Tekstit

Matti Ijäs: Painija (1985) *****

-
Kuva
  Matti Ijäs: Painija (1985) ***** Kuinka vähän muistankaan tästä kaikille suosittelemastani elokuvasta ja milloinka olenkaan sen ensimmäisen kerran nähnyt. En muistanut lainkaan sen väkivaltaisuutta. Sitä että Täällä Pohjantähden alla punaisten Räätäli Halmeen ( Kalevi Kahra ) uniensa riivaamana ampuu vanhainkotiin hylätyistä klassisen musiikin sellistin ( Esko Pe s onen ) ja että nimiosan ( Esko Hukkanen ), joka muistelee nuoruutensa voimia ja niitten tuomaa julkisuutta, hinausauton kuljettajaa ( Esko Nikkari ), jonka painija haastaa painikisaan sekä ruumisauton kuljettajaa ( Sulevi Peltola ), niin siistinä, etten ollut tunnistaa moneen taipuvaa mestarinäyttelijää. Vaan jos Painija tekee uskomattoman roolin painiasussa, niin vastaavaan ulottuvat Kontulan eläkeläisorkesterille solisteina kolme naista, jotka esittävät vanhainkodin tansseissa aivan ylivertaisen versoin iskelmästä Ramona, laajasydäminen hoitaja ( Kati Outinen) sekä kauniisti somistetussa huoneessa asuva...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Valentin Vaala: Juurakon Hulda (1937)****

-
Kuva
Juurakon Hulda   Hella Wuoli j oen erinomaisen selkeä ja yhteiskunnallinen teksti on sijoitettava aikakontekstiin, ellei muut niin loppuratkaisu missä huikea Irma Seikkula toteaa Tauno Palolle : "Miksi minun täytyy rakastua diktaattoriin". Tuli nimittäin mieleen viimeksi katsomani lyhytelokuva " Eivät kaikki miehet " . Siinä pääosan nainen rakastuu ihanan , vauraaseen mieheen, joka paljastui sovinistiksi, misogyyniksi ja seksistiksi - oikeastaan diktaattoriksi. Mutta Huldan kohdalla oli vuosi 1937 ja toisen elokuvan tapahtumat 2025. Tuli muutakin mieleen: Jospa edistyspuolueen insinööri olisikin Tauno Palon sijasta esittänyt Irma Seikkulan tuleva aviomies Toivo Mäkelä . Olisi voinut mennä parodian puolelle. Hehän saivat parhaan nais- ja miesnäyttelijän Jussin Rauni Mollbergin Aika hyvä ihmiseksi vuodelta 1971. Niin - Huldahan esittää aikansa työväenluokan naisen nousu piikatytöstä työväen opiston ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun ja kahden naisen tuell...
2 kommenttia
Lue lisää

Eivät kaikki miehet - lisäys

-
  Misogyniasta eli naisvihasta. Mietin ja olen keskustellut ystäviieni kanssa, mikä elokuvassa voisi olla naisvihaa. täaaä kuulemiani ja omia ajatuksia. Nainen kulkee kauniissa hepenissä aina keskellä tietä, kerran jopa maaten, ihan kuin valmista riistaa, ja lopuksi Ahvenanmaalla toteaa olevansa nyt vapaa hallitsemaan kaikkia asioitaan Ikään kuin kaksi lähes mahdotonta vaihtoehtoa Sukupuolitutkija, feministi Evelyn Koli on esittänyt kolme kulttuurimme miesten tausta-ajattelua misogynialle ja seksismille !. "Pick me" eli valitse minut - ajattelulle. Mies selittää naiselle että hän ei kuulu sellaiseen aeksistiseen miesryhmään 2. Tarve kontrolloida ja hiljentää Viedä keskustelu itse asiasta - tasa-arvosta, seksismistä sivuun, vain keskustelun äänesävyyn, kiihtymykseen ja sivuuttaen itse asianistäkiistellään 3. Miehen paremmuuskompleksi. Vaikka mies on toki mies, niin häntä ei tämä väite seksismistä koske, hän on erilainen, parempi
Lähetä kommentti
Lue lisää

Dokumentti: "Eivät kaikki miehet" (2020) ****

-
  Ilmeisesti elokuvan nimellä on jokin yleinen tai symbolinen merkitys Elokuva on ruotsinkielinen (Inte alla män), mutta suomenruotsalaista tekoa. Ei ehkä olisi pitänyt katsoa, sillä väkisinkin - ainakin elokuvan hirviön päätössanojen jälkeen alkaa miettimään, mitä kauheaa noitten kolme sanan taakse kuuluu kaikessa kauheudessaan. Onneksi kaikkea kamalaa, pakottamista, uhkailua, väkivaltaa ei näytetty, siitä enemmänkin kerrottiin hurmaavan hirviön hallitseman naisen puheena ja tekstinä. Yksi miehen kavereista huomaa, että jotakin on pielessä, mutta ei puutu asiaan, miehen isä kauhistelee mitä hänen pojallensa tapahtuu, jos nainen ilmoittaa poliisille, Jehovan todistajat vetoavat salassapitovelvollisuuteensa, terapeutti on avuton, eikä nainen uskalla kertoa kaikkea, kun mies on mukana. Lopulta nainen hoksaa, että hänen on yksin ratkaistava tilanne. Hän löytää sellaisen, Sen pitempiaikaisia, yksilöllisiä seurauksia ei elokuva kerro, mutta ajattelemaan se panee niin yksilön ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Julie Skaufel: Kotiin (2025) ****

-
  Anni(e) 39 v. joutuu lomautetuksi kuuluisana TV-tähtenä Oslossa jouduttuaan uimataidottomana liian rajun tehtävän eteen. Hän palaa äitinsä luo pieneen vuononsuukaupunkiin ja ajoittuu kuolleen tyttärensä Ellan (?) huoneeseen. Anni saa viimeisestä roolistaan haukkuma- ja lempinimen Roikkopillu. Anni kuvittelee että hän saa pian työnsä Oslossa takaisi, mutta kokee monta uutta ystävyyssuhteen muutosta kotipaikkakunnallaan. Äiti viettää iloista ja vauhdikastakin huvi- ja seksielämää Huolto-asemakahvilan pitäjä Oddbjörn otaAnnin apulaisekseen, ja mies on löytänyt jotain aivan uutta, aiempi kumppani Erik haluaakin elämänsisällökseen saada Annin kanssa perheen ja lapsen, ja uimaopettaja Sten Rune vapauttaa Annia varovasti sinuksi veden kanssa. Oddbjörn kuolee esiintyessään vauhdikkaasti sydänkohtaukseen. Kesken hautajaisten Anni saa kutsun pomoltaan, joka tarjoaa uutta tehtävää. Sitä suunniteltaessa Anni hoksaa, miten pomo halveksii Annin maaseutukaupunkia ja lähtee ovet paukkuen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ville Gobi: Myggor & salta pinnar (2025) ****

-
Kuva
Alba ja isosisko   Poikani katsoi suomalaisen juhannuselokuvan Elämä on juhla lisäksi lyhytelokuvan joka kuvasi " en äkta svensk midsommar". Niin minäkin. Siinä kaksivuotias Alba laajentaa maailmankuvaansa hyppäämällä verannalta maahan ja äiti vie "loukkaantuneen" lapsen sisälle ja rauhoittumaan kun ilmeisesti jonkinlainen musiikkiporukka jatkaa suolatikkujen imeskelyä ja ryyppäämistä pienen "majstångin" ympärillä. Hyvä etteivät hyttyskarkotteen avulla onnistu saamaan tulipaloa aikaan. Aamulla on rauhallisempaa ja isosisko auttaa Albaa turvallisesti rappuja alas nurmikolle. Jos tuli kotimaisesta Elämä on juhla niin tuli tästäkin helposti mieleen ruotsalainen. usein Suomenkin televisiossa nähty "Allsången på Skanssen" Lyhytfilmin voi katsoa SVT:stä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ulla Heikkilä: Elämä on juhla (2025) ***

-
Kuva
Selma ja Arttu   Elokuvalle enimmät antamani pisteet liittyvät sen poikkeuksellisen runsaisiin omiin muistoihin kaksikielisyydestä Ruotsin Eskilstunassa, Tukholmassa, Norrtäljessä ja Uppsalassa ja Turun saaristossa, tällä kertaa Nauvossa ja Seilissä. Muistikuvat ovat lähinnä myönteisä rakkaan serkkuni ja hänen perheensä suojeluksessa toista kotimaista oppimassa ja myös juhannuksen viettoa juhannussalon ympärillä ja Nauvossa ja Seilissä rakkaan kouluverini Tuulan kanssa viimeksi viime kesänä. ja sitä ennen ties keiden hyvien ystävieni kanssa veellä, yhteisaluksella ja autolla. Vaan elokuvassa Nauvo oli elokuvan henkilöille väärä paikka tai ainakin sen vierasvenesatama, minne tapahtumat keskittyivät. Ainakaan päähenkilöt Hanne ja Otso eivät ainakaan yhdessä tunnu kaupunkilaisina viihtyvän vetämässään hotelliravintolassa, ja vielä vähemmän heidän jo lähes aikuisikäinen tyttärensä Selma, jolta kesävieraaksi tullut Arttu joutuu aluksi pyytämään jatkuvasti anteeksi olemassaoloaan, ku...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jarmo Lampela: Lyhytelokuva Pidetty hiljainen mies (1995) **

-
  Minulle jäi kokonaistarina arvoitukseksi. Kivääriä käytettin ja sillä ammuttiin sairas koiraja tanssinukke, uhattiin muita ihmisä ja itsemurhaa. Maaseudun tiukkoja ihmissuhteita, järvi, vanha soutuvene ja unohdettu katiskaJäi mielikuva että selvyyden saaniseksi oli tehdä elokuvasta pitempi kuten episodielokuva Joki tai Rakastin epätoi voi sta naista . Sillä aineksia tuntui riittävän Niinpä muistelen tuttuja näyttelijöitä jotka ovat tässä elokuvassa mukana Olavi Koivulaa Koskelan Akselina, Tuula Väänästä Kivenpyörittäjän kylän Unelmana, kylän viimeistä naista, jonka häitä postimiehen kanssa juhannuksena vietetään sekä Hannu Kiviojaa Isä meidän -elokuvan lapsena pahoinpideltynä, mutta nyt aikoisena. Niistä koskettavin on Unelma, sillä hänen sulhasensa ei tiedä, ettei morsian ei voi synnyttää ja miksi ei. Elokuvan voi katsoa Yle Areenasta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Catherine Breilat: Romance (2000) ***½

-
Kuva
                                                                     Marie ja Paul   Muistankohan oikein. Olen lukenut että ohjaajaa pidetään taiteellisena. Joka tapauksessa lisäisin muutaman epiteetin ; parisuhde-, seksuaalisuus-, psykologinen. Ja on elokuvissa jotain yhteiskunnallista ja vallankäyttöäkin koskevaa, mutta ainakaan kovin yksinkertaista. Nuoripari Marie ja Paul ovat seurustellee ja pehdanneet sängyssä kolmisen kuukautta, mutta Paul on kyllästynyt. Marie taitaa etsiä itseään niin naisena kuin lukihäiriöisenä opettajana. Jo aika alkuvaiheessa mietin, että jospa Marie olisi kyllästynyt, ja Paulilla ottaisi eteen ja panettaisi. Mitä Paul länsimaisen kulttuurin tuotteena reagoisi. Hän reagoisi ulospäin, ottaisi Marien puoliväkisin ja räyhäisi ties missä aggres...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jan Inberg: lyhytelokuva K7 (2015)

-
  Lähes täydelliseksi arvoitukseksi minulle jäänyt tarina 30-vuotiaasta maanmurtajanaisesta. Hän työskentelee sairaalan kellarisastossa K7 eli ruumishuoneella, missä hän näkee, että ruumiit alkavat liikkua hänen työvuoroillaan ja näkee ilmeisesti myös unia vastaavasta. Sairaalan lääkäri antaa hänelle unilääkkeitä, mutta ne eivät auta. Välillä näytetään hektisiä kuvauksia nykymaailman menosta ja ilmeisesti lääkärikin on niistä poissa tolaltaan ja menee samaan ruumishuoneeseen, ja kertoo että heissä on jotain samaa. Hän sanoo naista, Mariania, "uskomattoman kauniiksi", ja tilanteessa on jotain uhkaavaa. Kuolleita nousee kävelemään, mutta siihen loppuu elokuva. Elokuvan voi katsoa Yle Areenasta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jaakko Pyhälä: Armon aika (1999)**

-
Kuva
Saaren nuoripari - ovatko aikansa,  v. 1742 oloisia ?   Tuhlattu tilaisuus historialliselta (v.1742) seikkailulta tai jopa draamalta. Silloin - siis hattujen sodan ja pikkuvihan aikaan Venäjä haluaa irrottaa Suomea Ruotsista, ja tässä tarinassa Venäjän sekaantuminen Ruotsiin aiheuttaa kalastajan terveen pojan joutumaan Seilin tapaiselle saarelle spitaalisten ja mielenvikaisten saareen Turun saaristoon. Toki elokuva on kuvattu Napesaaressa Keilan edustalla Eestissä. Mustavalkoinen elokuva voisi olla vertauskuva vuosituhannen vaihteen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, misshyväosaiset saarella, josta on vaikea paeta, käyttävät häikäilemättömästi sairaita ja seonneita hyväksi, se on kuitenkin niin vauhdikas sekava, ettei oikein pysy mukava saaren hierarkioissa saatikka miksi jotkut ovat siellä ja jotkut haluavat pysyä siellä. Aikansa uskonnollisuus oli vahvasti esillä, eikä ainakaan myönteisesti. Pääosien esittäjät ovat amatöörejä tai näyttelijäopskeiijoita, mutta mukana ova...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Catherine Breilat: Abuse of Weakness (2013) ***½

-
Kuva
Maud yrittäa saada apua   Jos ei tietäisi, että elokuva perustuu ohjaajan omiin kokemuksiin aivoverenvuoden seurauksista, niin kirjoittaisi, että elokuvan tapahtumat ovat epäuskottavia, Mutta nyt kunnioitus ainakin Isabelle Huppertille elokuvaohjaaja Maudina, joka puoliksi halvaantuneena haluaa tehdä uuden elokuvan, mihin hän haluaa partneriksi tunnetun ja kuuluisan huijarin, joka on istunut 12 vuotta vankilassa teoistaan, ja elää ikään kuin maineensa siivellä Vilkona (Look Suen ), joka saa Maudin pauloihinsa. Kumma kyllä välillä aloin ihmetellä, kumpi tässä käyttää toisen heikkoutta hyväksi, huijari vai varakas elokuvaohjaaja. Sen voi laskea kummankin tyypin roolien ja niitten esittämisen ansioksi. Toinen toistaan suurempien shekkien kirjoittaminen on kuitenkin niin toistuvaa, että uskottavuus horjuu. Maud yrittää säilyttää arvokkuutensa ja kontrollinsa, eikä hänellä näy olevan turvapuhelinta. Kun minulla sairauteni ja ikäni takia sellainen on, ja olen joutunut sitä...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Niina Vuorisara: Vain toinen meistä ****

-
  Lyhytelokuva, dokumentti ja animaatio kertoo sisarusten - pojan ja tytön välisestä väkivallasta. Tyttö on ohjaaja, käsikirjoittaja ja päähenkilö itse. Hän kertoo, että hänen on pakko kertoa, ja apuna on isoveljen tekemä itsemurha ja tämän jättämät videot joita käytetään elokuvassa. Toisaalta elokuvassa on mukana animaatiota, jotka helpottavat väkivaltaisimpien kohtausten näyttämistä. Elokuvassa ei paljoakaan kerrota perheen taustasta, muuttivat kuulema usein, eli aina tuli uusia kavereita. Itselleni tilanne on sikäli outo, että olen ainoa lapsi, ja asuimme samassa sen aikaisessa turvallisessa työläis- ja puutaloyhtiössä 16 ensimmäistä elinvuottani ja ainoana lapsena. Paras lapsuuden ystäväni. myös ainoa poikalapsi sattui soittamaan katsoessani tätä elokuvaa. Pitääkin jututtaa häntä. Itse en ainakaan ole fyysisesti väkivaltainen enkä usko sitä hänestäkään. Jos uskoo animaatio-osiin, niin yhteiskunnaltakaan ei saa apua - ainakaan nämä sisarukset. Rohkea ja kunnioitettava te...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arkkit. Rakkain, kaupunki. Osa Tuleva arkkitehtuuri ***

-
  Kerrankin oltiin rakennuksessa, missä nyt uudelleen Turussa asuessani käyn suurin piirtein viikoittain eli Turun kaupunginkirjaston 2007 vuonna valmistuneessa "modernin arkkitehtuurin"laajennusosassa. Sen kunniaksi ei lakkautettiin Martin ja Mikaelin lähikirjastot, mitä ei ohjelmassa mainittu,. Pääkirjaston vanha osa on Rettigin suvun lahjoittama ja valmistui vuonna 1903. Miten osat arkkitehtonisesti sopivat yhteen roomalaisarkkitehti Vitruviuksen kauneus, kestävyys, käyttökelpoisuus kriteerein, niin pitänee ainakin viimeksi mainitun kodalla paikkansa. Jos oikein muistan, se tai kirjastotoimi on kaikkein arvostetuin kaupungin palveluista. Sieltä on helppo löytää paikkansa niin lainaaja, lehdenlukija, opiskelija kuin tutkijakin. No sitten hypätään taas pääkaupunkiin ja minullekin jonkin verran tuttuun Kallioon virastoineen ja ja ravintoloineen. On kyseessä kolmen rakennuksen kokonaisuus eli Lyyra-kortteli. Se sijaitsee Siltasarenkadulla, joka laskeutuu Kallion kirkolta...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arkkitehtuuri, Rakkain, kaupunki, Purku vai korjaus ****½

-
  Rakkain, kaupunki arkkitehtuurisarjan toimittaja Ida Kukkapuro on myös äitinsä sisar sen jälkeen kun hänen isovanhempansa Yrjö ja Irmeli Kukkapuro adoptoivat Idan. Jostakin luin tämän hyvältä tuntuvan historian enkä ihmettele Idan luovaa ja luontevaa otetta ohjelmasarjassa. Toki sen yhtenä puutteena pääkaupunkikeskeisyys. Tämän osan pääosassa ovat Helsingin kaupungin omistama vuokrayhtiö Käärmetalo Käpylässä, Elie l Saarisen suunnittelema ja 1912 valmistunut Lahden kaupungintalo ja Annalan huvila vuodelta 1832 Helsingin Vanhassakaupungissa lähellä Arabianrannassa. Niitä on kohdannut onnellinen korjaus. Kaikki purkutuomiokertomukset olen alitajuisesti unohtanut. Ilmeisesti kaupungin omistamassa yhtiössä on helpompi päättää, mitä tehdään korjauksen tarpeessa olevalle kiinteistölle ja jos se on saanut suojelupäätöksen, mutta oli syy mikä tahansa niin tulokset viehättävät ainakin, vaikka Käärmetalossakin vuokrat nousivat reilusti pitkän korjauksen jälkeen. Lahden ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arkkitehtuuri, Rakkain, kaupunki, osa koristelu ***½

-
  Tästä osasta odotin paljon, onhan kauneus yksi kolmesta antiikin hyveistä. Petyin, kun huomasin ettei koristelu ollut edes arkkitehtuurissa läheskään sama kuin kauneus eikä sama kuin taidekaan. Vaikka väitetään että kauneus on kasojan silmissä, en jaksa siihen uskoa. Kyllä on mielestäni jotain yleispätevää, lähes universaalista - sanottaisiko inhimillistä taidetta - värejä, lämpöä, pehmeyttä, sopusointua, vaihtelua, - ei ainakaan mustaa tai mustavalkoista (arvo)valtaa tai virallisuutta paitsi yksityisissä surutilaisuuksissa. Vähän sekalainen oli tarjonta. Ihailimme Erottajalla vanhoja rakennuksia kauniine koristeineen ja Pikkuhuopalahden elävää asuntorakennusmateriaalia. Suljettu Lastenlinnna oli eniten minun mieleen kotkaemo poikasiaan hoivaamassa muistaakseni ulkokuoren 22 teoksessa. ja sitten palattiin edellisen jakson betoni Itä-Pasilaan, jota ei ole luovuttu elävöittämästä koristen, joiden avulla kuulemma perille. Mielenkiintoista on toteuttaa taiteen ja tehokkaan k...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pekka Mandart: Poste Restante (1982) **½

-
  Arvoituksellinen lyhytelokuva nuoresta naisesta, Marjukasta, joka elää todellisuuden sijaan toiveissa, niin tai mielikuvitusmaailmassa Ehkä hattukauppiasäiti ja säveltäjätäti yrittävät estää häntä rakastumasta. Vaatimaton, mutta omalla tavallaan yksinkertaisen kaunis tarina, jota kirjoittaja mietiskelee F.E. Schuma c herin "pieni on kaunista" -ajattelu takaraivossa. Tulee myös mieleen, että kun ohjaajalla ja pääosan esittäjällä on sama sukunimi mahdollisuus, että siinä on ohjaajan ja käsikirjoittajan jotain omakohtaista - saada pääosan esittäjä puolisokseen, vaan voivathan he olla sisaruksiakin. Minullakin on rikas mielikuvitusmaailma. Loppuelämän rakkaani sain itselleni kirjoittamalla hänen veljelleen kirjeen, kun en muistanut muroruuden rakastettuni ja tulevan elämäntoverini silloista sukunimeä. Sopii mukavasti katsoa ennen nukkumaan menoa Yle Areenasta.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arkkitehtuuri Rakkain, kaupunki, osa Harmaan 50 sävyä, betoni

-
  No löytyyhän yksi tuttu haasteltavakin, Mikko Laaksonen Turusta ja vielä Martinrantaseuran jäsen. Hänet toimittajaoppaamme Ida Kukkapuro saa mukaansa betonibrutalismiseksi kutsuttuun Sibelius Museoon. Sieltä alkaa kierros betonin määrään, eri tyyleihin ja ennen kaikkea lajeihin ja ongelmiin. . Betoni on eniten käytetty rakennusmateriaali maailmassa, noin kymmen miljardia kuutiometriä, joka päällekkäin pantuna riittäisi kuuhun saakka. Luvuissa voi olla virheitä. Betonilla on juurensa Antiikissa, mutta vauhtiinsa se pääsi 1800-luvulla. Vilja- ja rehusiilot ovat osa huoltovarmuutta, toisaalta Suomessakin syntyy betonijätettä kaksi miljoonaa tonnia vuodessa. Lähiöt ympäri maata ovat betonia, Parkourit esim. Itä-Pasilassa käyttävät betonia ihan uusiin tarkoituksiin, betonia on heidän jaloissaan ja käsissään pehmeätä tai kovaa, betonia käytetään mahdollisuutena, ei rajoituksena. Toki kaikki tuntuvat korostavan betonit luonnonvarakustannukset ja hiilidioksidipäästöt,...
3 kommenttia
Lue lisää

Arkkitehtuuri, Rakkain, kaupunki, Suomalainen arkkitehtuuri, ****

-
  Kutkuttava otsikko. Kierros lähtee liikkeelle puutaloalueilta, mukana myös Riihimäen tehtaalla valmistettuja koottavia  ja rintamamiestaloja Ja sitten hypätäänkin Kouvolaan Menemme ulkomailla arvotetun Juha Leiviskän suunnittelemaan kaupungintaloon.. Se on "kivitalo", kun loppu ohjelmasta kertoo että puu on yksi tyypillinen ja nouseva suunta Suomessa. Mutta on Kouvolan talossa valoa ja tilaa, Ja siihenkin sopii julkisen rakentamisen yksi piirre: se on avoimen kilpailutuksen tulos. Mainitaan myös että suomalaisuuteen kuuluu varovaisuus ja jopa askeettisuus arkkitehtuurin alati vaihteleviin suuntauksiin. Mutta "Katajanokan laituri", siinäpä varsinainen kaunis ja meriympäristöön sopiva "puucolosseum". Oikein ei selvinnyt käyttötarkoitus eikä Uspenskin katedraalikaan lähes naapuriksi, mutta olihan sen tyyli muutenkin ristiriidassa jopa naapurin laatikkovirastojen kanssa Ja sauna Lonnan saaressa. Ulkoseinät taisivat olla ainakin kiveä, mutta sisustu...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet( kirja) 2018**** Björn Runge: Polta nämä kirjeet (Elokuva) 2022 ***

-
Kuva
Olof, Sven ja Karin Sigtunassa 1932   Kun luin kirjan, sen päähenkilöksi mielessäni oli Karin. Asetun varmaan automaattisesti heikomman ja väärin kohdellun puolelle. Elokuvassa tuntuu, että olen jättänyt kirjailijan ja minäkertojan Alexin sivuosaan, . Hän ei onnistu pelastamaan Karinia eikä katkaisemaan Sven Stolpen julmuutta, mutta ilmeisesti pelastaa oman avioliittonsa uhkaavalta tuholta ja katkaisee tavallaan ainakin kolme sukupolvea hallinneen "pahan" kierteen. Sven Stolpe - Alexin äidin isä, ahkera ja luettu kirjailija, synti. 1907. Olof Lagergrantz , runoilija pari vuotta vanhempi, myöh DN:n päätoimittaja, poika David L. Karin , minäkertoja eli kirjailija Alex, omistaa kirjan Karinille isoäidilleen Sven ja Karin menevät naimisiin vuonna 1932 , Karin tekee abortin ennen avioliittoa. Isä jää tuntemattomaksi Kirjan minäkertoja Ale x - siis kirjan kirjoittajan ja isoäidin Karinin ja vaarin Svenin välillä on sukupolvi Alex voi avioliitossaan Amand...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arkkitehtuuri Rakkaani, kaupunki, jakso 3, Kirkot

-
  Turun Tuomiokirkosta luonnollisesti aloitetaan, tosin ennen juuri nyt alkavaa remonttia, jolloin parvekkeeltani näkyvä Martin kirkko, ottaa sen tehtävän. En itse kuulu kirkkoon, mutta kauneus on totuuden ja hyvyyden jälkeen antiikin kolmas arvo. Miettiköön jokainen tykönänsä, miten kirkko kahta em. antiikin arvoa noudattaa Ja täytyy myöntää että Ulla Kukkapuro on onnistunut valinnoissaan, Valoisuudellaan ja monikäyttöisyydellään lumoavat Tikkurila kirkko ja Myyrmäen kirkko, joka oli mennä piloille sisäilmaongelmien takia. Kirkon kanttori ja rakennuttaja-arkkitehti Juha Paukkeri otti kuitenkin ohjat ja projektipäällikön tehtävät käsiinsä. Tässä ohjelmassa hän toivotti toimittajan tervetulleeksi upealla urkusoololla. Paljon keskusteltiin ainakin kirkon kannalta aikaa ja maailman muutoksia kestävistä satoja vuosia kestävästä kirkoista. Myös mainittiin että kirkon pitää toimia keskellä "kylää", mutta erottua rakennustyyliltään. Vaan keskellä kylää ei toteuta Ikhtys el...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arkkitehtuurisarja Rakkaani, kaupunki, osa 2, Lähiöunelmia. ****

-
  Ei vieläkään päästy Turkuun vaikka täälläkin kaikki rakennushankkeet tuottavat "unelmia" ainakin mainoksien mukaan. Keskustelin eilen hyvän ystäväni kanssa sarjasta, ja yhdessä kehuimme jo 1950-luvun ensimmäistä turkulaista lähiötä Patterihakaa, sen sopiva korkeita tai matalia taloja, ei mitään pröystäilevää, mutta ihmisen kokoista ihmisen kokoista ja ilmeisen toimivaa. No sarjan lähiöunelmien paikoista olen käynyt useammassa jopa yli yön yli viihtyen; Vuosaaressa, Hervannassa, Käpylässä, Roihuvuoressa. Pihlajamäen kallioilla jaakasimme yhtä Lemmilän vastaanottokodista karannutta poikaa, joka siten vain nauroi kun hänet löysimme. Vuosaareen ååkasimme Metrolla ja Käpylään ja Hervantaan tietenkin spåralla ja ratikalla. Ehkä Turusta kirjoitetaan vasta kun on puhe historiasta tai unelmasta nimeltä "Kolmosen raitiovaunu" Toimittajan ja turkulaissyntyisen arkkitehdin Panu Savolaisen viisasta ja historiasta oppivaa, eteenpäin kehittävää keskustelua on hyvä kuunn...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arkkitehtuurisarja, Rakkaani, kaupunki osa 1. Kohti korkeuksia ****

-
  Olen koko ikäni asunut kaupungissa, alkuelämän Turussa, työelämän ajan Hyvinkäällä ja nyt loppuelämää taeTurussa, joka kolmen vuoden päästä täyttää 800 vuotta. Yhteiskunnan kehityksestä - tai ainakin muutoksesta kiinnostuneena ja politiikkaan osallistuvana arkkitehtuuri luonnollisesti kiinnostaa. Ei ainoastaan grynderismin ja rahan, vaan myös viihtyvyyden ja kauneusarvojen kannalta. Sarjan ensimmäinen osa käsittelee toimittaja Ida Kukkapuron johdolla pilvenpiirtäjiä. Vain yhdessä jaksossa esitetyssä rakennuksessa olen käynyt, siellä hotelli Tornin yläkerran ravintolassa. Olin silloin 26-vuotias ja vapautuneena lapsuuden kodin suojaavista kahleista piti mennä ihailemaan nykyistä pääkaupunkia, joka oli silloin työnantajani, vaikka työpaikkani oli Ridasjärven rannalla Hyvinkäällä. Silloin minulla ei ollut sellaista korkean paikan kammoa kuin minullenkehittyi myöhemmin. Dokumentissa Ida Kukkapuro keskustelee asiantuntijoiden kanssa korkeiden talojen ideologiankin muutoksista...
2 kommenttia
Lue lisää

Margareta von Trotta: Ingeborg Bachmann - matka aavikolle (2023) ****

-
Kuva
Kamelin aelkä vapauttaa Ingeborgia   "Vain aavikolla, erämaassa voin limboilla", on pantu kuuluisan runoilijan suuhun jo alkutekstissä ikään kuin elokuva yhdeksi, osuvaksi avainlauseeksi. Vähitellen sen merkitys avautuu minulle ja tuo elävästi mieleen myös Bernardo Bertoluccin elokuvan Suojaava taivas. Toisenkin Ingen lauseen nostan avainlauseeksi kuvaamaan hänen arvojaan: "Inhoa n kaikkia laillisia (pari)suhteita" Eikä hän niihin lopulta antaudukaan, vaikka jo vanhemmalle, menestyneelle kirjailijalle Maxille lupautuu. Max on kuitenkin yhtä aikaa kateellinen Ingeborgin menestyksestä ja mustasukkainen tämän erilaisista miesystävistä. Ingeborg toki kärsii ja sairastuu sanojen vaihtamisen jumalattarena ja porvarillisen arjen välissä . Nuoren, aloittelevan elokuvaohjan kanssa hän lähtee erämaahan, hän uskaltaut uu kamelin selkään, kertoo haluavansa rakastella nuorten, ulja i de n miesten kanssa , ja saakin erämaassa toteuttaa toiveensa kauniilla tavalla. ...
2 kommenttia
Lue lisää

Paola Cortellesi: Ainahan on huominen (2023) ****½

-
Kuva
Delia, Ivana, toinen pojista ja teinikäinen tytär   Italialainen naisen ohjaama mustavalkoinen on lähes täysosuma yhteiskunnallisen ajan ja tilanteen ja toisaalta ihmisten arkitodellisuuden, asenteitten ja valtasuhteitten välisistä suhteista. Kahteen sotaan osallistunut Ivana on oikeutettu pahoinpitelemään kotia ylläpitävän vaimonsa Delian. Heidän teini-ikäinen tyttärensä rakastuu eri "luokan" poikaan, haukku äitinsä kodin lattiamatoksi, mutta saa kihlauksen jälkeen huomata sulhasensa aikovan järjestää hänelle saman kotiäidin passaajan asemaa, koska "sinä olet nyt minun". Delia ensin riemuitsee tyttärensä "onnesta", hänellä riittää aitoja ystäviä ja kadehtijoitakin. Nuoruuden rakastettu Nino haluaisi Delian mukaa, mutta samaan aikaan sattuma puuttuu tapahtumien kulkuun. Ivanan isä kuolee ja ennen Delian sunnittelemaa lähtöä Ninon luo ja pidetään kaksipäiväiset vaalit, joissa naiset saavat äänestää - 40 vuotta myöhemmin kuin Suomessa. Lähes 90 prosentti...
Lähetä kommentti
Lue lisää