Rakkaudesta elokuvaan

Martta ja Rafusa   Saara Cantell: Kohtaamisia (2009) ***** Aivan menen aluksi sanattomaksi, kun näkee Martan ( Anneli Sauli ) nousevan vanhoina päivinään sekä roolissaan että näyttelijnä siivilleen! Muistuttaa episodielokuvaa Joki, mutta ehkä tässä naisten valintojen elokuvassa eri episodit tai tarinat liittyvät konkreettisesti myös toisiinsa - niin henkilökohtaisesti kuin yhteiskunnallisesti ja ajan ilmapiiriin liittyen. Sairas, vanha nainen. narkkari hänen tyttären tytär, lääkäri, jonka miehellä on toinen nainen, lääkärin optimistinen tytär, miehen rakastajatar, välittävä ihminen, jonka miehen kuolema on jäänyt ratkaisemattomaksi, somali- ja venäläinen sairaanhoitaja, jotka kumpikin selviytyvät ja sopeutuvat kivuliaan potilaan sodan käyneen rasismista oman historiansa eri tavoilla. Elokuva on humanismin, puolensa pitämisen, suvaitsevaisuuden, välittämisen, uskottavan vuoropuhelun, leikkaamattomuuden kuvauksen, luontevuuden, nuorien kykyjen - ja ennen kaikkea Anne...

Piki, Jonna ja Bossa   Kauan kesti ennen kuin sain katsotuksi Sofi Oksasen kirjaan perustuva dominoinnin, alistumisen taistelun tervehtymisestä ja väärältä tuntuvan anteeksiannon ahdistavaa murhenäytelmää. Toki kannatti. Aikaero oman nuoruuden ja 2000-luvun välillä on kuitenkin niin suuri. Se toisaalta vaikeutta< tapahtumien etenemisen ymmärtämistä, toisaalta antaa näkökulman  joittenkin pääkaupunkiin sijoittuneitten nuorten naisten Pikin, Jonnan ja Bossan ristiriitoja ja ihmissuhde- ja seksileikkejä sitomisineen ja suihin ottamisineen. Joskus ne tuntuuvat täysin epäuskottavilta, kun unohtaa aikakontekstin. Helsingin maisemista ja raitiovaunuista olen jo alkanut aikaa myöten tykätä sitä enemmän mitä olen pääkaupunkia kolunut. Katsoin elokuvan cineastista

Ali ja Ava   Kypsään ikään ehtineet, mutta parisuhteissaan epävakaasti elävät Ali ja Ava ovat ihastumassa toisiinsa. Bradfordin työläiskaupunginosassa on eräitäkin kompastumiskiviä yhteisen yhteiskuntaluokan tiellä, mutta onneksi erilainen musiikkimaku taitaa tulla hyväksytyksi ja lopulta yhdistäväksi sateisessa kaupungissa. Vilkas ja auttavainen vuokraisäntä Ali on lähes kaikkien ystävä, mutta avioero on tulossa epäonnistuneen raskauden jälkeen, ei ehkä sen takia. Avalla taas on ollut väkivaltainen mies ja viisi lastenlasta. Yksi hänen jälkeläisistään taas on kasvanut myös väkivallan tielle, eikä hyväksy Alin ja Avan suhdetta. Ava on koulutyöntekijä ja yksi pikkutyttö Sofia elää Alin vuokraamassa asunnossa ja sitä kautta Ali ja Ava tapaavat. He ovat eläneet sateisessa kaupungissa ja yleensä koko elämänsä muitten ja olosuhteitten säätelemin normein, mutta nyt hidas eteneminen suhteessa luo vähitellen uskaltaa luopua pettymyksistä ja löytää vähitellen luottamusta rakentaa l...

  Ei ole lyhyen, 13 minuuttia kestävän elokuvan perusteella helppoa päätellä elokuvan sanomaa. Mustaihoisen - arvatkaamme vaikka somalimiehen - tytär yrittää myydä isänsä tekemiä matkamuistoja kreikkalaisella turistirannalla pikku pikkubikineissä ja ihoaan rasvaten. Ei ole ole tyttärellä menestystä, vielä sattuu onnettomuus. Sen jälkeen pappikin pääsee sanomaa näkemyksesnsä turistimenosta ja onnettomuudesta. Kun on noin lyhyt filmi, niin pitäisi varmaan katsoa ainakin pari kertaa uudestaan, sillä jo nyt tuli oma valkoihoisen käyttäytyminen tuolla lähinnä Välimeren eteläpuolella. Siellä paljas iho kun ei ole soveliasta sen paremmin miehillä kuin naisellakaan. Kerran Morogorossa Tansaniassa kehitysyhteistyössä, kun oli työtauko ja kuuma, ja riisuin paitani, johtajatar mama Agnes, kutsui minut puhutteluun ja kysyi: "Oletko Leo menossa tappelemaan".

                                                                               Hilmanpäivillä palaa   "Viihdetaiteen" ystäväni J kehoitti minua katsomaan tätä Agapetuksen tekstiin perutuvaa 1930-luvun elokuvaa. Tauno Palo a kin sai tiiraill aennen kuin oli hänestä varma. Aino Mantsa s oli kyllä hyvässä vedossa, ja nyt tiedän, että Saara Ranin on Matti Raninin äiti. Toki 1960-luvulla Tampereella joku luuli minua tuoksi, nyt sata vuotta vanhaksi mieheksi jos eläisi. Tulee mieleen myös Milos Formanin elokuva Palaa,palaa , missä syttyi odottamaton tulipalo kun palokunta vietti juhliaan, jotain yhtä tolkutonta, mutta hymyilyttävää menoa riitti, ja saatiin tähän kotimaiseen, lause kunnallispolitiikkaakin mukaan - ja taatusti ajan tapoja, pukeutumi...

Ikisuosikkini Soli Labbart   Kultanainen, Sampo, Lemminki ja Pitkä talvi ovat kunnianhimosen, Paavo Haavikon tulkinta kunniahimoinen kansalliseepksestamme Kalevalasta. Hiukan tutummiksi tulivat "elävien kuvien" kautta niin Väinämöinen( Kalevi Kahra ), Pohjolan emäntä ( Kristiina Halkola ), Ilmarinen( Vesa-Matti Loiri ) Lemminkäinen ( Tom Wentzel ) ja hänen äitinsä ( Soli Labbart ) ja Kyllikkiä ( Elle Kull) Luiossa nimittäin koulumme ainoa tohtoritasoinen opettaja tekijät suomen kirjallisuudesta niin pakollista ja kuivaa kuin mahdollista. Olin viimeinen luokaltamme, joka meni lopulta pakostaopettajan huoneeseen latelemaan ääneen ja ulkoa Kalevalan viimeisen runon oppikirjastamme. Niinpä en tuota teosta elokuvana tuolloin tuoreena nähnytkään, enkä oikein nytkään pitkänyt mustavalkoisen synkkyyden, julmuuden, kylmyyden ja raakuuden täyttämää ilmapiiriä - poikkeuksina Soli Labbart ja Elle Kull. En ole lukenut Haavikon ja Holmbergin ajatuksia heidän tulkinnoistaan ja näköku...

Anna ja Oakley   Vaatimattomat tähdet tulevat siitä, etten aina oikein ymmärtänyt nopeatempoista elokuvaa. Jossakin vaiheessa leikin ajatuksella että nimi unrelated tarkoitti, etteivät elokuvan tapahtumat ja otokset liity toisiinsa. No onneksi minulla oli pari nuorempaa, mutta ahkeraa elokuvan katsojaa, jotka jälkeenpäin selvensivät minulle tapahtumia. Annan - päähenkilö ja miehensä Alexin sukset ovat ristissä, ja osasyynä että Anna oli uskonut olevansa raskaana. Anna lähtee englantilaisten ystäviensä luo Italiaan Toscanaan etsimään itseään ja irrottelemaan. Ylä- tai vähintään keskiluokkaiset ovat Toscanassa täysihoitolomalla. Meno on varsin uima-allas- ja alkoholikeskeistä. Yksi perheiden nuorista miehenaluista ja Anna liikkuvat yhdessä, ja Anna jopa kutsuu tämän huoneeseensa. Nuoret ajavat autolla ojaan ja valehtelevat aikuisille tarinaksi auton öljyjen loppumiseen. Loman riemut ja hyvä mieli kääntyvät päälaelleen, kun Anna tulee paljastaneeksi autoseikkailun oikean laida...

Gustave ja Zero   Tapahtuu kuvitteellisessa Zubrowkassa itä-Euroopassa, onhan Zubrowka puolalainen, tunnettu vodkamerkki. Lähempi tapahtuma paikka on vampyyrientappajien kutkuttava vuoristo hurjine ja absurdeine maisemineen takaa-ajoineen, missä ahneitten perijöitten palkkamurhaaja jaakaa päähenkilöitä, satumaisen täydellisen hotellin hovimestaria Gustaven ja tämän aulapojan ja pikkolon maahanmuuttajapakolaista Zeroa. Gustaven tavaramerkki on tyydyttää kaikkien asiakkaitten toiveet. Yksi heistä on rikas nainen, joka kuollessaan testamenttaa Gustavelle mm. arvokkaan taulun Poika ja omena. Tätä kun naisen pojat eivät hyväksy, Gustave ja Zero onnistuvat varastamaan sen, mutta Gustave joutuu vankilaan, ystävystyy vankien kanssa, ja he onnistuvat pakenemaan osin hotellin leipurin ja Zeron rakastetun AAgathan avustuksella. Elokuvan historialliset sattumat ja sitä tukeva hauska dialogi takaavat, että katsoja tulee hyväntuulisemmaksi loppua kohti, missä palataan nykyisyyteen, kun ...

  Matti Ijäs: Painija (1985) ***** Kuinka vähän muistankaan tästä kaikille suosittelemastani elokuvasta ja milloinka olenkaan sen ensimmäisen kerran nähnyt. En muistanut lainkaan sen väkivaltaisuutta. Sitä että Täällä Pohjantähden alla punaisten Räätäli Halmeen ( Kalevi Kahra ) uniensa riivaamana ampuu vanhainkotiin hylätyistä klassisen musiikin sellistin ( Esko Pe s onen ) ja että nimiosan ( Esko Hukkanen ), joka muistelee nuoruutensa voimia ja niitten tuomaa julkisuutta, hinausauton kuljettajaa ( Esko Nikkari ), jonka painija haastaa painikisaan sekä ruumisauton kuljettajaa ( Sulevi Peltola ), niin siistinä, etten ollut tunnistaa moneen taipuvaa mestarinäyttelijää. Vaan jos Painija tekee uskomattoman roolin painiasussa, niin vastaavaan ulottuvat Kontulan eläkeläisorkesterille solisteina kolme naista, jotka esittävät vanhainkodin tansseissa aivan ylivertaisen versoin iskelmästä Ramona, laajasydäminen hoitaja ( Kati Outinen) sekä kauniisti somistetussa huoneessa asuva...

Juurakon Hulda   Hella Wuoli j oen erinomaisen selkeä ja yhteiskunnallinen teksti on sijoitettava aikakontekstiin, ellei muut niin loppuratkaisu missä huikea Irma Seikkula toteaa Tauno Palolle : "Miksi minun täytyy rakastua diktaattoriin". Tuli nimittäin mieleen viimeksi katsomani lyhytelokuva " Eivät kaikki miehet " . Siinä pääosan nainen rakastuu ihanan , vauraaseen mieheen, joka paljastui sovinistiksi, misogyyniksi ja seksistiksi - oikeastaan diktaattoriksi. Mutta Huldan kohdalla oli vuosi 1937 ja toisen elokuvan tapahtumat 2025. Tuli muutakin mieleen: Jospa edistyspuolueen insinööri olisikin Tauno Palon sijasta esittänyt Irma Seikkulan tuleva aviomies Toivo Mäkelä . Olisi voinut mennä parodian puolelle. Hehän saivat parhaan nais- ja miesnäyttelijän Jussin Rauni Mollbergin Aika hyvä ihmiseksi vuodelta 1971. Niin - Huldahan esittää aikansa työväenluokan naisen nousu piikatytöstä työväen opiston ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja kahden naisen tuell...

  Misogyniasta eli naisvihasta. Mietin ja olen keskustellut ystäviieni kanssa, mikä elokuvassa voisi olla naisvihaa. täaaä kuulemiani ja omia ajatuksia. Nainen kulkee kauniissa hepenissä aina keskellä tietä, kerran jopa maaten, ihan kuin valmista riistaa, ja lopuksi Ahvenanmaalla toteaa olevansa nyt vapaa hallitsemaan kaikkia asioitaan Ikään kuin kaksi lähes mahdotonta vaihtoehtoa Sukupuolitutkija, feministi Evelyn Koli on esittänyt kolme kulttuurimme miesten tausta-ajattelua misogynialle ja seksismille !. "Pick me" eli valitse minut - ajattelulle. Mies selittää naiselle että hän ei kuulu sellaiseen aeksistiseen miesryhmään 2. Tarve kontrolloida ja hiljentää Viedä keskustelu itse asiasta - tasa-arvosta, seksismistä sivuun, vain keskustelun äänesävyyn, kiihtymykseen ja sivuuttaen itse asianistäkiistellään 3. Miehen paremmuuskompleksi. Vaikka mies on toki mies, niin häntä ei tämä väite seksismistä koske, hän on erilainen, parempi

  Ilmeisesti elokuvan nimellä on jokin yleinen tai symbolinen merkitys Elokuva on ruotsinkielinen (Inte alla män), mutta suomenruotsalaista tekoa. Ei ehkä olisi pitänyt katsoa, sillä väkisinkin - ainakin elokuvan hirviön päätössanojen jälkeen alkaa miettimään, mitä kauheaa noitten kolme sanan taakse kuuluu kaikessa kauheudessaan. Onneksi kaikkea kamalaa, pakottamista, uhkailua, väkivaltaa ei näytetty, siitä enemmänkin kerrottiin hurmaavan hirviön hallitseman naisen puheena ja tekstinä. Yksi miehen kavereista huomaa, että jotakin on pielessä, mutta ei puutu asiaan, miehen isä kauhistelee mitä hänen pojallensa tapahtuu, jos nainen ilmoittaa poliisille, Jehovan todistajat vetoavat salassapitovelvollisuuteensa, terapeutti on avuton, eikä nainen uskalla kertoa kaikkea, kun mies on mukana. Lopulta nainen hoksaa, että hänen on yksin ratkaistava tilanne. Hän löytää sellaisen, Sen pitempiaikaisia, yksilöllisiä seurauksia ei elokuva kerro, mutta ajattelemaan se panee niin yksilön ...

  Anni(e) 39 v. joutuu lomautetuksi kuuluisana TV-tähtenä Oslossa jouduttuaan uimataidottomana liian rajun tehtävän eteen. Hän palaa äitinsä luo pieneen vuononsuukaupunkiin ja ajoittuu kuolleen tyttärensä Ellan (?) huoneeseen. Anni saa viimeisestä roolistaan haukkuma- ja lempinimen Roikkopillu. Anni kuvittelee että hän saa pian työnsä Oslossa takaisi, mutta kokee monta uutta ystävyyssuhteen muutosta kotipaikkakunnallaan. Äiti viettää iloista ja vauhdikastakin huvi- ja seksielämää Huolto-asemakahvilan pitäjä Oddbjörn otaAnnin apulaisekseen, ja mies on löytänyt jotain aivan uutta, aiempi kumppani Erik haluaakin elämänsisällökseen saada Annin kanssa perheen ja lapsen, ja uimaopettaja Sten Rune vapauttaa Annia varovasti sinuksi veden kanssa. Oddbjörn kuolee esiintyessään vauhdikkaasti sydänkohtaukseen. Kesken hautajaisten Anni saa kutsun pomoltaan, joka tarjoaa uutta tehtävää. Sitä suunniteltaessa Anni hoksaa, miten pomo halveksii Annin maaseutukaupunkia ja lähtee ovet paukkuen...

Alba ja isosisko   Poikani katsoi suomalaisen juhannuselokuvan Elämä on juhla lisäksi lyhytelokuvan joka kuvasi " en äkta svensk midsommar". Niin minäkin. Siinä kaksivuotias Alba laajentaa maailmankuvaansa hyppäämällä verannalta maahan ja äiti vie "loukkaantuneen" lapsen sisälle ja rauhoittumaan kun ilmeisesti jonkinlainen musiikkiporukka jatkaa suolatikkujen imeskelyä ja ryyppäämistä pienen "majstångin" ympärillä. Hyvä etteivät hyttyskarkotteen avulla onnistu saamaan tulipaloa aikaan. Aamulla on rauhallisempaa ja isosisko auttaa Albaa turvallisesti rappuja alas nurmikolle. Jos tuli kotimaisesta Elämä on juhla niin tuli tästäkin helposti mieleen ruotsalainen. usein Suomenkin televisiossa nähty "Allsången på Skanssen" Lyhytfilmin voi katsoa SVT:stä

Selma ja Arttu   Elokuvalle enimmät antamani pisteet liittyvät sen poikkeuksellisen runsaisiin omiin muistoihin kaksikielisyydestä Ruotsin Eskilstunassa, Tukholmassa, Norrtäljessä ja Uppsalassa ja Turun saaristossa, tällä kertaa Nauvossa ja Seilissä. Muistikuvat ovat lähinnä myönteisä rakkaan serkkuni ja hänen perheensä suojeluksessa toista kotimaista oppimassa ja myös juhannuksen viettoa juhannussalon ympärillä ja Nauvossa ja Seilissä rakkaan kouluverini Tuulan kanssa viimeksi viime kesänä. ja sitä ennen ties keiden hyvien ystävieni kanssa veellä, yhteisaluksella ja autolla. Vaan elokuvassa Nauvo oli elokuvan henkilöille väärä paikka tai ainakin sen vierasvenesatama, minne tapahtumat keskittyivät. Ainakaan päähenkilöt Hanne ja Otso eivät ainakaan yhdessä tunnu kaupunkilaisina viihtyvän vetämässään hotelliravintolassa, ja vielä vähemmän heidän jo lähes aikuisikäinen tyttärensä Selma, jolta kesävieraaksi tullut Arttu joutuu aluksi pyytämään jatkuvasti anteeksi olemassaoloaan, ku...

  Minulle jäi kokonaistarina arvoitukseksi. Kivääriä käytettin ja sillä ammuttiin sairas koiraja tanssinukke, uhattiin muita ihmisä ja itsemurhaa. Maaseudun tiukkoja ihmissuhteita, järvi, vanha soutuvene ja unohdettu katiskaJäi mielikuva että selvyyden saaniseksi oli tehdä elokuvasta pitempi kuten episodielokuva Joki tai Rakastin epätoi voi sta naista . Sillä aineksia tuntui riittävän Niinpä muistelen tuttuja näyttelijöitä jotka ovat tässä elokuvassa mukana Olavi Koivulaa Koskelan Akselina, Tuula Väänästä Kivenpyörittäjän kylän Unelmana, kylän viimeistä naista, jonka häitä postimiehen kanssa juhannuksena vietetään sekä Hannu Kiviojaa Isä meidän -elokuvan lapsena pahoinpideltynä, mutta nyt aikoisena. Niistä koskettavin on Unelma, sillä hänen sulhasensa ei tiedä, ettei morsian ei voi synnyttää ja miksi ei. Elokuvan voi katsoa Yle Areenasta

                                                                     Marie ja Paul   Muistankohan oikein. Olen lukenut että ohjaajaa pidetään taiteellisena. Joka tapauksessa lisäisin muutaman epiteetin ; parisuhde-, seksuaalisuus-, psykologinen. Ja on elokuvissa jotain yhteiskunnallista ja vallankäyttöäkin koskevaa, mutta ainakaan kovin yksinkertaista. Nuoripari Marie ja Paul ovat seurustellee ja pehdanneet sängyssä kolmisen kuukautta, mutta Paul on kyllästynyt. Marie taitaa etsiä itseään niin naisena kuin lukihäiriöisenä opettajana. Jo aika alkuvaiheessa mietin, että jospa Marie olisi kyllästynyt, ja Paulilla ottaisi eteen ja panettaisi. Mitä Paul länsimaisen kulttuurin tuotteena reagoisi. Hän reagoisi ulospäin, ottaisi Marien puoliväkisin ja räyhäisi ties missä aggres...

  Lähes täydelliseksi arvoitukseksi minulle jäänyt tarina 30-vuotiaasta maanmurtajanaisesta. Hän työskentelee sairaalan kellarisastossa K7 eli ruumishuoneella, missä hän näkee, että ruumiit alkavat liikkua hänen työvuoroillaan ja näkee ilmeisesti myös unia vastaavasta. Sairaalan lääkäri antaa hänelle unilääkkeitä, mutta ne eivät auta. Välillä näytetään hektisiä kuvauksia nykymaailman menosta ja ilmeisesti lääkärikin on niistä poissa tolaltaan ja menee samaan ruumishuoneeseen, ja kertoo että heissä on jotain samaa. Hän sanoo naista, Mariania, "uskomattoman kauniiksi", ja tilanteessa on jotain uhkaavaa. Kuolleita nousee kävelemään, mutta siihen loppuu elokuva. Elokuvan voi katsoa Yle Areenasta

Saaren nuoripari - ovatko aikansa,  v. 1742 oloisia ?   Tuhlattu tilaisuus historialliselta (v.1742) seikkailulta tai jopa draamalta. Silloin - siis hattujen sodan ja pikkuvihan aikaan Venäjä haluaa irrottaa Suomea Ruotsista, ja tässä tarinassa Venäjän sekaantuminen Ruotsiin aiheuttaa kalastajan terveen pojan joutumaan Seilin tapaiselle saarelle spitaalisten ja mielenvikaisten saareen Turun saaristoon. Toki elokuva on kuvattu Napesaaressa Keilan edustalla Eestissä. Mustavalkoinen elokuva voisi olla vertauskuva vuosituhannen vaihteen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, misshyväosaiset saarella, josta on vaikea paeta, käyttävät häikäilemättömästi sairaita ja seonneita hyväksi, se on kuitenkin niin vauhdikas sekava, ettei oikein pysy mukava saaren hierarkioissa saatikka miksi jotkut ovat siellä ja jotkut haluavat pysyä siellä. Aikansa uskonnollisuus oli vahvasti esillä, eikä ainakaan myönteisesti. Pääosien esittäjät ovat amatöörejä tai näyttelijäopskeiijoita, mutta mukana ova...

Maud yrittäa saada apua   Jos ei tietäisi, että elokuva perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin aivoverenvuoden seurauksista, niin kirjoittaisi, että elokuvan tapahtumat ovat epäuskottavia, Mutta nyt kunnioitus ainakin Isabelle Huppertille elokuvaohjaaja Maudina, joka puoliksi halvaantuneena haluaa tehdä uuden elokuvan, mihin hän haluaa partneriksi tunnetun ja kuuluisan huijarin, joka on istunut 12 vuotta vankilassa teoistaan, ja elää ikään kuin maineensa siivellä Vilkona (Look Suen ), joka saa Maudin pauloihinsa. Kumma kyllä välillä aloin ihmetellä, kumpi tässä käyttää toisen heikkoutta hyväksi, huijari vai varakas elokuvaohjaaja. Sen voi laskea kummankin tyypin roolien ja niitten esittämisen ansioksi. Toinen toistaan suurempien shekkien kirjoittaminen on kuitenkin niin toistuvaa, että uskottavuus horjuu. Maud yrittää säilyttää arvokkuutensa ja kontrollinsa, eikä hänellä näy olevan turvapuhelinta. Kun minulla sairauteni ja ikäni takia sellainen on, ja olen joutunut sitä...

  Lyhytelokuva, dokumentti ja animaatio kertoo sisarusten - pojan ja tytön välisestä väkivallasta. Tyttö on ohjaaja, käsikirjoittaja ja päähenkilö itse. Hän kertoo, että hänen on pakko kertoa, ja apuna on isoveljen tekemä itsemurha ja tämän jättämät videot joita käytetään elokuvassa. Toisaalta elokuvassa on mukana animaatiota, jotka helpottavat väkivaltaisimpien kohtausten näyttämistä. Elokuvassa ei paljoakaan kerrota perheen taustasta, muuttivat kuulema usein, eli aina tuli uusia kavereita. Itselleni tilanne on sikäli outo, että olen ainoa lapsi, ja asuimme samassa sen aikaisessa turvallisessa työläis- ja puutaloyhtiössä 16 ensimmäistä elinvuottani ja ainoana lapsena. Paras lapsuuden ystäväni. myös ainoa poikalapsi sattui soittamaan katsoessani tätä elokuvaa. Pitääkin jututtaa häntä. Itse en ainakaan ole fyysisesti väkivaltainen enkä usko sitä hänestäkään. Jos uskoo animaatio-osiin, niin yhteiskunnaltakaan ei saa apua - ainakaan nämä sisarukset. Rohkea ja kunnioitettava te...

  Kerrankin oltiin rakennuksessa, missä nyt uudelleen Turussa asuessani käyn suurin piirtein viikoittain eli Turun kaupunginkirjaston 2007 vuonna valmistuneessa "modernin arkkitehtuurin"laajennusosassa. Sen kunniaksi ei lakkautettiin Martin ja Mikaelin lähikirjastot, mitä ei ohjelmassa mainittu,. Pääkirjaston vanha osa on Rettigin suvun lahjoittama ja valmistui vuonna 1903. Miten osat arkkitehtonisesti sopivat yhteen roomalaisarkkitehti Vitruviuksen kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus kriteerein, niin pitänee ainakin viimeksi mainitun kodalla paikkansa. Jos oikein muistan, se tai kirjastotoimi on kaikkein arvostetuin kaupungin palveluista. Sieltä on helppo löytää paikkansa niin lainaaja, lehdenlukija, opiskelija kuin tutkijakin. No sitten hypätään taas pääkaupunkiin ja minullekin jonkin verran tuttuun Kallioon virastoineen ja ja ravintoloineen. On kyseessä kolmen rakennuksen kokonaisuus eli Lyyra-kortteli. Se sijaitsee Siltasarenkadulla, joka laskeutuu Kallion kirkolta...

  Rakkain, kaupunki arkkitehtuurisarjan toimittaja Ida Kukkapuro on myös äitinsä sisar sen jälkeen kun hänen isovanhempansa Yrjö ja Irmeli Kukkapuro adoptoivat Idan. Jostakin luin tämän hyvältä tuntuvan historian enkä ihmettele Idan luovaa ja luontevaa otetta ohjelmasarjassa. Toki sen yhtenä puutteena pääkaupunkikeskeisyys. Tämän osan pääosassa ovat Helsingin kaupungin omistama vuokrayhtiö Käärmetalo Käpylässä, Elie l Saarisen suunnittelema ja 1912 valmistunut Lahden kaupungintalo ja Annalan huvila vuodelta 1832 Helsingin Vanhassakaupungissa lähellä Arabianrannassa. Niitä on kohdannut onnellinen korjaus. Kaikki purkutuomiokertomukset olen alitajuisesti unohtanut. Ilmeisesti kaupungin omistamassa yhtiössä on helpompi päättää, mitä tehdään korjauksen tarpeessa olevalle kiinteistölle ja jos se on saanut suojelupäätöksen, mutta oli syy mikä tahansa niin tulokset viehättävät ainakin, vaikka Käärmetalossakin vuokrat nousivat reilusti pitkän korjauksen jälkeen. Lahden ...

  Tästä osasta odotin paljon, onhan kauneus yksi kolmesta antiikin hyveistä. Petyin, kun huomasin ettei koristelu ollut edes arkkitehtuurissa läheskään sama kuin kauneus eikä sama kuin taidekaan. Vaikka väitetään että kauneus on kasojan silmissä, en jaksa siihen uskoa. Kyllä on mielestäni jotain yleispätevää, lähes universaalista - sanottaisiko inhimillistä taidetta - värejä, lämpöä, pehmeyttä, sopusointua, vaihtelua, - ei ainakaan mustaa tai mustavalkoista (arvo)valtaa tai virallisuutta paitsi yksityisissä surutilaisuuksissa. Vähän sekalainen oli tarjonta. Ihailimme Erottajalla vanhoja rakennuksia kauniine koristeineen ja Pikkuhuopalahden elävää asuntorakennusmateriaalia. Suljettu Lastenlinnna oli eniten minun mieleen kotkaemo poikasiaan hoivaamassa muistaakseni ulkokuoren 22 teoksessa. ja sitten palattiin edellisen jakson betoni Itä-Pasilaan, jota ei ole luovuttu elävöittämästä koristen, joiden avulla kuulemma perille. Mielenkiintoista on toteuttaa taiteen ja tehokkaan k...