Rakkaudesta elokuvaan

Pako pohjoiseen Johanna   Vastoin lukemaani ja kuulemaani kiritikkiä pidän paljon suomalais-saksalaisesta elokuvasta. Runsaat tähdet annan itse Klaus Mannin kirjan aiheesta eli 1930 luvun nousevan natsi-Saksan vastarintaliikkeen Johannasta, joka pakenee ystävänsä Karinin perheeseen Helsinkiin. Tämä veli Jens on avoimesti Saksan suuruuden lumoissa ja toinen veli Ragnar unelmoi vapaudesta. Johanna rakastuu Ragnariin, ja he jatkavat pakomatkaa niin pohjoiseen kuin Suomessa pääsee. Johanna saa tiedon,että hänen aatteellinen ystävänsä on kuollut, ja tuntee velvollisuudekseen palata kotimaahansa. Paljastuu, että Ragnar ei ymmärrä lainkaan Johanna saksalaista ja ajatuksellista identiteettä. Johanna pääosin vakava ilmeettömyys puhuu itse asiassa ilmeikkäästi hänen pohjimmiltaan surumielistä mielialaansa, ja liikutun sitä katsoessani, Ehkä hän kokeen, että monet ovat menettämässä inhimillisyytensä, toivonsa ja rakkautensa - ei yksin hän. Johannan ja Ragnarin hyvästely on herkkä ja kauni...

  Dokumenttisarjan Suomi on eurooppalainen 7. osa on täynnä teräviä osuvia yhteenvetoja ja ajatusrakennelmia eurooppalaisuudesta ja erityisesti sen sirpaleisuudesta. Miksi Euroopan Unioini on alunperin pelkkää länttä, mihin unohtui Euroopan Baltian maat, ja siitä etelään , mutta ei kovasti itään menevät maat. Länsi matemaattisluonnontieteetteelinen, idempänä ihminen ja elämä on enemmän kokonaisvaltainen, eettinen ja jopa uskonnollinen.. Saksassa nationalismi määrätään hallinnosta käsin, Ranskassa se on avarampi, sydämen asia, mainitaan.!!br0ken!! Suomi ja sen erityisasema Neuvostoliiton ja Venäjän rajavaltiona, siitä kerrotaan avarasti ja monipuolisesti ja ties mitä, unohtamatta Ukrainaa ja Unkaria. Perussuomalaisetkin pääsevät ääneen ja Vihreistä ainakin Heidi Hautala ja Pekka Haavisto. Vajaassa puolessa tunnissa syntyi paljon mietittävää, kun yritin olla mahdollisimman avoin. Onneksi riitti paljon paikattavia tietojen ja näkökulmien aukkoja Yle Areena

Vanhempi mies ja Sebastian   Onpa taas vaikeasti ymmärrettävä ja kuvailtava omia ajatuksia ja tunteita tälläisesta queer- elokuvasta. Queer on sateenvarjokäsite kaikille sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille. Poliittisesti queer-näkökulma kyseenalaistaa käsityksiä sukupuolen kaksijakoisuudesta mieheen ja naiseen ja parisuhteen heteronormatiivisuudesta. Tosin queer on toiminut ja voi vieläkin toimia myös halventavana loukkauksena. Mietin esm., mitä vanhempi mies, jolle Sebastian on tarjonnut seksipalvelua, haukkuu tätä huoraksi. Elokuvassa pää osan esittäjän on vuoroin Sebastian ja vuoroin Max. Sebastian tarjoo vanhemmille miehille ilmeisen onnistunutta seksi, Sitä näytetään tosi paljon, niin että katsoja ihmettelee tarkoitusta. Max puolestaan toimittaja, joka aikoo kirjoittaa esikoisteosta digiajan seksityöstä. Julkaisijoille hän kertoo haastattelevansa seksityöntekijöitä. Lopulta nämä roolit törmäävät, ja tilanteen moraaliset sudenkuopat paljastuvat. Sille en voi...

Nowak ja ummikot        Haluan aina puolustaa Puolaa. Sen Solidaarisuus on minun aktiivisimman poliittisen osallistumisen aikaa. Elokuva tapahtumat ajoittuvat vuoden 1981 viimeisiin viikkoihin. Jaruzelski oli julistanut maahan sotatilan. Yhteydet ulkomaillekin katkaistiin ja asevoimat hallitsivat maata ja Solidaarisuuden kannattajia vangittiin. Ehkä kumminkin Solidaarisuus oli alku sille liikkeelle, joka lopulta hajotti Varsovan liiton ja Neuvostoliiton, uskallan epätieteellisesti ajatella. Elokuvan tapahtuvat sijoittuvat kuitenkin Lontooseen ja yhdeenglantia taitavan puolalaismiehen, Nowakin, pään sisään. Hän lähtee kolmen vain puolaa osaavan miehen kkanssa korjaamaan pomonsa asunto. Kapitalistisessa maassa hänellä on aivan liian vähän rahaa selvitäkseen urakasta. Ei auta vaikka hän salaa tietoja ja valehtelee kolmelle ahkeralle miehelle ja samalla ikävöi vaimoaan Annaa, joka viettää aikaa hänen pomonsa kanssa. Selvitäkseen Nowak varastaa kaupasta tavaroita ...

Yhden yön hinta   Elokuvaa väitetään puolidokumentaariseksi Helsingin alamaailmaan sijoittuvaksi ja poliisin työtä kuvaavaksi. Nopeitten otoksien draama vie vahvasti jopa fiktiivisen draaman suuntaan. Niinpä minulle nousevat pintaan erityisesti komeat Punapää Joel Rinne , Poika, nuori Martti Katajisto ja aikansa upeat naisnäyttelijät Tummatukka Rauha Rentola ja Vamppi Eila Peitsalo . Toki mustavalkoinen ajankuva autoineen, maisemineen ja vaatteineen osuu elokuvan valmistumisen eli Helsingin olympiakisojen aika- ja mielenmaisemiin, jolloin olin vajaa kymmenvuotias. En ole aikaisemmin nähnyt enkä ole ihan varma kumpi naista oli Tummatukka ja kumpi Vamppi. Mainittakoon, että Rauha Rentola esiintyi jopa 6-7 elokuvassa vuodessa, mikä mainitaan mm. Guinnesin ennätysten kirjassa Elokuvan voi katsoa oudolla englanninkielisellä tekstillä varustettuna Elonet/Finna sivustolta

  1. Kenen vuonna 1935 syntyneen suomenruotsalaisen kirjailijan teokseen pohjautuu Jörn Donnerin 1978 ohjaama elokuva Män kan inte våldtas eli Miestä ei voi raiskata? 2. Kuka Turussa 1927 syntynyt näyttelijä, runolausuja ilmaisutaidon opettaja murhataan vuonna 1954 elokuvassa Olemme kaikki syyllisiä ja tekee itsemurhan saman vuoden elokuvassa Morsiusseppele? 3. Kuka Kokkolasta lähtöisin oleva näyttelijä ja laulaja näyttelijä esittää tulevaa Raija Mäkeä J uho Kuosmasen elokuvassa Hymyilevä mies (2016)? 4. Mikä vuonna 2020 valmistunut elokuva yhdistää Zaida Bergrothia, Alma Pöystiä ja Krista Kososta ? 5. Tämä elokuva prustuu Hella Wuolijoen salanimellä Juhani Tervapää kirjoittamaan teokseen. Valentin Vaalan ohjaaman elokuvan nimiosassa esiintyy Toivo Mäkelän puolisonakin (1944-79) tunnettu palkittu näyttelijä. Kuka ja minkä niminen elokuva? 6. Tornionjokilaakssoon sijoittuva elokuva, ohjaajansa ensimmäine pitkä elokuva vuodelta 2003. Käsittelee paika...

Eva   En ihmettelisi, vaikka elokuva olisi yksi taideteos raiskauslainsäädännön kiristämisen taustalla. Voisin pitää sitä yhteiskunnallisesti merkittävänä, vaikka ei se niin tiukasti seuraakaan  Märta Tikkasen saman nimistä kirjaa, jonka joskus yli puoli vuosisataa sitten olen lukenut samoin kuin miehensä Henrik Tikkasen Osoitesarjan raadollisen pisteliäitä yhteiskunta-analyysejä. Ehkä pohjana oleva kirja antaa seksiaddiktille ohjaajalle kuitenkin niin vahvan sisältöpohjan, että elokuvaa voi pitää Donnerin parhaana - ja vieläpä ilman edes puolialastomia naisia. Alunperin ruotsinkielinen elokuva tapahtuu 1970-luvun Helsingissä. Raiskatuksi tullut kirjastotyöntekijä Eva kokee rajun teon ravintolaillan päätteeksi. Hän menee niin sekaisen, ettei muista miehestä mitään. Peruukki päässä hän ottaa selvää, että mies on keilailumestari Martin, joka myy Saabeja. Pitkä jahtaus onnistuu häiritsemään niin Martinin yksityiselämää, keilailumenestystä kuin autokauppaa ja lopulta tulee s...

Eletään aika reilu sata vuotta sitten ja Englannin sääty-yhteiskunnasa.Kaksikymppinen Lucy lähtee Italiaan serkkunsa suojeluksessa sivistymään. Hiukan sulkeutunut Georg asuu isänsä kanssa samassa hotellissa. Jotenkin Georg alkaa kummasti vapautua Lucyn seurassa toki käyttäytyen kummallisesti ja epäsovinnaisesti. Tähän "säädyllinen" Lucy suhtautuu moralisoiden, mutta alkaa jotenkin myös pitää miehestä. Paluu kotiin Lontooseen johtaa Lucyn kuitenkin konservatiiviseen kihlaukseen muodollisen kulttuuripersoonan Cecilin kanssa. Seuraa kuitenkin toinen matka Hotelli Firenzeen, missä mukana ovat kaikki nimeltä mainitut ystävineen. Taitavasti on kuvattu puvuista päätellen ajan yläluokan ilmapiirin ja tapojen sekä säätyristiriidat että niistä vapautuminen. Sen aloittaa kolmen miehen vallaton alastonuintipärskintä, jota Lucykin seuruueineen pääsee pällistelemään. Yle Areena 

Kuka kuvassa?   Helppo päätellä miesten elokuva käsikirjoittamaksi ja ohjaamaksi. Se on olevinaan draama, mutta niin epäuskottava - valitettavasti upeitten näyttelijöiden kuten Kati Outisen ja ja Hannu-Pekka Björkmanin näyttelemä mielikuvituksellinen satu - että ainakin kypsän ikään ehtinyt katsoja ei pysy kärryillä saatikka kuvitella todellisuudessa näin tapahtuvan. Ehkä maailma jo valmistusvuonna muuttunut tekijöittensä maailman kuvanpeiliksi Se on totta kai myös fiktio, joita minä arvostan. Ajattelen, että taiteen ja fiktion idea on osoittaa, miten todellisuudessa voi käydä ihmisille ja elämässä paremmin kuin elokuvassa. Nimenomaan tässä mielessä elokuva on tosi epäuskottava alusta loppuun Nimeäisin elokuvan otsikoksi Sekopäisten elämien todellisuus Katsoin elokuvan cineast.fi -tarjonnasta

Aino-Maija T   Annan vuoteen 1902 ajoittuvalle elokuvalle neljä tähteä vain ja oikeastaan Aino-Maija Tikkasen takia. Turussa 15 vuotta ennen minua syntynyt näyttelijä teki minuun murrosikäni alkuvuosina unohtumattoman vaikutuksen Aarne Tarkaksen elokuvassa Olemme kaikki syyllisiä, missä hänen poikaystävänsä surmaa hänet. Sitä ennen elokuvassa näkyy vilaus hänen rinnoistaan. Morsiusseppeleessä hän menee kaupunkilaismiehen ja ylioppilaan kanssa alastomana järveen uimaan, antautuu miehelle ja ajan luokkaerojen seurauksena hukuttautuu samaan järveen. Hän kuolee näyttelijä kaksi kertaa samana vuonna. Parin vuoden jälkeen 1956 Matti Kassilan mestariteoksessa Elokuu hän sen sijaan löytää mukavan poikaystävän. Yhdessä he joutuvat todistamaan kanavanvartijan kohtalokkaan kuoleman. Aino-Maija Tikkanen on varmaan ulkonaisesti nainen minun makuuni. Mutta erityisesti pidän hänen 1950-luvun tyypillisesti tunteita ja mielialoja kuvaaviin ilmeisiin ja liikkeisiin. Ei siis ihme että hän on r...

Theo ja Anne   Catherine Breillat: Viime kesänä (2023) **** Elokuvan pääosassa on lastensuojelutyöntekijä Anne, Elokuvassa hän onnistuu hoitamaa ainakin yhden tytön tilanteen kiitoksen arvoisesti. Itsekin olin 13 vuotta lastensuojelutyöntekijä, ja todennäköisesti joskus myös onnistuimme. Samoin niin Anne kuin minä onnistu(i) sotkemaan henkilökohtaiset ihmissuhteensa. Eli tulee tarina hyvinkin lähelle omia kokemuksia. Breillatin tapana on kuitenkin katsoa tilanteita naisen ja varsinkin naisen seksuaalisuuden kannalta. Mikä sovinnaista, mikä turvallista perheen ja perheen lasten kannalta, mikä mikä Tiukasti ohjaaja rakentaa katsojan tuijottamaan kahden ja kolmen hengen välisiä ilmeitä ja keskusteluja. Aikuinen mies ei ole välittänyt pojastaan, eikä tiedä ketä uskoisi, kun yksi osapuoli triangelista kertoo hänelle totuuden, ja toinen kieltää mitään sen mukaista tapahtuneen. Mainittakoon, että Breillat oli filmin valmistuessa 75 vuoden ikäinen. Ehkä hän on seksiaddikti nii...

Kesäyön hymyilyä   Ehkä elokuva on ohjaajan elokuvataiteellinen analyysi ja diagnoosikin erilaisista käsityksistä, tavoista ja elämänvaiheista rakastaa. Miten himoita rakkautta ja seksiä, mutta pelätä sitä syntinä, olla mustasukkainen - ei puolisostaan, vaan rakastajastaan, solmia avioliitto 16-vuotiaan tytön kanssa ja säilyttää tämän neitsyys, hyväillä puolisoaan ja unelmoida, että hyväiltävänä onkin entinen rakas, kuuluisa näyttelijä tai toimia kuin elokuvan vapaa, iloinen ja kahleeton palvelija Petra eli Harriet Andersson, joka kertoo nuoremmalle neitsytrouvalle kuinka ihanaa on rakastella, jos rakastaa. Elokuva tuo jo nimensäkin mukaa mieleen tekijän edellisen aikaisemman Viettelysten. Siinäkin loistaa jo Harriet Andersson. Ehkä ei aivan turhaan väitetä. että Bergman oli seksiaddikti, sillä myöhemmissä elokuvissa paljasta ihoa alkoi näkyä yhä enemmän. Tässä rakkaus ja seksi sen osana kerrotaan 1800-luvun lopun Skånen säätyläisten ja uskonnollisen moraalin kontekstissa...

Emilia Perez, Neljä naista   Ei ole huumekartellit, isot rahat ja valtataistelu minun lemppariaihetani. Eivät myöskään musikaalit ja kun vielä sekoitetaan joukkoon transseksuaalisuus ja kuljetaan ajassakin milloin mihinkin suuntaan, niin ei ole minun sanoittaisko tässä tapauksessa "vanhan liiton miehellä" helppo pysyä kärryillä. Niinpä yllätys yllätys, eniten tykkään musiikista, kun niissä on sanatkin käännetty suomeksi, Ja ne koskevat pääasiassa rakkautta, onnen hetkiä ja pettymyksiä eikä niin väliä millaisten sukupuolien tai pari- tai perhesuhteitten välillä. Neljä naisnäyttelijää tekevät loisteliasta työtä, vaikka pakkaavatkin sotkeutumaan aivoissani. En tiedä käsikirjoituksen tai tarinan fiktiivisyydestä, mutta joka tapauksessa siinä on osoitus ihmisten uskaliaista valinnoista muuttaa arvojaan ja tekojaan riistämisestä ja väkivallasta johonkin päinvastaiseen Yle Areena ,

  Taas oivallista itsetietoisuuden lisäämiseksi. Historiaan perustuva dokumentti, joka kertoo miten viime vuosisodan sodat sisällissotaa myöten vaikuttavat identiteettimme. Olen syntynyt keskellä toista maailmansotaa vuonna 1942. Isäni ei paljonkaan kertonut sotakokemuksistaan. Ymmärsin, että hän halusi lähinnä selvitä hengissä, kuten selvisikin. ja niin sain itselleni hyvän isän. Äitini lapsuuden muistot liittyvät sisällisotsan. Silloin Valkoset yrittivät pakottaa hänen veljensä puolelleen. Sen seurauksen veljen mieli murtui, ja hän eli loppuelämänsä sen aikaisissa kunnalliskodeissa. Kummatkin vanhempani olivat kouluttamattomia, mutta tavallisia työläisiä. Meille tuli kotiin aina sekä Turun Sanomat että Sosialisti eli myöhemmin Turun Päivälehti. Tästä voi päätella, milloin minusta tuli ninä. Dokumentti avaa hyvin mahdollisuuden myös muille mahdollisuuden miettiä, millaiseksi hän on kasvanut suomalaisessa Suomessa Yle Areena

  Tärkeä dokumentti ja näkökulma täydentämään oman kotimaan ja Euroopan historian tuntemiseen. Millainen on Suomen mahdollinen eurooppalaisuus? Turkulainenkin lähtee matkalle Eurooppaan, kun lähtee Itämeren poikki lyhyellä lennolle ystävyyskaupunkiimme Gdanskiin. Sielläkin on telakka kuten Turussa, ja kummankin telakan työntekijästä on tullut maansa presidentti. No, Euroopan historia on sotia. Ne ovat toki osa maailman isompien valtiaitten USA:n ja Venäjän/Neuvostoliiton mittelöä. Toki Suomi osallistui osana Ruotsia yhdessä tuhoisimmassa sodassa eli 30-vuotisessa sodassa 1618-1648, siis Euroopan valtioiden keskinäisessä sodassa. Toisen maailmansodan vannottiin vahvasti "Ei enää koskaan". Ja kymmeniä vuosi rauhan jatkuikin, eikä loppunut ihan Neuvostoliiton hajoamiseen eikä Saksojen yhdistymiseen. Mutta Suomi säilytti itsenäisyytensä Neuvostoliiton naapurina, ei yksin, vaan monikäänteisten sotatapahtumien, puolten vaihtojen ja sopimusten jälkeen. Yle Areena

Aimee silittää Proteen jalkaa  Aikuinen nainen France, joka palaa Kameruniin, on varsinaisen tarinan pikkutyttö. Hän polttaa käsiensä sisäosan ottaessaan Proteen silmien edessä kiinni tulikuumasta generaattorin putkesta. Siksi lopussa kun jatkuu osuus Francen paluumatkasta, häntä kuljettava mies ei pysty ennustamaan hänen käsistään mitään, vaan sanoo: "Näissä ei ole mitään, ei alkua eikä loppua". Oikaiskaa, jos olen ymmärtänyt väärin, sillä joku väitti, että Francen äiti Aimee tekee tämän muistelumatkan Kamerunin kotiinsa. Tämäs sopii myös siihen, että elä Kamerinissa oli Aimeelle  hyvin hankalaa ja Francelle luonnollista lapsuutta Proteenkin seurassa 

Protee ja France   Afrikan lounaismutkan Ranskan hallitsemaan Kameruniin sijoittuva historiallinen draama minun syliini osuva kuvaus Saharan eteläpuolisesta todellisuudesta. Tarkoitan siitä lyhyestä ajasta, mitä minulla on kehitysyhteistyöstä Tansaniasta, Keniasta ja Ghanasta noin neljännes vuosisata sitten. Elokuva tuo osuvan kuvan siitä valkoihoisen ihmisen ja jossakin mielessä mustan palvelijankin ristiriitaisesta todellisuudesta, missä tarinan päähenkilöt elävät. Ranskasta tullut perhe isä. äiti, ja kuusi-seitsemänvuotias tytär asuvat komeassa talossa palvelijanaan uskollinen, aikuinen mies Protee. Isä on paljon poissa kotoa, ja äiti Aimee sekä tytär France ikävöivät isää. Protee ja France ovat tosiystäviä ja Protee auttaa tyttöä elämään pelkäämättä sinänsä vieraassa ympäristössä ja kulttuurissa. Aimeekin, vaikka tuntee olonsa tuskaiseksi ja turhautuneeksi hänelle alkeellisessa todellisuudessa, luottaa Proteehen, ja elokuva kuvaa hienovaraisesti miten he pitävät myös miehen...

Juli ja Aku (Elokuu)   Miten joku kehtaa käyttää Matti Kassilan 1956 valmistuneen hienon draaman nimeä, elokuvan, joka perustuu nobelisti F.E. Sillanpään samannimiseen romaaniin, missä kanavanvartija Viktor Sundvallin traaginen tarina päättyy kohtalokkaasti? Ja vielä kanavanvartijaa esittää mestarillisesti kotimaisen elokuvan suuri mies Toivo Mäkelä , jolle ei paljon sankariosia suotu Yli puoli vuosisataa myöhemmin meille tarjotaan jo alkuteksteissä hyväosaisten pääkaupunkilaisten ylioppilaskesää teemalla Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus. Aku ja Juli seikkailevat tai sekoilev a t ympäri järvisuomea. Yksi kokeneempi pariskunta antaa heille isällisiä neuvoja, miten rakennet aan koko elämän kestävä, porvarillinen parisuhde. Akulla näyttää olevan ylioppilaslakki, auto ja rahaakin. Sen sijaan Julilla on viehätysvoimaa ja seikkailunhalua, välillä käydään Turussa. Siellä Fredalla on etelämaalaisen hurmurin ote päällä ja parisuhdesekoilut jatkuvat, kun myös Aku kohtaa aikais...

Suursaari  ehkä 11930-luvulla   Mies vastaa dokumentissa: "Olen ylpeä juuristani. Ei ole paljon ihmisiä, jonka isä ja suku on kotoisin Suursaaresta". Lähes samoin sanoin kuvasi viimeisten vuosiensa elämänkumppanini Marja tuota Neuvostoliiton Suomelta riistämää saarta noin 40 kilometrin päässä Kotkan edustalta Kerran joskus 1990- luvulla teimme jopa risteilyn Suursaaren maisemiin, mutta kovin lähelle emme päässeet. Toisaalta Marjalla oli paljon kirjoja ja valokuvia minullekin jotenkin rakkaaksi tulleesta saaresta Dokumentissa keskustelevat Suursaaresta aikoinaan pakenemaan joutunut Karin ja nuori Titta, jonka Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän pelko on myöhemmin muuttunut historian ja Ukrainan tilanteen takia vihaksi. Karin on iäkäs mutta niin pienenä Suursaaresta paennut, että on jotenkin tasapainossa. Jos oikein ymmärsin, niin lainausmerkeissä olevat sanat ovat Titan isän. Dokumentissa päästään Suursaareen vain nykyisen tekniikan avulla virtuaalisesti, mikä hiem...

Romaninuoret >>Dokumentin nuoret eivät käytä itsestään nimeä romani (gypsy). He käyttävä mielenkiintoista käsitettä traveller. Sen voisi kääntää suomeksi kiertolainen, mitä muistuvani mukaan Suomessa on romaneista tai mustalaisista aiemmin epävirallisesti käytetty. Mutta olemme Englannissa ja nyt. Siellä kuten meillä eivät romanit käytä perinteisiä asujaan. Tarinan rakenne perustuu tv-toimittajan pienimuotoisiin ja yllättävän avoimiin keskusteluihin. Useimmat romanit ovat naisia. Chantelle on niittänyt mainetta Tiktokissa kertomalla keskenmenokokemuksesta. Paljastuu myös että jos romanimies ja -nainen viettävät yön yhdessä, heitä pidetään avioparina. Perinteinen työnjako vallitsee. Mies hoitaa toimeentulon ja nainen kodin ja lapsen. Miestä ei opeteta siivoamaan, mutta nainen syntyy riepu kädessä. Seksi on puheenaiheena tabu ja ja sitä rajoittavat tavat meikäläisten näkökulmasta tekopyhiä siitä mitä voi tehdä ennen vihkimistä. Toisaalta hääpari joutuu pelkäämään, että häät järj...

Antti Peippo: Sijainen (1989) ***** En varmaan kaikkea ymmärrä, ja pitkään kesti ennen kuin tajua mitä elokuvan nimi tarkoittaa. En halua kertoa sitä, se voi pilata sen pelon sekaisen jännityksen mitä 54-vuotiaana terminaalisen syövän rasittamana Peippo ja samana vuonna kuollut on pystynyt saamaan ainakin minussa aikaan, tuollaisen intiimin ja herkän lapsuutensa kertomuksen. Taitavana elokuvan ammattilaisena - ohjaajana ja lähes kaikki ikätoverinsa Risto Jarvan elokuvien kuvaajana - hän yhdistää oman ja perheensä patologian ja tuntemansa vanhempien häneen kohdistaman häpeän sotaan, uskontoon, tiukkaan kasvatuskuriin ja kansassa ilmenevään pärjäämispakkoon. Kaikki se ei sovi aralle ja säikylle Antille niin kuin hänen lahjakkaalle ja elävälle veljelleen Maurille, joka ajaa kelkalla kuorma-auton alle ja kuolee kuusi päivää myöhemmin kuin isänsä rintamalla tarkka-ampujan osuman seurauksena. Sitäkin jään miettimään, mitä tarkoittaa, kun Antti kertoo viimeisen elinvuotensa olleen hänen on...

Äiti ja Antti Peippo   Antti Peippo: Sijainen (1989) ***** En varmaan kaikkea ymmärrä, ja pitkään kesti ennen kuin tajua mitä elokuvan nimi tarkoittaa. En halua kertoa sitä, se voi pilata sen pelon sekaisen jännityksen mitä 54-vuotiaana terminaalisen syövän rasittamana Peippo ja samana vuonna kuollut on pystynyt saamaan ainakin minussa aikaan, tuollaisen intiimin ja herkän lapsuutensa kertomuksen. Taitavana elokuvan ammattilaisena - ohjaajana ja lähes kaikki ikätoverinsa Risto Jarvan elokuvien kuvaajana - hän yhdistää oman ja perheensä patologian ja tuntemansa vanhempien häneen kohdistaman häpeän sotaan, uskontoon, tiukkaan kasvatuskuriin ja kansassa ilmenevään pärjäämispakkoon. Kaikki se ei sovi aralle ja säikylle Antille niin kuin hänen lahjakkaalle ja elävälle veljelleen Maurille, joka ajaa kelkalla kuorma-auton alle ja kuolee kuusi päivää myöhemmin kuin isänsä rintamalla tarkka-ampujan osuman seurauksena. Sitäkin jään miettimään, mitä tarkoittaa, kun Antti kertoo viim...

Tupu, Teuvo ja Eveliina   16-vuotias Eveliina alkaa ohjata vanhempiensa avioliittoa kun näkee hän äitinsä Tupun suutelevan toista naista eikä opettajaisä Teuvo näytä hänestä ymmärtävän missä mennään, antaa sen sijaan tyttärelleen tämän ikään ja seksiin liittyviä isällisiä, piiloteltuja neuvoja. Tyttö on fiksu, koulunumerot täysiä kymppejä ja sosiaalipsykologinen osaaminen arveluttavan terävää, mutta elämänkokemus kesken. Eveliina aikoo parantaa vanhempiensa suhdetta rupeamalla ongelmalliseksi- ahdistuneeksi, alkaa ryypätä, jopa itsemurhaa suunnittelevaksi - ja kertomalla olevansa raskaana. Äiti ja isä näyttävät ottavat tämän todesta ja alkavat viettää enemmän aikaa kotona ja Joni. jonka Eveliina väittää tehneensä hänet raskaaksi liittyy kuvioon. Kysymys on paljolti sukupolvien välisestä ajatteluerosta. Minun nuoruudessani erot eivät kasvaneet nykyistä pikavauhtia, joten joskus on vaikea pysyä mukana. vaan opettavainen on tarina, kun ajattelen tarinan vanhempien - minun laste...

Gertrud työkodissa   Otti oikein sydämestä. Niin monta tapahtumaa nousee mieleen. Olen ollut 13 vuotta syrjäytyneiden poikien laitoksen johtaja, äitini vanhin veli yritettiin sisällissodassa 18-vuotiaana pakottaa hänelle väärälle puolelle, seurauksen mielen murtuminen ja loppuelämä yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa, läheiseni asui kuusi viimeistä vuotta muistisairaitten hoitokodissa, ei kukaan ym. paikkoihin sijoitettu vapaaehtoisesti kuten ei Juhanikaan Kulhon koulukodissa elokuvassa Tummien perhosten koti. Koripallokaverillani oli avioliitossa kolme lasta, kun hänet steriloitiin, ei ilmeisesti aivan ristiriidattomasti. Uusi ihminen sijoittuu Pohjois-Ruotsiin 1950-luvulla. Kahdeksanlapsisen perheen vanhin. noin 17-vuotias Gertrud sijoitetaan kunnan tyttöjen työkotiin, josta yksi yleinen poispääsyehto on sterilisaatio, jottei köyhiä ja ei itse elantoaan kunnolla suuria katraita tulisi kuntaan lisää. Hän on valmis sterilointiin päästäkseen kotiin, mutta tilanteen sotke...