Rakkaudesta elokuvaan

OXana   Kun elämänkumppanini vietti viimeisiä vuosiaan Kotikunnaksen palvelukodissa, yksi hänen pätevistä ja lämpimistä ja taitavista hoitajista oli Oksana. Pidin häntä ukrainalaisena kuten elokuvan päähenkilöä. Elokuvan Oxana oli taiteilija, naisten vapauksien ja demokratian ajaja. Hän perusti Femen liikkeen, joka erityisesti vastusti Ukrainan ajautumista Thaimaan kaltaiseksi turistien bordelliksi. Heidän rohkea linjansa oli esiintyä rinnat pajaansa ideaan liittyvät tekstit iholle kirjoitettuna. Helppoa ei ollut sen paremmin Venäjällä, Ukrainassa, Valko-Venäjällä kuin lopulta Ranskassakaan toteuttaa henkilökohtaisesti ohjelmaa KGB :n ja viranomaisten raa´assa kohtelussa. Vahvan ja toiveikkaan alun jälkeen kun liike levisi Ranskaan, alkoivat rivit rakoilla. Mutta Oxanaa ukrainalaiset jäsenet tukijat ja toisaalta Pariisissa järjestettiin hänen suurta huomiota herättänyt taidenäyttelynsä. Mitä sitten mahtoivat Oxanan sanat Pariisissa tarkoittaa: "Minä pelkään ja häpeän". ...

Joe ja Seligman   Nymfomaaniksi itseään kuvaava noin 50-vuotias Joe tilittä elämäänsä, "syntejään", pahuuttaan ja huonoutta kadulta hänet löytäneelle vanhemmalle juutalaiselle Seligmanille (Onnelliselle). Tämä puolestaan selittää Joen seksuaalisen käyttäytymisen, mitä Joe kuvaa, eri uskontojen ja kulttuurien näkemyksillä, joista en valitettavasti ymmärtänyt niin paljon kuin olisin halunnut. Itse tilitys Joella alkoi jo lapsena kun löysi pillunsa ja jatkui kun hän etsi epätoivoisesti ensimmäistä orgasmia - ja joskus jopa rakkautta. Välillä näytettään seksiä missä Joeta pannaan joka reikään kuten hän itse toivoo. Yksi minun tulkinta on että miehet elävät takuuvarmasti pippeliensä orjina, kun nainen niille hommaa tarjoaa. Välillä tuntuu, että ohjaaja ei ole henkisesti tasapainossa, niin itselleni vieraita ja käsittämättömiä kohtauksia selitysmalleja elokuva tuottaa. Onneksi eivät tunkeneet yöllä uniin vaikka lähes neljän tunnin urakka tarinan katsomisesta tuli. Yriti...

 Kyllikkinä ei Teuvo Tulion elokuvana esiintynyt Regina Linnanheimo , vaan hänen sisarensa Rakel , joka myös vuonna 1941 meni naimisiin Olavia esittäneen  Kaarlo Oksasen kanssa -  kuten myös elokuvassa  1938. Kaarlo Oksanen kuitenkin kuoli sodassa 14.10. 1941.  Regina Linnanheimo oli yksi elokuvan käsikirjoittaja ja Teuvo Tulion läheinen ystävä 

  Teuvo Tulio eli Teodor Tugaj on Latvian lahja Suomen elokuvataiteelle, vahvan ja aikaansa sopivan melodraaman armoitettu mestari. Niin on tietenkin Johannes Linnankoski , aikansa samanniminen bestseller romaanin kirjoittaja Kyllikki jaOlavi on elokuvan pohjana. Elokuva on myös oivallinen, siinä ja siinä uskottava kuvaus maaseudun ihmis- ja valtasuhteitten merkityksestä, koskenlaskijasankarista Olavi Koskelasta ja hänen kauniista uhreistaan mm. Gasellista, Kyllikistä, Tummasta tytöstä, Tuomenkukasta ja Annansilmästä jne. Taisin katsoa tämänkin minua nuoremman elokuvaystäväni ehdotuksesta, enkä kadu katsomista. Mietin olisi värielokuva korostanut vai haalistanut vahvaa draamaa. Pitääkin etsiä Mikko Niskasen versio samasta aiheesta (1971). Tulion draamaa kirkastaa kolme vuotta sen valmistumisen jälkeen,1941 tragedia. Kuten elokuvassakin Olavi Koskelaa esittävä Kaarlo Oksanen ja Kyllikin roolin Regina Linnanheimo menevät samana vuonna naimisiin ja loppuvuodesta Kaarlo Ok...

Ambulanssihoitajat   Kaisa El Ramly: Pakoja&haaveita (2023)** Niin poukkoilevasti kaksi ihmistä - yhteensä kahdeksan + yksi istuvat auton etupenkillä paossa jotakin ja päämääräänään tai tehtävänään jotain uutta ja erilaista. He keskustelevat ja kinastelevat melkoisia otoksia ja kuva-asetelma on lievästi sanoen tylsä. Ensimmäisellä parilla on mukanaan armollisen kuoleman saava koira, joka ajattelee tai puhuu kiinaa - tekstinä ruudussa - joka karkaa autosta metsää. Se puhuu "viisaita" ihmisten tavoista, sekoaa välillä syötyään kärpässienen. Mutta kuolee lopulta. Muut parit jatkavat syrjäisellä tiellä menojaan, selvittävät suhteitaan. Monilla matka katkeaa sekaviin tilanteisiin. Välillä taalataan svenskaakin. Kukaan roolihahmoista ei ole perinteisesti komea miessankari tai uhkea kaunotar saatikka kunnon feministi: Ei oikein kiinnostavaa dialogia paitsi kahdella tiellä partioivan ambulanssin ensiapumiehellä. He pohtivat mitä heidän tehtäviinsä kuuluu varsinkin kun ...

Michel ja Paulette   Vihdoin löysin otsikon nimisen elokuvan. Sen nimistä laulua Muistojen bulevardilla usein Carolan esittämänä olen kuunnellut. "Ei ole lupaa sun kättäs mun pyytää, tein tuulelle tupaa nyt tuuli mua hyytää". En ole kuitenkaan varma, ymmärränkö oikein, miten laulun sanoma liittyy elokuvan tarinaan Tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan, ja alussa 5-vuotiaan Pauletten vanhemmat ja koira kuolevat. Kylässä asuva 8-vuotias Michel löytää Pauletten, ja heidän välille syntyy syvä ystävyys. Michelin perhe ottaa Pauletten hoiviinsa. Lapset hautaavat yhdessä Pauletten kuolleen koiran ja tekevät sille hautaristin. Varsinkin Pauletten on vaikea hahmottaa sotaa saatikka, mitä merkitsee että isä ja äiti ovat poissa. Lopulta lapset kehittävät leikit, joissa he vievät ja varastavat kauniina pitämiään hauta- ja kirkkoristejä. Michel vannottaa Paulettelle, ettei tämä kerro tietävänsä risteistä mitään. Pappi puolestaan pitää ristien varastamista pahempana synt...

 Marianne ja Isak Ingrid Thulin ja Victor Sjöström   Mainittakoo ensimmäiseksi, että smultron on metsä- tai ahomansikka, ja puutarhamansikka taas on ruotsiksi jordgubbe Ingmar Bergmanin monen mielestä koskettavin ja lähelle ihoa tulevin elokuva jo kypsään ikään tulleelle ihmiselle. Sen avainlauseeksi tai sanomaksi voisin ehdottaa "Koskaan ei ole liian myöhäistä". - tai alaotsikoksi "Matka minuuteen". Elokuvaa voi pitää myös päähenkilön, 78-vuotiaan baktereologian professori Isak Borgin ( Viktor Sjöström ) paranemisena yksinäisyydestä, kylmyydystä. ulkopuolisuudesta virallisen menestyksen turhuudesta, omien syyllisyksien tuottamista unista kohti avautumista, vapautumista ja inhimillistymistä. Toki on niin, että Isak Borgin kylmä ja kapea vankila ei ole itse luotu, vaan menestysyhteiskunnan miesten itselleen rakentama sielullinen keskitysleiri. Matkaseuranaan Lundiin kohti promootiota henkilöautossa läpi eteläisen ja aurinkoisen Ruotsin Isak Borgilla on poik...

Eila ja Erkki   Ei uskoisi, että että Mikko Niskasen Käpy selän alla ja otsikon elokuva ovat valmistuneet samana vuonna. Niin uskomattoman vanhanaikaiselta Erkin, joka on päässyt juuri armeijasta, uskovaisen Leenan, nuoren toimittaja Annen, pankkineiti Eilan , muusikko Matin kielenkäyttö kuulostaa verrattuna Käpy-elokuvan neljään nuoreen. Kaikki mainitsemani naiset tavallaan kisailevat "komean" Erkin seurasta ja rakkaudesta, eikä niitä - ainakaan Erkin valintojen ja asiallisemman käytöksen muutoksia naisia kohtaan oikein helposti usko. Toisaalta kun on ollut nuori noin 25 vuotta aikaisemmin kuin elokuvat nuoret, on helppo pysyä mukana. Erkin valmiita uraohjeita antava isäkin on rakennusurakoitsija ja filunki teollisuusneuvos isoinen kesämökkeineen auttaa ymmärtämään, että Erkki on armeijan jälkeen kysymysmerkkinä etsimässä itseään niin koko tulevaisuutensa kuin naissuhteitten kohdalla. Ja kun katsoo näyttelijöiden ikää sen valmistumisaikana, eivät hekään ole uskottav...

Martta ja Rafusa   Saara Cantell: Kohtaamisia (2009) ***** Aivan menen aluksi sanattomaksi, kun näkee Martan ( Anneli Sauli ) nousevan vanhoina päivinään sekä roolissaan että näyttelijnä siivilleen! Muistuttaa episodielokuvaa Joki, mutta ehkä tässä naisten valintojen elokuvassa eri episodit tai tarinat liittyvät konkreettisesti myös toisiinsa - niin henkilökohtaisesti kuin yhteiskunnallisesti ja ajan ilmapiiriin liittyen. Sairas, vanha nainen. narkkari hänen tyttären tytär, lääkäri, jonka miehellä on toinen nainen, lääkärin optimistinen tytär, miehen rakastajatar, välittävä ihminen, jonka miehen kuolema on jäänyt ratkaisemattomaksi, somali- ja venäläinen sairaanhoitaja, jotka kumpikin selviytyvät ja sopeutuvat kivuliaan potilaan sodan käyneen rasismista oman historiansa eri tavoilla. Elokuva on humanismin, puolensa pitämisen, suvaitsevaisuuden, välittämisen, uskottavan vuoropuhelun, leikkaamattomuuden kuvauksen, luontevuuden, nuorien kykyjen - ja ennen kaikkea Anne...

Piki, Jonna ja Bossa   Kauan kesti ennen kuin sain katsotuksi Sofi Oksasen kirjaan perustuva dominoinnin, alistumisen taistelun tervehtymisestä ja väärältä tuntuvan anteeksiannon ahdistavaa murhenäytelmää. Toki kannatti. Aikaero oman nuoruuden ja 2000-luvun välillä on kuitenkin niin suuri. Se toisaalta vaikeutta< tapahtumien etenemisen ymmärtämistä, toisaalta antaa näkökulman  joittenkin pääkaupunkiin sijoittuneitten nuorten naisten Pikin, Jonnan ja Bossan ristiriitoja ja ihmissuhde- ja seksileikkejä sitomisineen ja suihin ottamisineen. Joskus ne tuntuuvat täysin epäuskottavilta, kun unohtaa aikakontekstin. Helsingin maisemista ja raitiovaunuista olen jo alkanut aikaa myöten tykätä sitä enemmän mitä olen pääkaupunkia kolunut. Katsoin elokuvan cineastista

Ali ja Ava   Kypsään ikään ehtineet, mutta parisuhteissaan epävakaasti elävät Ali ja Ava ovat ihastumassa toisiinsa. Bradfordin työläiskaupunginosassa on eräitäkin kompastumiskiviä yhteisen yhteiskuntaluokan tiellä, mutta onneksi erilainen musiikkimaku taitaa tulla hyväksytyksi ja lopulta yhdistäväksi sateisessa kaupungissa. Vilkas ja auttavainen vuokraisäntä Ali on lähes kaikkien ystävä, mutta avioero on tulossa epäonnistuneen raskauden jälkeen, ei ehkä sen takia. Avalla taas on ollut väkivaltainen mies ja viisi lastenlasta. Yksi hänen jälkeläisistään taas on kasvanut myös väkivallan tielle, eikä hyväksy Alin ja Avan suhdetta. Ava on koulutyöntekijä ja yksi pikkutyttö Sofia elää Alin vuokraamassa asunnossa ja sitä kautta Ali ja Ava tapaavat. He ovat eläneet sateisessa kaupungissa ja yleensä koko elämänsä muitten ja olosuhteitten säätelemin normein, mutta nyt hidas eteneminen suhteessa luo vähitellen uskaltaa luopua pettymyksistä ja löytää vähitellen luottamusta rakentaa l...

  Ei ole lyhyen, 13 minuuttia kestävän elokuvan perusteella helppoa päätellä elokuvan sanomaa. Mustaihoisen - arvatkaamme vaikka somalimiehen - tytär yrittää myydä isänsä tekemiä matkamuistoja kreikkalaisella turistirannalla pikku pikkubikineissä ja ihoaan rasvaten. Ei ole ole tyttärellä menestystä, vielä sattuu onnettomuus. Sen jälkeen pappikin pääsee sanomaa näkemyksesnsä turistimenosta ja onnettomuudesta. Kun on noin lyhyt filmi, niin pitäisi varmaan katsoa ainakin pari kertaa uudestaan, sillä jo nyt tuli oma valkoihoisen käyttäytyminen tuolla lähinnä Välimeren eteläpuolella. Siellä paljas iho kun ei ole soveliasta sen paremmin miehillä kuin naisellakaan. Kerran Morogorossa Tansaniassa kehitysyhteistyössä, kun oli työtauko ja kuuma, ja riisuin paitani, johtajatar mama Agnes, kutsui minut puhutteluun ja kysyi: "Oletko Leo menossa tappelemaan".

                                                                               Hilmanpäivillä palaa   "Viihdetaiteen" ystäväni J kehoitti minua katsomaan tätä Agapetuksen tekstiin perutuvaa 1930-luvun elokuvaa. Tauno Palo a kin sai tiiraill aennen kuin oli hänestä varma. Aino Mantsa s oli kyllä hyvässä vedossa, ja nyt tiedän, että Saara Ranin on Matti Raninin äiti. Toki 1960-luvulla Tampereella joku luuli minua tuoksi, nyt sata vuotta vanhaksi mieheksi jos eläisi. Tulee mieleen myös Milos Formanin elokuva Palaa,palaa , missä syttyi odottamaton tulipalo kun palokunta vietti juhliaan, jotain yhtä tolkutonta, mutta hymyilyttävää menoa riitti, ja saatiin tähän kotimaiseen, lause kunnallispolitiikkaakin mukaan - ja taatusti ajan tapoja, pukeutumi...

Ikisuosikkini Soli Labbart   Kultanainen, Sampo, Lemminki ja Pitkä talvi ovat kunnianhimosen, Paavo Haavikon tulkinta kunniahimoinen kansalliseepksestamme Kalevalasta. Hiukan tutummiksi tulivat "elävien kuvien" kautta niin Väinämöinen( Kalevi Kahra ), Pohjolan emäntä ( Kristiina Halkola ), Ilmarinen( Vesa-Matti Loiri ) Lemminkäinen ( Tom Wentzel ) ja hänen äitinsä ( Soli Labbart ) ja Kyllikkiä ( Elle Kull) Luiossa nimittäin koulumme ainoa tohtoritasoinen opettaja tekijät suomen kirjallisuudesta niin pakollista ja kuivaa kuin mahdollista. Olin viimeinen luokaltamme, joka meni lopulta pakostaopettajan huoneeseen latelemaan ääneen ja ulkoa Kalevalan viimeisen runon oppikirjastamme. Niinpä en tuota teosta elokuvana tuolloin tuoreena nähnytkään, enkä oikein nytkään pitkänyt mustavalkoisen synkkyyden, julmuuden, kylmyyden ja raakuuden täyttämää ilmapiiriä - poikkeuksina Soli Labbart ja Elle Kull. En ole lukenut Haavikon ja Holmbergin ajatuksia heidän tulkinnoistaan ja näköku...

Anna ja Oakley   Vaatimattomat tähdet tulevat siitä, etten aina oikein ymmärtänyt nopeatempoista elokuvaa. Jossakin vaiheessa leikin ajatuksella että nimi unrelated tarkoitti, etteivät elokuvan tapahtumat ja otokset liity toisiinsa. No onneksi minulla oli pari nuorempaa, mutta ahkeraa elokuvan katsojaa, jotka jälkeenpäin selvensivät minulle tapahtumia. Annan - päähenkilö ja miehensä Alexin sukset ovat ristissä, ja osasyynä että Anna oli uskonut olevansa raskaana. Anna lähtee englantilaisten ystäviensä luo Italiaan Toscanaan etsimään itseään ja irrottelemaan. Ylä- tai vähintään keskiluokkaiset ovat Toscanassa täysihoitolomalla. Meno on varsin uima-allas- ja alkoholikeskeistä. Yksi perheiden nuorista miehenaluista ja Anna liikkuvat yhdessä, ja Anna jopa kutsuu tämän huoneeseensa. Nuoret ajavat autolla ojaan ja valehtelevat aikuisille tarinaksi auton öljyjen loppumiseen. Loman riemut ja hyvä mieli kääntyvät päälaelleen, kun Anna tulee paljastaneeksi autoseikkailun oikean laida...

Gustave ja Zero   Tapahtuu kuvitteellisessa Zubrowkassa itä-Euroopassa, onhan Zubrowka puolalainen, tunnettu vodkamerkki. Lähempi tapahtuma paikka on vampyyrientappajien kutkuttava vuoristo hurjine ja absurdeine maisemineen takaa-ajoineen, missä ahneitten perijöitten palkkamurhaaja jaakaa päähenkilöitä, satumaisen täydellisen hotellin hovimestaria Gustaven ja tämän aulapojan ja pikkolon maahanmuuttajapakolaista Zeroa. Gustaven tavaramerkki on tyydyttää kaikkien asiakkaitten toiveet. Yksi heistä on rikas nainen, joka kuollessaan testamenttaa Gustavelle mm. arvokkaan taulun Poika ja omena. Tätä kun naisen pojat eivät hyväksy, Gustave ja Zero onnistuvat varastamaan sen, mutta Gustave joutuu vankilaan, ystävystyy vankien kanssa, ja he onnistuvat pakenemaan osin hotellin leipurin ja Zeron rakastetun AAgathan avustuksella. Elokuvan historialliset sattumat ja sitä tukeva hauska dialogi takaavat, että katsoja tulee hyväntuulisemmaksi loppua kohti, missä palataan nykyisyyteen, kun ...

  Matti Ijäs: Painija (1985) ***** Kuinka vähän muistankaan tästä kaikille suosittelemastani elokuvasta ja milloinka olenkaan sen ensimmäisen kerran nähnyt. En muistanut lainkaan sen väkivaltaisuutta. Sitä että Täällä Pohjantähden alla punaisten Räätäli Halmeen ( Kalevi Kahra ) uniensa riivaamana ampuu vanhainkotiin hylätyistä klassisen musiikin sellistin ( Esko Pe s onen ) ja että nimiosan ( Esko Hukkanen ), joka muistelee nuoruutensa voimia ja niitten tuomaa julkisuutta, hinausauton kuljettajaa ( Esko Nikkari ), jonka painija haastaa painikisaan sekä ruumisauton kuljettajaa ( Sulevi Peltola ), niin siistinä, etten ollut tunnistaa moneen taipuvaa mestarinäyttelijää. Vaan jos Painija tekee uskomattoman roolin painiasussa, niin vastaavaan ulottuvat Kontulan eläkeläisorkesterille solisteina kolme naista, jotka esittävät vanhainkodin tansseissa aivan ylivertaisen versoin iskelmästä Ramona, laajasydäminen hoitaja ( Kati Outinen) sekä kauniisti somistetussa huoneessa asuva...

Juurakon Hulda   Hella Wuoli j oen erinomaisen selkeä ja yhteiskunnallinen teksti on sijoitettava aikakontekstiin, ellei muut niin loppuratkaisu missä huikea Irma Seikkula toteaa Tauno Palolle : "Miksi minun täytyy rakastua diktaattoriin". Tuli nimittäin mieleen viimeksi katsomani lyhytelokuva " Eivät kaikki miehet " . Siinä pääosan nainen rakastuu ihanan , vauraaseen mieheen, joka paljastui sovinistiksi, misogyyniksi ja seksistiksi - oikeastaan diktaattoriksi. Mutta Huldan kohdalla oli vuosi 1937 ja toisen elokuvan tapahtumat 2025. Tuli muutakin mieleen: Jospa edistyspuolueen insinööri olisikin Tauno Palon sijasta esittänyt Irma Seikkulan tuleva aviomies Toivo Mäkelä . Olisi voinut mennä parodian puolelle. Hehän saivat parhaan nais- ja miesnäyttelijän Jussin Rauni Mollbergin Aika hyvä ihmiseksi vuodelta 1971. Niin - Huldahan esittää aikansa työväenluokan naisen nousu piikatytöstä työväen opiston ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja kahden naisen tuell...

  Misogyniasta eli naisvihasta. Mietin ja olen keskustellut ystäviieni kanssa, mikä elokuvassa voisi olla naisvihaa. täaaä kuulemiani ja omia ajatuksia. Nainen kulkee kauniissa hepenissä aina keskellä tietä, kerran jopa maaten, ihan kuin valmista riistaa, ja lopuksi Ahvenanmaalla toteaa olevansa nyt vapaa hallitsemaan kaikkia asioitaan Ikään kuin kaksi lähes mahdotonta vaihtoehtoa Sukupuolitutkija, feministi Evelyn Koli on esittänyt kolme kulttuurimme miesten tausta-ajattelua misogynialle ja seksismille !. "Pick me" eli valitse minut - ajattelulle. Mies selittää naiselle että hän ei kuulu sellaiseen aeksistiseen miesryhmään 2. Tarve kontrolloida ja hiljentää Viedä keskustelu itse asiasta - tasa-arvosta, seksismistä sivuun, vain keskustelun äänesävyyn, kiihtymykseen ja sivuuttaen itse asianistäkiistellään 3. Miehen paremmuuskompleksi. Vaikka mies on toki mies, niin häntä ei tämä väite seksismistä koske, hän on erilainen, parempi

  Ilmeisesti elokuvan nimellä on jokin yleinen tai symbolinen merkitys Elokuva on ruotsinkielinen (Inte alla män), mutta suomenruotsalaista tekoa. Ei ehkä olisi pitänyt katsoa, sillä väkisinkin - ainakin elokuvan hirviön päätössanojen jälkeen alkaa miettimään, mitä kauheaa noitten kolme sanan taakse kuuluu kaikessa kauheudessaan. Onneksi kaikkea kamalaa, pakottamista, uhkailua, väkivaltaa ei näytetty, siitä enemmänkin kerrottiin hurmaavan hirviön hallitseman naisen puheena ja tekstinä. Yksi miehen kavereista huomaa, että jotakin on pielessä, mutta ei puutu asiaan, miehen isä kauhistelee mitä hänen pojallensa tapahtuu, jos nainen ilmoittaa poliisille, Jehovan todistajat vetoavat salassapitovelvollisuuteensa, terapeutti on avuton, eikä nainen uskalla kertoa kaikkea, kun mies on mukana. Lopulta nainen hoksaa, että hänen on yksin ratkaistava tilanne. Hän löytää sellaisen, Sen pitempiaikaisia, yksilöllisiä seurauksia ei elokuva kerro, mutta ajattelemaan se panee niin yksilön ...

  Anni(e) 39 v. joutuu lomautetuksi kuuluisana TV-tähtenä Oslossa jouduttuaan uimataidottomana liian rajun tehtävän eteen. Hän palaa äitinsä luo pieneen vuononsuukaupunkiin ja ajoittuu kuolleen tyttärensä Ellan (?) huoneeseen. Anni saa viimeisestä roolistaan haukkuma- ja lempinimen Roikkopillu. Anni kuvittelee että hän saa pian työnsä Oslossa takaisi, mutta kokee monta uutta ystävyyssuhteen muutosta kotipaikkakunnallaan. Äiti viettää iloista ja vauhdikastakin huvi- ja seksielämää Huolto-asemakahvilan pitäjä Oddbjörn otaAnnin apulaisekseen, ja mies on löytänyt jotain aivan uutta, aiempi kumppani Erik haluaakin elämänsisällökseen saada Annin kanssa perheen ja lapsen, ja uimaopettaja Sten Rune vapauttaa Annia varovasti sinuksi veden kanssa. Oddbjörn kuolee esiintyessään vauhdikkaasti sydänkohtaukseen. Kesken hautajaisten Anni saa kutsun pomoltaan, joka tarjoaa uutta tehtävää. Sitä suunniteltaessa Anni hoksaa, miten pomo halveksii Annin maaseutukaupunkia ja lähtee ovet paukkuen...

Alba ja isosisko   Poikani katsoi suomalaisen juhannuselokuvan Elämä on juhla lisäksi lyhytelokuvan joka kuvasi " en äkta svensk midsommar". Niin minäkin. Siinä kaksivuotias Alba laajentaa maailmankuvaansa hyppäämällä verannalta maahan ja äiti vie "loukkaantuneen" lapsen sisälle ja rauhoittumaan kun ilmeisesti jonkinlainen musiikkiporukka jatkaa suolatikkujen imeskelyä ja ryyppäämistä pienen "majstångin" ympärillä. Hyvä etteivät hyttyskarkotteen avulla onnistu saamaan tulipaloa aikaan. Aamulla on rauhallisempaa ja isosisko auttaa Albaa turvallisesti rappuja alas nurmikolle. Jos tuli kotimaisesta Elämä on juhla niin tuli tästäkin helposti mieleen ruotsalainen. usein Suomenkin televisiossa nähty "Allsången på Skanssen" Lyhytfilmin voi katsoa SVT:stä

Selma ja Arttu   Elokuvalle enimmät antamani pisteet liittyvät sen poikkeuksellisen runsaisiin omiin muistoihin kaksikielisyydestä Ruotsin Eskilstunassa, Tukholmassa, Norrtäljessä ja Uppsalassa ja Turun saaristossa, tällä kertaa Nauvossa ja Seilissä. Muistikuvat ovat lähinnä myönteisä rakkaan serkkuni ja hänen perheensä suojeluksessa toista kotimaista oppimassa ja myös juhannuksen viettoa juhannussalon ympärillä ja Nauvossa ja Seilissä rakkaan kouluverini Tuulan kanssa viimeksi viime kesänä. ja sitä ennen ties keiden hyvien ystävieni kanssa veellä, yhteisaluksella ja autolla. Vaan elokuvassa Nauvo oli elokuvan henkilöille väärä paikka tai ainakin sen vierasvenesatama, minne tapahtumat keskittyivät. Ainakaan päähenkilöt Hanne ja Otso eivät ainakaan yhdessä tunnu kaupunkilaisina viihtyvän vetämässään hotelliravintolassa, ja vielä vähemmän heidän jo lähes aikuisikäinen tyttärensä Selma, jolta kesävieraaksi tullut Arttu joutuu aluksi pyytämään jatkuvasti anteeksi olemassaoloaan, ku...

  Minulle jäi kokonaistarina arvoitukseksi. Kivääriä käytettin ja sillä ammuttiin sairas koiraja tanssinukke, uhattiin muita ihmisä ja itsemurhaa. Maaseudun tiukkoja ihmissuhteita, järvi, vanha soutuvene ja unohdettu katiskaJäi mielikuva että selvyyden saaniseksi oli tehdä elokuvasta pitempi kuten episodielokuva Joki tai Rakastin epätoi voi sta naista . Sillä aineksia tuntui riittävän Niinpä muistelen tuttuja näyttelijöitä jotka ovat tässä elokuvassa mukana Olavi Koivulaa Koskelan Akselina, Tuula Väänästä Kivenpyörittäjän kylän Unelmana, kylän viimeistä naista, jonka häitä postimiehen kanssa juhannuksena vietetään sekä Hannu Kiviojaa Isä meidän -elokuvan lapsena pahoinpideltynä, mutta nyt aikoisena. Niistä koskettavin on Unelma, sillä hänen sulhasensa ei tiedä, ettei morsian ei voi synnyttää ja miksi ei. Elokuvan voi katsoa Yle Areenasta