Roman Polanski: Rosemaryn painajainen (1968) *****

Guy ja Rosemary

 

Elokuvaa on nimitetty myös kirotuksi. Polanskin vaimo Sharon Tate murhattiin, miespääosaan esittänyt John Cassavetes kuoli ja Mia Farrow sai erokirjeen Frank Sinatralta elokuvan valmistumisen

Ei ole helppo elokuva katsojallekaan Rosemaryn unet ja painajaiset ja spiritisminaapurit sekoittavat niin elokuvan psykiatrin kuin tarkkaavaisen ja istuimensa selkänojaan vasten hikoilevan katsoja ajatukset ja tunteen. Hän ei osaa enää erottaa ovatko fantasia ja unet todellisempaa kuin muiden, jopa Rosemaryn miehen Guyn hänelle tarjoama keskinäisen rakkauden, tulevan lapsen syntymän ja terveen arkijärjen todellisuus.

Ehkä elokuvassa on jotain sellaista kauhua, mitä vain elokuva pystyy rakentaman - klaustrofobiaa ja, pelon sekaista kauhua, joka saa Rosemaryn puolelle luonnollisesti asettuvan katsoja vähitellen menettävän toivonsa. Ehkäpä empaattinen katsoja lopulta sulkee silmänsä, hakee turvaa ystävältään, jonka kanssa on uskaltautunut elokuvateatterin puolipimeään kauhusaliin. Tai he lähtevät kuin sanattomasta sopimuksesta hätäuloskäynnin ovesta.

Elokuvassa on perfektionistisen Roman Polanskin piirteitä. Sellaisia mistä Veikko Aaltonen dokumentissaan Dinosaurus kertoo esim. Rauni Mollbergista. Mia Farrow, kasvissyöjä pakotetaan syömään lihaa, ja inho näkyy koko hänen olemuksestaan. Hän myös kävelee kadun poikki, minkä liikennettä ei ole katkaistu tai järjestetty kuvauksen ajaksi. Autot joutuvat tekemään äkkijarrutuksia, etteivät ajaisi Mia Farrow'n päälle.

Jos Psykossa kummalliseen ja harvinaiseen mielisairauteen seonnut mies tappaa aika monta ihmistä, ja elokuvan lopussa psykiatri vielä selvittää juonen, niin mitä vielä. Tässä elokuvassa ei kuole käsittääkseni yksikään, ja katsojakin jää pitkiksi ajoiksi miettimään ja keskustelemaan, oliko kysymyksessä "vain" elokuva.

P:S. Mahdollinen muistivirhe - taisi tuleva isä Guy mennä paholaisen ja spiritualismin puolelle. Muistaako joku paremmin.