Tekstit

Klaus Härö: Uusi ihminen (2007) ****

-
Kuva
Gertrud työkodissa   Otti oikein sydämestä. Niin monta tapahtumaa nousee mieleen. Olen ollut 13 vuotta syrjäytyneiden poikien laitoksen johtaja, äitini vanhin veli yritettiin sisällissodassa 18-vuotiaana pakottaa hänelle väärälle puolelle, seurauksen mielen murtuminen ja loppuelämä yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa, läheiseni asui kuusi viimeistä vuotta muistisairaitten hoitokodissa, ei kukaan ym. paikkoihin sijoitettu vapaaehtoisesti kuten ei Juhanikaan Kulhon koulukodissa elokuvassa Tummien perhosten koti. Koripallokaverillani oli avioliitossa kolme lasta, kun hänet steriloitiin, ei ilmeisesti aivan ristiriidattomasti. Uusi ihminen sijoittuu Pohjois-Ruotsiin 1950-luvulla. Kahdeksanlapsisen perheen vanhin. noin 17-vuotias Gertrud sijoitetaan kunnan tyttöjen työkotiin, josta yksi yleinen poispääsyehto on sterilisaatio, jottei köyhiä ja ei itse elantoaan kunnolla suuria katraita tulisi kuntaan lisää. Hän on valmis sterilointiin päästäkseen kotiin, mutta tilanteen sotke...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pohjoismaiset kulttuuriskandaalit 6 Me too -ilmiö

-
  Muistan hyvin ajan, jolloin olin paljon, paljon nuorempi kuin nyt. Tunnustan avoimesti, että syyllistyin moiseen, ja olen opetellut siitä eroon, No, monet ikäiseni miehet ja ehkä jotkut naiset pitivät sitä yleisenä tai maan tapana tai, että tottumus on toinen luonto, joka tekee sen hyväksyttäväksi. Noin kymmenen vuoden muistan takaa vierailun, missä puhuttiin Me too -ilmiöstä. Olin siellä elämänkumppani kanssa. Hän on yleensä hiljainen isommassa porukassa. Jossain vaiheessa yksi miehistä sanoi, että naisethan tykkäävät siitä, sehän on leikkiä. Silloin elämänkumppanini sanoi, että se ei ole leikkiä. Tuli pitkä hiljaisuus, kunnes joku kysyi: "Onko se kahvi jo valmista?" Dokumentti kertoo, miten ilmiö oli Ruotsissa ja Norjassa paljon suurempi kuin Suomessa. Meiltä mainitaan nimeltä vain elokuvaohjaaja Lauri Törhönen, jonka teemaan liittyen tunnetuin elokuva on Riisuminen. Liikkeen aktiivit toteavat, että työ on jäänyt kesken, mutta toisaalta jatkuu. Yle Areena
Lähetä kommentti
Lue lisää

Bernardo Bertolucci: Fasisti (1970) *****

-
Kuva
Anna ja Giulia   Poliittissosiopsykologinen mestariteos Alberto Moravian romaanin Il Conformista pohjalta. Samalla se kuvaa erinomaisesti yksityisen käyttätymisen ja yleisen ilmapiirin välistä vuorovaikutusta. Pääosan Marcello Clericin nuoruuden tapahtuman seurauksena Clericistä tulee horjuva sopeutuja, mukautuja, mitä komformisti ttarkoittaa. Fasismin aikana kyseessä on siis mukautuminen fasismiin, elokuvan suomenkielisen nimen mukaan. Fasismin etymologinen tausta on latinan sana fascis . Se on suomeksi vitsakimppu, mistä fasismi on johdettu fyysisellä väkivallalla alistamiseksi. Elokuvan loistava tarina kertoo Clericistä. Hän taipuu ajan hengen mukaan mukautumaan fasismin suuntaan, menee naimisiin naiivin Giulian kanssa. Clerici saa tehtäväkseen tappaa entinen suosittu filosofian opettajansa Quadri. Niin tapahtumat siirtyvät Pariisiin missä Quadri asuu nuorehkon Annan kanssa . Anna ja varmaan Quadrikin epäilevät Clericin tapaamispyynnön perustetta. Anna on Giulian m...
2 kommenttia
Lue lisää

Pohjoismaiset kulttuuriskandaalit 5

-
  Rasismi ja värit Oslossa oikeistopopulistisen Edistyspuolueen oikeus- ja maahanmuuttoministeri Tor Mikkel Wara joutui vuonna 2019 lopulta eroamaan. Hänen avovaimonsa oli itse sytyttänyt heidän autonsa tuleen, kuvannut luvatta ja häiriten teatteriesitystä, ja kirjoittanut rasistisia käsitteitä heidän kotitalonsa lähelle saadakseen syylliseksi ryhmän, joka provokatiivisesti ja kekseliäästi esiintyi maahanmuuttajien puolesta teatterissa. Tukholman taidekorkeakoulussa Konstfackissa oli tila jonka nimi oli Vita havet. Sitä luonnehti rasistiseksi opiskelijaryhmä Brown Island. Oikeus päätti kuitenkin, ettei nimeä vaihdeta. Väännön laineet kävivät kuitenkin korkealla, ja kuten yleensä iltapäivälehdet tekivät osuutensa myynnin edistämiseksi Yle Areena
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pohjoismaiset kulttuuriskandaalit 4.

-
  Homo-Jeesus ja ristiinnaulittu klovni Eipä ole helppoa ymmärtää näitä kohuja täällä Suomessa, mitkä Israelissa ja toki täälläkin äärioikeistolaisuuden nousussa ja median myynnin edistämisen vuoksi sananvapauden nimissä syntyvät. Itse olen ateisti tai korkeintaan panteisti, mutta toki ahdasmielisyyttä vierastan, vaikka 1942 syntyneenä joko-tai -asenteen aikoinani tartunnan saaneena siihen lipsahdan. Olen yrittänyt opetella sekä-että asennetta, mutta ei sekään ainakaan taloudelliseen tasa- tai eriarvoisuusongelmiin mitenkään osu. No, tässä dokumentissa oli kyse suhtautumisesta kristinuskoon ja taiteen vapauteen. Väkisinkin tulee mieleen, miten moinen liittyy taloudelliseen eriarvoisuuteen. Siis reaalimaailmassa eikä uskontojen ja vapauksien julkilausutuissa julistuksissa. Yle Areena
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pohjoismaiset kulttuuriskandaalit 3

-
  Teattereiden transkohut Pelästyn kun näen etuliitteen trans. Tiedän latinasta, että että se tarkoittaa toisella puolen, yli jonkin tms. Tässä tapauksessa viitataan sukupuolisuuteen. Jo dokumentista selviää, että aihe on arka. Oikeastaan aiheena on kuka tai ketkä saavat esittää näkemyksensä jonkin toisen ihmisryhmä, varsinkin vähemmistöryhmän elämästä tms. Ehkä mukana pitää olla ainakin osa joku elleivät kaikki tuon ryhmän edustajia Dokumentti sisältää niin paljon vaikeita käsitteistöä, että menetän välillä ymmärrykseni. Ei riitä, että lähtökohtaisesti puolustan (sukupuolisia)vähemmistöjä ja erilaisuuksia. Onneksi tunnen myös sellaisia ihmisiä, vaikka aina en ole edes varma miten heitä kuuluisi oikeasti nimittää. Dokumentin jälkeen otin selvää esim. käsitteet cis-sukupuolinen. Cis- on tavallaan vastakohta käsitteelle trans-. Cis merkitsee henkilöä, joka oma identiteetti ja syntymässä määrätty sukupuoli vastaavat toisiaan Yle Areena
Lähetä kommentti
Lue lisää

Claire Denis: Hyvää työtä (1999) Hyvää työtä ***

-
Kuva
Hyvää työtä   Kyllähän pitää ennustaa, mitä ajatuksia ja tunteita minulla herää, kun aiheena ranskalainen muukalaislegioona Djipoutissa Afrikan sarvessa, maskuliinisuus ja kateus tai mustasukkaisuus. Ei tarvitse lisätä kuin maskuliinisuuden väärä korostuminen sotilasmaailmassa ja miesten välisen kilpailun tyhmät tuhoseuraukset. Tarkkanäköinen ohjaaja -pakko sanoa nainen - osaa kuvata miesten kolmiodraamaksi tavallaan muuttuvan tarinan, missä valkoihoiset miehet vieraassa kulttuurissa kadottavat ihmisyyttään ja itseään. Loistava koreografia korostaa tai paljastaa koko asetelman mielettömyyden tai seuraukset. Elovaa pidetään yhtenä maailman parhaista. Ehkä niin on elokuvataiteen arvostelun kannalta, mutta minua, josta on iän myötä tullut yhä selkeämmin pasifisti, välillä kuvotti kersantin, majurin, rappukäytävästä vastasyntyneen poikavauvan aikuiseksi kasvaneen legioonalaisen keskinäinen vääntö. Onko elokuvan opetus niin yksinkertainen, että näin ei saisi toistua? Va...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pohjoismaiset kulttuuriskandaalit 2 ( ***½)

-
  Penismuraali ja läskifobia Nyt tuli jotain minullekin tuttua. Wäinö Aaltosen museossa tutustuin valokuvataiteilija Iiu Susirajan valokuvanäyttelyyn omasta itsestään ja muodoistaan. En kuullut yhtään alentavia sanoja, vaan vilkasta, mielestäni asiallista keskustelua. Varmaan lähes jokaisen miehen peniksestä saisi yhtä ison peniksen kuin Tukholman tai Göteborgin seinämuraaliin oli kuvattu. Pitäisi vain suurentaa tarpeeksi. Olen myös nähnyt Anna Erikssonin elokuvan W ja lukenut hänen vaikeita, ajattelemaan panevia kolumneja TS:ssa. Nytkin kuuntein silmä ja korva tarkkana hän puhui.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pohjoismaiset kulttuuriskandaalit 1.

-
  Kuusiosaisen sarjan ensimmäinen on otsikoitu Feikkisaamenpukuja ja loukkaavia jäätelöitä. Mukana on mm. Kiasma Helsingissä. Sarja käsittelee muiden kulttuurien omimista epäeettisesti. Tällä kertaa kohteina ovat saamelaiset, inuitit, eskimot ja mustaihoiset. Mielenkiintoisia näkökulmia, joista kaikkia en itse aina ole osannut ajatellut.Museo voi myös poistaa näyttelystä esim. käsitteen eskimo tuotteesta, mutta toisaalta voi ajatella, että niiden kautta voidaan oppia, mitä kulttuurinen omiminen saa aikaan ja poistaa epäeettistä omimista Kesto 28 minuuttia Toinen jakso on nimeltään Penismoraaleja ja läskifobiaa. Katsottavissa Yle Areenassa
Lähetä kommentti
Lue lisää

Paolo Sorrentino: Rakkauden seuraukset (2004) **

-
  Pitäisikö muka antaa enemmän tähtiä, kun elokuva on palkittukin. Pääosassa on noin 50-vuotias mies, Titta. joka on asunut kahdeksan vuotta Sveitsissä hotellissa. Hän elää mahdollisimman piilossa ja tarkkailee muita, hänellä on tallelokerossa pistooli, hänellä huumeruisku, jota hän harvoin, mutta säännöllisesti käyttää. Hänellä on perhekin, johon hän yrittää pitää yhteyttä. Tittaa jotkut kutsuvat kamreeriksi ja kun joku kysyy hänen ammattiaan, hän vastaa liikekonsultti - ja valehtelee. Vähitellen paljastuu että hän on mafian rahankuljettaja, jonka elämäntilanne vaatii yksinäisyyttä ja tuntemattomuutta. Kaksi vuotta hotellissa työskennellyt Sofia saa Titan lopulta puhumaan jotain itsestään. Titta ihastuu Sofiaan ja kommentoi Sofialle jotenkin, että tämä suhde voi tuhota elämäni. Tuntemattomuus voi rikkoutua. Ja niin käykin. Seuraa murhia, kidutusta ja vaikenemista - mafian maailman rakkauden seurauksia. Inhottavaa. Elokuvan voi katsoa VASKI-kirjaston cineast.fi -siv...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Saara Cantell: Onneli ja Anneli (2014) ****½

-
Kuva
Onneli  ja Anneli   Jos oli saman ohjaajan Kohtaamisia onnistunut kuvaus eri ikäisten ja taustaisten naisten valintoja ja nousemista siivilleen, on Marjatta Kurenniemen teksteihin perustuva seitsemänvuotiaitten tyttöjen Onnelin ja Annelin tarina maailman ihanin ja onnellisin satu. Se tuntuu uskomattoman täydelliselta vastakohdalta ja utopialta niitten ihmisten ja nuorten todellisuudelle, jotka nykyhallituksen aikaansaannosten seurauksena elävät kuin dystopiassa. Utooppisen fiktion voima piilee siinä, että todellisuus voisi olla parempi ja kauniimpi, jos ihmiset valitsisivat arvonsa, sanansa ja tekonsa toisin. Tässä elokuvassa Onnelin ja Annelin lisäksi niin tekevät heidän eronneet vanhempansa, rouva Ruusupuu, poliisi, Tingelstina ja Tangelstina-tädit, Rusina Rosina ja lopulta jäätelökauppias Arska ja hänen mummonsa. Suosittelen kaikille, varsinkin superrealisteille ja mutku-ihmiselle. Aito unelma rohkeasta, paremmasta elämästä on rohkeaa ja parempaa elämää. Ja rahakaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Nina Stenroos ja Anu Valve: Sauna (2007) ****

-
Kuva
Sauna   Vajaa tunnin mittainen dokumentti minullekin tärkeästä kotimaisesta nautinnon monipuolisesta hyvän tuulen ja hyvinvoinnin tuottajasta. Heti tarinan ja historian alussa käy selväksi , että ei ole ainakaan kyse kaupallisesta eikä muustakaan piehtaroinnista seksin harjoittamisesta saunassa. Yritän muistella omia saunakokemuksia. Savusaunassa taidan olla käynyt vain kahdesti, Lieksan Kylänlahdessa Pielisen rannalla ja Hyvinkään Usminjärven rannalla. Hienoja kokemuksia. Sosiaalisin miesterapian saunani sijaitsee Turussa Petreliuksen uimahallin yhteydessä, missä on kuulema Turun julkisten saunojen makeimmat löylyt. Haluan kiittää sen porukkaa myös siitä, että minulla oleva avanne ei tuntunut olevan ongelma kenellekään. Joinakin viikkoina kävin siellä peräti joka päivä. On helppo yhtyä elokuvan monipuolisiin perusnäkemyksiin ja kuvauksiin saunomisen vapauttaviin merkityksiin ja erikokoisiin kylpemispaikkoihin. Alastomuuteen elokuva suhtautuu luontevasti, eikä siitä tehdä...
3 kommenttia
Lue lisää

Jacques Tati: Playtime (1967) ***½

-
Kuva
Playtime   Luulin katsovani neljä vuotta myöhemmin ilmestynyttä Liikenne -elokuvaa ja olin hieman pettynyt. Tosin sanoja teemoja yhteiskuntaa ja teknologian "kehitystä" Playtimekin satiirisesti irvailee. Tosin toimistotyyppisessä sisätilassa ja supermodernissa ravintolassa kuvatut ylipuoli tuntia kestävät kohtaukset tuntuvat ylimitoitetuilta ja itseään toistavilta, vaikka kylläkin osuvilta. Nuorten naisten hoikkia polveen asti ulottuvia sääriä ja korkeakorkoisia kenkiä sai katsoa varmaan elokuvan historian maailman ennätyksen verran. Eivät ruuhkatkaan vaille huomiota jäänyt, kun nelikaistaisessa liikenneympyrässä matelevat kaiken sorttiset nelipyöräiset ajoneuvot ja niiden matkustajat nöyrästi ja joustavasti tottelivat. Ihmisen sopeutuminen lienee hänen paras ja vaarallisin ominaisuus! Monista 1960- luvun teknisistä keksinnöistä voi tuumia, että nehän ovat saaneet parempia versioita. Varmaan kuitenkin nykyisinkin tietotekniikan, digitalisaation, algoritmien ja ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Arto Halonen: Jälkeemme vedenpaisumus (2024) *½

-
Kuva
Taululla objektiivista tiedettä   Varsinainen ns. objektiivisten (?) tieteiden opiskelijoiden aikamatka- ja maailmanpelastussekoilu. Enkä usko, että tuo kuvaus johtuu vain siitä, että esittäjä on enemmänkin humanisti ja filosofi. En ole myöskään elokuva-asiantuntija, vaan ahkera katsoja. Minäkin haluan pysyä kärryillä juonesta, mutta minusta alkoi tuntua, että näyttelijätkin olivat välillä eksyksissä. Ja mitä Hannu-Pekka Brörkman miettikään anturit vatsassaan. No toki itsekin sekoilin, kun sekoitin keskenään Jari ja Arto Halosen, sillä ensinmainutun ohjaama on kunnianhimoinen ja vaikuttava Aleksis Kiven elämä. Aikamatkan voi katsoa Yle Areenasta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Catherine Breillat: Fat Girl (Sisarelleni) (2001)**

-
Kuva
                                                                          Sisarukset Anais ja Elena   Miten ylesiääkään ovat elokuvat nuorten, enimmäkseen tyttöjen seksuaalisesta kehityksestä ja niiden vaiheita, ristiriidoista ja ongelmista! Tässä elokuvassa 15-vuotias hoikka Elena ja hänen 12-vuotias elokuvan nimen mukainen sisarensa Anais elävät tuon seksuaalisen kehityksen erivaihetta. Toisaallta he ovat toisilleen läheisiä, toisaalta kateellisia. Anais joutuu samassa huoneessa seuraamaan kun Elena menettää tyttöytensä rakkaudesta ja onnesta paasaavalle Fernandolle. Ajatuksellisesti Anais on vähintään yhtä kypsä kuin Elena ja keskusteluissaan Anais oikeastaan neuvoa isosiskoaan, mutta kaipaa myös seksiä, kunnes tulee raiskatuksi, mutta ei halua tunnustaa sitä v...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Charlene Favier: Oxana (2024) ****½

-
Kuva
OXana   Kun elämänkumppanini vietti viimeisiä vuosiaan Kotikunnaksen palvelukodissa, yksi hänen pätevistä ja lämpimistä ja taitavista hoitajista oli Oksana. Pidin häntä ukrainalaisena kuten elokuvan päähenkilöä. Elokuvan Oxana oli taiteilija, naisten vapauksien ja demokratian ajaja. Hän perusti Femen liikkeen, joka erityisesti vastusti Ukrainan ajautumista Thaimaan kaltaiseksi turistien bordelliksi. Heidän rohkea linjansa oli esiintyä rinnat pajaansa ideaan liittyvät tekstit iholle kirjoitettuna. Helppoa ei ollut sen paremmin Venäjällä, Ukrainassa, Valko-Venäjällä kuin lopulta Ranskassakaan toteuttaa henkilökohtaisesti ohjelmaa KGB :n ja viranomaisten raa´assa kohtelussa. Vahvan ja toiveikkaan alun jälkeen kun liike levisi Ranskaan, alkoivat rivit rakoilla. Mutta Oxanaa ukrainalaiset jäsenet tukijat ja toisaalta Pariisissa järjestettiin hänen suurta huomiota herättänyt taidenäyttelynsä. Mitä sitten mahtoivat Oxanan sanat Pariisissa tarkoittaa: "Minä pelkään ja häpeän". ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lars von Trier: Nymfomaniac I ja II, **

-
Kuva
Joe ja Seligman   Nymfomaaniksi itseään kuvaava noin 50-vuotias Joe tilittä elämäänsä, "syntejään", pahuuttaan ja huonoutta kadulta hänet löytäneelle vanhemmalle juutalaiselle Seligmanille (Onnelliselle). Tämä puolestaan selittää Joen seksuaalisen käyttäytymisen, mitä Joe kuvaa, eri uskontojen ja kulttuurien näkemyksillä, joista en valitettavasti ymmärtänyt niin paljon kuin olisin halunnut. Itse tilitys Joella alkoi jo lapsena kun löysi pillunsa ja jatkui kun hän etsi epätoivoisesti ensimmäistä orgasmia - ja joskus jopa rakkautta. Välillä näytettään seksiä missä Joeta pannaan joka reikään kuten hän itse toivoo. Yksi minun tulkinta on että miehet elävät takuuvarmasti pippeliensä orjina, kun nainen niille hommaa tarjoaa. Välillä tuntuu, että ohjaaja ei ole henkisesti tasapainossa, niin itselleni vieraita ja käsittämättömiä kohtauksia selitysmalleja elokuva tuottaa. Onneksi eivät tunkeneet yöllä uniin vaikka lähes neljän tunnin urakka tarinan katsomisesta tuli. Yriti...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Korjaus Lauluun tulipunaisesta kukasta

-
 Kyllikkinä ei Teuvo Tulion elokuvana esiintynyt Regina Linnanheimo , vaan hänen sisarensa Rakel , joka myös vuonna 1941 meni naimisiin Olavia esittäneen  Kaarlo Oksasen kanssa -  kuten myös elokuvassa  1938. Kaarlo Oksanen kuitenkin kuoli sodassa 14.10. 1941.  Regina Linnanheimo oli yksi elokuvan käsikirjoittaja ja Teuvo Tulion läheinen ystävä 
Lähetä kommentti
Lue lisää

Teuvo Tulio: Laulu tulipunaisesta kukasta (1938) ****

-
Kuva
  Teuvo Tulio eli Teodor Tugaj on Latvian lahja Suomen elokuvataiteelle, vahvan ja aikaansa sopivan melodraaman armoitettu mestari. Niin on tietenkin Johannes Linnankoski , aikansa samanniminen bestseller romaanin kirjoittaja Kyllikki jaOlavi on elokuvan pohjana. Elokuva on myös oivallinen, siinä ja siinä uskottava kuvaus maaseudun ihmis- ja valtasuhteitten merkityksestä, koskenlaskijasankarista Olavi Koskelasta ja hänen kauniista uhreistaan mm. Gasellista, Kyllikistä, Tummasta tytöstä, Tuomenkukasta ja Annansilmästä jne. Taisin katsoa tämänkin minua nuoremman elokuvaystäväni ehdotuksesta, enkä kadu katsomista. Mietin olisi värielokuva korostanut vai haalistanut vahvaa draamaa. Pitääkin etsiä Mikko Niskasen versio samasta aiheesta (1971). Tulion draamaa kirkastaa kolme vuotta sen valmistumisen jälkeen,1941 tragedia. Kuten elokuvassakin Olavi Koskelaa esittävä Kaarlo Oksanen ja Kyllikin roolin Regina Linnanheimo menevät samana vuonna naimisiin ja loppuvuodesta Kaarlo Ok...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaisa El Ramly: Pakoja&haaveita (2023)**

-
Kuva
Ambulanssihoitajat   Kaisa El Ramly: Pakoja&haaveita (2023)** Niin poukkoilevasti kaksi ihmistä - yhteensä kahdeksan + yksi istuvat auton etupenkillä paossa jotakin ja päämääräänään tai tehtävänään jotain uutta ja erilaista. He keskustelevat ja kinastelevat melkoisia otoksia ja kuva-asetelma on lievästi sanoen tylsä. Ensimmäisellä parilla on mukanaan armollisen kuoleman saava koira, joka ajattelee tai puhuu kiinaa - tekstinä ruudussa - joka karkaa autosta metsää. Se puhuu "viisaita" ihmisten tavoista, sekoaa välillä syötyään kärpässienen. Mutta kuolee lopulta. Muut parit jatkavat syrjäisellä tiellä menojaan, selvittävät suhteitaan. Monilla matka katkeaa sekaviin tilanteisiin. Välillä taalataan svenskaakin. Kukaan roolihahmoista ei ole perinteisesti komea miessankari tai uhkea kaunotar saatikka kunnon feministi: Ei oikein kiinnostavaa dialogia paitsi kahdella tiellä partioivan ambulanssin ensiapumiehellä. He pohtivat mitä heidän tehtäviinsä kuuluu varsinkin kun ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Rene Clement: Kielletyt leikit (1952) ****½

-
Kuva
Michel ja Paulette   Vihdoin löysin otsikon nimisen elokuvan. Sen nimistä laulua Muistojen bulevardilla usein Carolan esittämänä olen kuunnellut. "Ei ole lupaa sun kättäs mun pyytää, tein tuulelle tupaa nyt tuuli mua hyytää". En ole kuitenkaan varma, ymmärränkö oikein, miten laulun sanoma liittyy elokuvan tarinaan Tapahtumat sijoittuvat toiseen maailmansotaan, ja alussa 5-vuotiaan Pauletten vanhemmat ja koira kuolevat. Kylässä asuva 8-vuotias Michel löytää Pauletten, ja heidän välille syntyy syvä ystävyys. Michelin perhe ottaa Pauletten hoiviinsa. Lapset hautaavat yhdessä Pauletten kuolleen koiran ja tekevät sille hautaristin. Varsinkin Pauletten on vaikea hahmottaa sotaa saatikka, mitä merkitsee että isä ja äiti ovat poissa. Lopulta lapset kehittävät leikit, joissa he vievät ja varastavat kauniina pitämiään hauta- ja kirkkoristejä. Michel vannottaa Paulettelle, ettei tämä kerro tietävänsä risteistä mitään. Pappi puolestaan pitää ristien varastamista pahempana synt...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusi teksti Ingmar Bergman:Mansikkapaikka - Smultronstället (1957) *****

-
Kuva
 Marianne ja Isak Ingrid Thulin ja Victor Sjöström   Mainittakoo ensimmäiseksi, että smultron on metsä- tai ahomansikka, ja puutarhamansikka taas on ruotsiksi jordgubbe Ingmar Bergmanin monen mielestä koskettavin ja lähelle ihoa tulevin elokuva jo kypsään ikään tulleelle ihmiselle. Sen avainlauseeksi tai sanomaksi voisin ehdottaa "Koskaan ei ole liian myöhäistä". - tai alaotsikoksi "Matka minuuteen". Elokuvaa voi pitää myös päähenkilön, 78-vuotiaan baktereologian professori Isak Borgin ( Viktor Sjöström ) paranemisena yksinäisyydestä, kylmyydystä. ulkopuolisuudesta virallisen menestyksen turhuudesta, omien syyllisyksien tuottamista unista kohti avautumista, vapautumista ja inhimillistymistä. Toki on niin, että Isak Borgin kylmä ja kapea vankila ei ole itse luotu, vaan menestysyhteiskunnan miesten itselleen rakentama sielullinen keskitysleiri. Matkaseuranaan Lundiin kohti promootiota henkilöautossa läpi eteläisen ja aurinkoisen Ruotsin Isak Borgilla on poik...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jarno Hiilloskorpi: Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966)***

-
Kuva
Eila ja Erkki   Ei uskoisi, että että Mikko Niskasen Käpy selän alla ja otsikon elokuva ovat valmistuneet samana vuonna. Niin uskomattoman vanhanaikaiselta Erkin, joka on päässyt juuri armeijasta, uskovaisen Leenan, nuoren toimittaja Annen, pankkineiti Eilan , muusikko Matin kielenkäyttö kuulostaa verrattuna Käpy-elokuvan neljään nuoreen. Kaikki mainitsemani naiset tavallaan kisailevat "komean" Erkin seurasta ja rakkaudesta, eikä niitä - ainakaan Erkin valintojen ja asiallisemman käytöksen muutoksia naisia kohtaan oikein helposti usko. Toisaalta kun on ollut nuori noin 25 vuotta aikaisemmin kuin elokuvat nuoret, on helppo pysyä mukana. Erkin valmiita uraohjeita antava isäkin on rakennusurakoitsija ja filunki teollisuusneuvos isoinen kesämökkeineen auttaa ymmärtämään, että Erkki on armeijan jälkeen kysymysmerkkinä etsimässä itseään niin koko tulevaisuutensa kuin naissuhteitten kohdalla. Ja kun katsoo näyttelijöiden ikää sen valmistumisaikana, eivät hekään ole uskottav...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Saara Cantell: Kohtaamisia (2009) *****

-
Kuva
Martta ja Rafusa   Saara Cantell: Kohtaamisia (2009) ***** Aivan menen aluksi sanattomaksi, kun näkee Martan ( Anneli Sauli ) nousevan vanhoina päivinään sekä roolissaan että näyttelijnä siivilleen! Muistuttaa episodielokuvaa Joki, mutta ehkä tässä naisten valintojen elokuvassa eri episodit tai tarinat liittyvät konkreettisesti myös toisiinsa - niin henkilökohtaisesti kuin yhteiskunnallisesti ja ajan ilmapiiriin liittyen. Sairas, vanha nainen. narkkari hänen tyttären tytär, lääkäri, jonka miehellä on toinen nainen, lääkärin optimistinen tytär, miehen rakastajatar, välittävä ihminen, jonka miehen kuolema on jäänyt ratkaisemattomaksi, somali- ja venäläinen sairaanhoitaja, jotka kumpikin selviytyvät ja sopeutuvat kivuliaan potilaan sodan käyneen rasismista oman historiansa eri tavoilla. Elokuva on humanismin, puolensa pitämisen, suvaitsevaisuuden, välittämisen, uskottavan vuoropuhelun, leikkaamattomuuden kuvauksen, luontevuuden, nuorien kykyjen - ja ennen kaikkea Anne...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusi Katja Gauriloff: Baby Jane: (2019) ***

-
Kuva
Piki, Jonna ja Bossa   Kauan kesti ennen kuin sain katsotuksi Sofi Oksasen kirjaan perustuva dominoinnin, alistumisen taistelun tervehtymisestä ja väärältä tuntuvan anteeksiannon ahdistavaa murhenäytelmää. Toki kannatti. Aikaero oman nuoruuden ja 2000-luvun välillä on kuitenkin niin suuri. Se toisaalta vaikeutta< tapahtumien etenemisen ymmärtämistä, toisaalta antaa näkökulman  joittenkin pääkaupunkiin sijoittuneitten nuorten naisten Pikin, Jonnan ja Bossan ristiriitoja ja ihmissuhde- ja seksileikkejä sitomisineen ja suihin ottamisineen. Joskus ne tuntuuvat täysin epäuskottavilta, kun unohtaa aikakontekstin. Helsingin maisemista ja raitiovaunuista olen jo alkanut aikaa myöten tykätä sitä enemmän mitä olen pääkaupunkia kolunut. Katsoin elokuvan cineastista
Lähetä kommentti
Lue lisää