Antti Lempiäinen: Toinen raide ****
Dokumentin nimi on metafora. Sen merkitystä on mielenkiintoista arvuutella. Joka tapauksessa elokuvan tekijän näkökulman kunnioitus nousee arvoasteikossa tarinan edetessä.
Minulle elokuvan tapahtumapaikat - Imatra ja Helsingin Roihuvuori tuoreina tuttavuuksina - helpottavat tarina yhteiskunnallisen viestin ymmärtämistä. Vaikka luokkaerot ja eriarvoisuus eivät nouse pääosiin, ne voi hahmottaa taustalla. ja toisaalta että, lapsuuden ystävyys voi kantaa, kun ymmärretään molempien eri elämäntilanne.
Viisas ja lämmin kaiken kaikkiaan, ei pätkääkään yksittäisten ihmisten moralisointia, vaan kelpo annos yhteiskunta-analyysiä
Dokkarissa järkyttävää oli todeta huono-osaisuuden periytyvyys ties kuinka monenteen polveen, kaunista se, miten "sosiaalitapausta" katsottiin ystävän silmin: nähtiin ihminen "luuserin" pinnan alla. Jäin kuitenkin miettimään, oliko dokumentissa sittenkin myös sosiaalipornon makua. Pitikö kaikki sellaisetkin yksityiskohdat näyttää tarkasti, joista voi olla henkilölle haittaa (esim. suoneen tykitys)? Varmasti ohjaaja on saanut kuvaamiselle suostumuksen, mutta harkintavalta jää kuitenkin aina ohjaajalle. Erityisesti mietitytti lapsuudenystävä Jarkon nuori sisarenpoika, jolla ei peli onnellisessa tapauksessa vielä ole menetetty. Edistikö elokuva hänen kohdallaan hyvää?
VastaaPoistaTosi tärkeä huomio, että dokkarin henkilöiden elämästä kun kerrotaan, niin pitää miettiä, mitä se merkitseen heidän tulevaisuutensa kannalta. Minä ilmeisesti luulin katsoneeni fiktiota. Saparin "huon-osaisuuden periytyvyys" keskelle laittaisin sanan "sosiaalinen"
VastaaPoista