsitteleminen on patriarkaalisessa maailmassa lähes mahdo