Debra Granik: Älä jätä jälkeäkään (2018) ****

Tytär ja isä

 

Will - isä on rajujen sotakokemusten runtelema levoton sielu ja Tom, hänen tyttärensä. He elävät villin erämaan keskellä vapaina yhteiskunnan säännöistä. Heidät paljastetaan ja viedään maaseudulle, missä heille jää toki ajattelun, mutta ei tekemisen vapaus. Will osallistuu tehotuotantoon ja Tomia kutsuu koulu ja ystävyys.

Willin levottomuus pakottaa heidät matkaan luonnon viidakkoon. Tom kysyy yhä kinkkisempiä kysymyksiä isältään, mutta heidän välisensä kiintymys ja rakkaus kestävät -  enemmän isän ehdoilla. Ehkä yhteistä taivalta pitkittää isän loukkaantuminen. He saavat yhteiskunnan vaatimuksista vapaan asunnon yhteisössä, jota vanha, elämänviisas ja luotettava nainen johtaa.

Vaan isä haluaa taas liikkeelle ja Tom lähtee mukaan. Lopulta Tom kasvaa irti isästään kipeitten ja hellien jäähyväisten myötä. Hän lähtee toiseen suuntaan, ja isä jatkaa takaisin metsään. Hienoimpia isän ja tyttären välistä suhdetta kuvaa se miten ja kuinka monta kertaa elokuvassa Tom sanoo ja aloittaa  kysymyksen sanalla Dad. Siitä tulee ainakin minulle jotain tuttua mieleen.

Kaunis ja koskettava tarina. Siinä on jotain samaa kuin saman ohjaajan aikaisemmassa ja väkivaltaisemmassa Winters´ Bone - elokuvassa. Siksi pidän tästä tuoreemmasta ja lämpimämmästä teoksesta enemmän.