Jean-Luc Godard: Keskipäivän aave (1963) ****
 |
| Kaksi "kaunotarta" |
Alberto Moravian romaanin Il Diprezzo (1954) ja Godardin Le Mepris nimet merkitsevät kumpikin suomeksi halveksunta tai väheksyntä. Niinpä elokuvan nimi onkin käännetty suomeksi Keskipäivän aave. Yksi analyyttinen tapa katsoa elokuva on miettiä, mitä suomenkielisen nimen antaja on tarkoittanut.
Onneksi katsoin elokuvan tutkimatta alkuperäisiä nimiä. Ja niin kävi selväksi että aviovaimo Camille (Brigitte Bardot) alkaa vähitellen halveksua yhä enemmän miestään Paulia ( Michel Piccoli). Lemmen yön jälkeen alkaa alamäki ehkä siitä, kun Paul antaa elokuvatuottajan viedä Camillen urheiluautollaan keskenään tapaamispaikalle ja myöhästyy itse puoli tuntia. Upporikas tuottaja haluaisi elokuvaan lisää seksiä.
Taustana elokuvassa on elokuvan tekeminen ja sen arvojen ja suuntauksista väitteleminen. Pitää tehdä elokuvaa Odysseuksesta ja Penelopesta, seireeneistä, uskottomuudesta ja kostosta. Elokuvassa elokuvaa ohjaa saksalainen legendaarinen ohjaaja Fritz Lang (1890 -1976), jonka tunnetuimpia elokuvia on Tri Mabuse - ihmispeto.
Odysseian käsikirjoittajaksi pyydetään Paulia, ja niinpä vähitellen Paulin ja Camillen suhde ja Odysseuksen tarinan käänteet alkavat muistuttaa toisiaan. Paul horjuu taiteellisen puhtauden ja rahapalkkioiden välillä ja hän on ottanut mm. Italian kommunistisen puolueen jäsenyyden.
Katsojia elokuva keräsi aikoinaan BB:n alastoman vartalon avulla, mutta kyllä hän hyvin esitti myös ristiriitaista ja teräväsanaista naista. Hieman arvoitukseksi jäi rinnastus kahden B.B.:n välillä - Brigittte Bardot ja Bertolt Brecht
 |
| Tässä Casa Malaparte, mihin Timo ja Leksa viittasivat kommenteissaan |
Arkkitehtinä hivelee BB:n lisäksi kuvauspaikkana pitkään viipyvä arkkitehti Adalberto Liberan suunnittelema Casa Malaparte huikeissa Capri saaren maisemissa. Niin jyrkkiä rinteitä, etten itse uskaltanut yritykselläni kallionkielekkeitä pitkin aikanaan paikalle kiipeillä :)
VastaaPoistaItse ajattelin että ei noin hienoihin Caprin maisemiin voi rakentaa moista, onpa moinen elokuvateollisuuden kulissi. Ehkä Casa malaparte olisi suomeksi suurin piirtein Huononpuoleinen talo. Sopii Välimerelle yhtä huonosti kuin Kulttuurijokilautta Aurajoelle Wäinö Aaltosen museon eteen. Petreliuksessa yritin väittää että kauneus on kulttuurin määrittämä, mutta on se myös katsojan silmässä.
PoistaTalo näkyy tuollaisessa lentokonekuvassa hallitsevalta, mutta todellisuudessa saarella kulkiessa sitä hädin tuskin näkyy puiden siimeksestä. Se on upeasti sovitettu maastoon ja maisemaan. Sitä paitsi se on pikkuruinen kirppu jylhässä maisemassa. Yksi hienoimpia rakennuksia, joita tiedän. Kyllä itsekin saisin runoja aikaiseksi tuolla 😊
VastaaPoistaKiitos Timolle . Täytyy miettiä. En vielä suostu ajattelemaan, että se sopii maisemaan, liian kova vastakohta. Rakennus voi olla hieno, mutta ... vääräsä paikassa.
PoistaItse elokuvan sisällön kannalta ohjaaja kysyy myös, tarvitaanko tärkeän sanoman kertomiseksi näin prameata tapahtumaymmpäristöä. Ymmärrän Godardin sanomaksi, että elokuvatuotannon valtakoneisto ja sen luomat ihmistä suuremmat rakenteet hajottavat parisuhteen - ja kärjistäen - ajavat yhden syyllisen ja uhrin tuhoon.