Rakkaudesta elokuvaan

Theo ja Anne   Catherine Breillat: Viime kesänä (2023) **** Elokuvan pääosassa on lastensuojelutyöntekijä Anne, Elokuvassa hän onnistuu hoitamaa ainakin yhden tytön tilanteen kiitoksen arvoisesti. Itsekin olin 13 vuotta lastensuojelutyöntekijä, ja todennäköisesti joskus myös onnistuimme. Samoin niin Anne kuin minä onnistu(i) sotkemaan henkilökohtaiset ihmissuhteensa. Eli tulee tarina hyvinkin lähelle omia kokemuksia. Breillatin tapana on kuitenkin katsoa tilanteita naisen ja varsinkin naisen seksuaalisuuden kannalta. Mikä sovinnaista, mikä turvallista perheen ja perheen lasten kannalta, mikä mikä Tiukasti ohjaaja rakentaa katsojan tuijottamaan kahden ja kolmen hengen välisiä ilmeitä ja keskusteluja. Aikuinen mies ei ole välittänyt pojastaan, eikä tiedä ketä uskoisi, kun yksi osapuoli triangelista kertoo hänelle totuuden, ja toinen kieltää mitään sen mukaista tapahtuneen. Mainittakoon, että Breillat oli filmin valmistuessa 75 vuoden ikäinen. Ehkä hän on seksiaddikti nii...

Kesäyön hymyilyä   Ehkä elokuva on ohjaajan elokuvataiteellinen analyysi ja diagnoosikin erilaisista käsityksistä, tavoista ja elämänvaiheista rakastaa. Miten himoita rakkautta ja seksiä, mutta pelätä sitä syntinä, olla mustasukkainen - ei puolisostaan, vaan rakastajastaan, solmia avioliitto 16-vuotiaan tytön kanssa ja säilyttää tämän neitsyys, hyväillä puolisoaan ja unelmoida, että hyväiltävänä onkin entinen rakas, kuuluisa näyttelijä tai toimia kuin elokuvan vapaa, iloinen ja kahleeton palvelija Petra eli Harriet Andersson, joka kertoo nuoremmalle neitsytrouvalle kuinka ihanaa on rakastella, jos rakastaa. Elokuva tuo jo nimensäkin mukaa mieleen tekijän edellisen aikaisemman Viettelysten. Siinäkin loistaa jo Harriet Andersson. Ehkä ei aivan turhaan väitetä. että Bergman oli seksiaddikti, sillä myöhemmissä elokuvissa paljasta ihoa alkoi näkyä yhä enemmän. Tässä rakkaus ja seksi sen osana kerrotaan 1800-luvun lopun Skånen säätyläisten ja uskonnollisen moraalin kontekstissa...

Emilia Perez, Neljä naista   Ei ole huumekartellit, isot rahat ja valtataistelu minun lemppariaihetani. Eivät myöskään musikaalit ja kun vielä sekoitetaan joukkoon transseksuaalisuus ja kuljetaan ajassakin milloin mihinkin suuntaan, niin ei ole minun sanoittaisko tässä tapauksessa "vanhan liiton miehellä" helppo pysyä kärryillä. Niinpä yllätys yllätys, eniten tykkään musiikista, kun niissä on sanatkin käännetty suomeksi, Ja ne koskevat pääasiassa rakkautta, onnen hetkiä ja pettymyksiä eikä niin väliä millaisten sukupuolien tai pari- tai perhesuhteitten välillä. Neljä naisnäyttelijää tekevät loisteliasta työtä, vaikka pakkaavatkin sotkeutumaan aivoissani. En tiedä käsikirjoituksen tai tarinan fiktiivisyydestä, mutta joka tapauksessa siinä on osoitus ihmisten uskaliaista valinnoista muuttaa arvojaan ja tekojaan riistämisestä ja väkivallasta johonkin päinvastaiseen Yle Areena ,

  Taas oivallista itsetietoisuuden lisäämiseksi. Historiaan perustuva dokumentti, joka kertoo miten viime vuosisodan sodat sisällissotaa myöten vaikuttavat identiteettimme. Olen syntynyt keskellä toista maailmansotaa vuonna 1942. Isäni ei paljonkaan kertonut sotakokemuksistaan. Ymmärsin, että hän halusi lähinnä selvitä hengissä, kuten selvisikin. ja niin sain itselleni hyvän isän. Äitini lapsuuden muistot liittyvät sisällisotsan. Silloin Valkoset yrittivät pakottaa hänen veljensä puolelleen. Sen seurauksen veljen mieli murtui, ja hän eli loppuelämänsä sen aikaisissa kunnalliskodeissa. Kummatkin vanhempani olivat kouluttamattomia, mutta tavallisia työläisiä. Meille tuli kotiin aina sekä Turun Sanomat että Sosialisti eli myöhemmin Turun Päivälehti. Tästä voi päätella, milloin minusta tuli ninä. Dokumentti avaa hyvin mahdollisuuden myös muille mahdollisuuden miettiä, millaiseksi hän on kasvanut suomalaisessa Suomessa Yle Areena

  Tärkeä dokumentti ja näkökulma täydentämään oman kotimaan ja Euroopan historian tuntemiseen. Millainen on Suomen mahdollinen eurooppalaisuus? Turkulainenkin lähtee matkalle Eurooppaan, kun lähtee Itämeren poikki lyhyellä lennolle ystävyyskaupunkiimme Gdanskiin. Sielläkin on telakka kuten Turussa, ja kummankin telakan työntekijästä on tullut maansa presidentti. No, Euroopan historia on sotia. Ne ovat toki osa maailman isompien valtiaitten USA:n ja Venäjän/Neuvostoliiton mittelöä. Toki Suomi osallistui osana Ruotsia yhdessä tuhoisimmassa sodassa eli 30-vuotisessa sodassa 1618-1648, siis Euroopan valtioiden keskinäisessä sodassa. Toisen maailmansodan vannottiin vahvasti "Ei enää koskaan". Ja kymmeniä vuosi rauhan jatkuikin, eikä loppunut ihan Neuvostoliiton hajoamiseen eikä Saksojen yhdistymiseen. Mutta Suomi säilytti itsenäisyytensä Neuvostoliiton naapurina, ei yksin, vaan monikäänteisten sotatapahtumien, puolten vaihtojen ja sopimusten jälkeen. Yle Areena

Aimee silittää Proteen jalkaa  Aikuinen nainen France, joka palaa Kameruniin, on varsinaisen tarinan pikkutyttö. Hän polttaa käsiensä sisäosan ottaessaan Proteen silmien edessä kiinni tulikuumasta generaattorin putkesta. Siksi lopussa kun jatkuu osuus Francen paluumatkasta, häntä kuljettava mies ei pysty ennustamaan hänen käsistään mitään, vaan sanoo: "Näissä ei ole mitään, ei alkua eikä loppua". Oikaiskaa, jos olen ymmärtänyt väärin, sillä joku väitti, että Francen äiti Aimee tekee tämän muistelumatkan Kamerunin kotiinsa. Tämäs sopii myös siihen, että elä Kamerinissa oli Aimeelle  hyvin hankalaa ja Francelle luonnollista lapsuutta Proteenkin seurassa 

Protee ja France   Afrikan lounaismutkan Ranskan hallitsemaan Kameruniin sijoittuva historiallinen draama minun syliini osuva kuvaus Saharan eteläpuolisesta todellisuudesta. Tarkoitan siitä lyhyestä ajasta, mitä minulla on kehitysyhteistyöstä Tansaniasta, Keniasta ja Ghanasta noin neljännes vuosisata sitten. Elokuva tuo osuvan kuvan siitä valkoihoisen ihmisen ja jossakin mielessä mustan palvelijankin ristiriitaisesta todellisuudesta, missä tarinan päähenkilöt elävät. Ranskasta tullut perhe isä. äiti, ja kuusi-seitsemänvuotias tytär asuvat komeassa talossa palvelijanaan uskollinen, aikuinen mies Protee. Isä on paljon poissa kotoa, ja äiti Aimee sekä tytär France ikävöivät isää. Protee ja France ovat tosiystäviä ja Protee auttaa tyttöä elämään pelkäämättä sinänsä vieraassa ympäristössä ja kulttuurissa. Aimeekin, vaikka tuntee olonsa tuskaiseksi ja turhautuneeksi hänelle alkeellisessa todellisuudessa, luottaa Proteehen, ja elokuva kuvaa hienovaraisesti miten he pitävät myös miehen...

Juli ja Aku (Elokuu)   Miten joku kehtaa käyttää Matti Kassilan 1956 valmistuneen hienon draaman nimeä, elokuvan, joka perustuu nobelisti F.E. Sillanpään samannimiseen romaaniin, missä kanavanvartija Viktor Sundvallin traaginen tarina päättyy kohtalokkaasti? Ja vielä kanavanvartijaa esittää mestarillisesti kotimaisen elokuvan suuri mies Toivo Mäkelä , jolle ei paljon sankariosia suotu Yli puoli vuosisataa myöhemmin meille tarjotaan jo alkuteksteissä hyväosaisten pääkaupunkilaisten ylioppilaskesää teemalla Gaudeamus igitur, iuvenes dum sumus. Aku ja Juli seikkailevat tai sekoilev a t ympäri järvisuomea. Yksi kokeneempi pariskunta antaa heille isällisiä neuvoja, miten rakennet aan koko elämän kestävä, porvarillinen parisuhde. Akulla näyttää olevan ylioppilaslakki, auto ja rahaakin. Sen sijaan Julilla on viehätysvoimaa ja seikkailunhalua, välillä käydään Turussa. Siellä Fredalla on etelämaalaisen hurmurin ote päällä ja parisuhdesekoilut jatkuvat, kun myös Aku kohtaa aikais...

Suursaari  ehkä 11930-luvulla   Mies vastaa dokumentissa: "Olen ylpeä juuristani. Ei ole paljon ihmisiä, jonka isä ja suku on kotoisin Suursaaresta". Lähes samoin sanoin kuvasi viimeisten vuosiensa elämänkumppanini Marja tuota Neuvostoliiton Suomelta riistämää saarta noin 40 kilometrin päässä Kotkan edustalta Kerran joskus 1990- luvulla teimme jopa risteilyn Suursaaren maisemiin, mutta kovin lähelle emme päässeet. Toisaalta Marjalla oli paljon kirjoja ja valokuvia minullekin jotenkin rakkaaksi tulleesta saaresta Dokumentissa keskustelevat Suursaaresta aikoinaan pakenemaan joutunut Karin ja nuori Titta, jonka Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän pelko on myöhemmin muuttunut historian ja Ukrainan tilanteen takia vihaksi. Karin on iäkäs mutta niin pienenä Suursaaresta paennut, että on jotenkin tasapainossa. Jos oikein ymmärsin, niin lainausmerkeissä olevat sanat ovat Titan isän. Dokumentissa päästään Suursaareen vain nykyisen tekniikan avulla virtuaalisesti, mikä hiem...

Romaninuoret >>Dokumentin nuoret eivät käytä itsestään nimeä romani (gypsy). He käyttävä mielenkiintoista käsitettä traveller. Sen voisi kääntää suomeksi kiertolainen, mitä muistuvani mukaan Suomessa on romaneista tai mustalaisista aiemmin epävirallisesti käytetty. Mutta olemme Englannissa ja nyt. Siellä kuten meillä eivät romanit käytä perinteisiä asujaan. Tarinan rakenne perustuu tv-toimittajan pienimuotoisiin ja yllättävän avoimiin keskusteluihin. Useimmat romanit ovat naisia. Chantelle on niittänyt mainetta Tiktokissa kertomalla keskenmenokokemuksesta. Paljastuu myös että jos romanimies ja -nainen viettävät yön yhdessä, heitä pidetään avioparina. Perinteinen työnjako vallitsee. Mies hoitaa toimeentulon ja nainen kodin ja lapsen. Miestä ei opeteta siivoamaan, mutta nainen syntyy riepu kädessä. Seksi on puheenaiheena tabu ja ja sitä rajoittavat tavat meikäläisten näkökulmasta tekopyhiä siitä mitä voi tehdä ennen vihkimistä. Toisaalta hääpari joutuu pelkäämään, että häät järj...

Antti Peippo: Sijainen (1989) ***** En varmaan kaikkea ymmärrä, ja pitkään kesti ennen kuin tajua mitä elokuvan nimi tarkoittaa. En halua kertoa sitä, se voi pilata sen pelon sekaisen jännityksen mitä 54-vuotiaana terminaalisen syövän rasittamana Peippo ja samana vuonna kuollut on pystynyt saamaan ainakin minussa aikaan, tuollaisen intiimin ja herkän lapsuutensa kertomuksen. Taitavana elokuvan ammattilaisena - ohjaajana ja lähes kaikki ikätoverinsa Risto Jarvan elokuvien kuvaajana - hän yhdistää oman ja perheensä patologian ja tuntemansa vanhempien häneen kohdistaman häpeän sotaan, uskontoon, tiukkaan kasvatuskuriin ja kansassa ilmenevään pärjäämispakkoon. Kaikki se ei sovi aralle ja säikylle Antille niin kuin hänen lahjakkaalle ja elävälle veljelleen Maurille, joka ajaa kelkalla kuorma-auton alle ja kuolee kuusi päivää myöhemmin kuin isänsä rintamalla tarkka-ampujan osuman seurauksena. Sitäkin jään miettimään, mitä tarkoittaa, kun Antti kertoo viimeisen elinvuotensa olleen hänen on...

Äiti ja Antti Peippo   Antti Peippo: Sijainen (1989) ***** En varmaan kaikkea ymmärrä, ja pitkään kesti ennen kuin tajua mitä elokuvan nimi tarkoittaa. En halua kertoa sitä, se voi pilata sen pelon sekaisen jännityksen mitä 54-vuotiaana terminaalisen syövän rasittamana Peippo ja samana vuonna kuollut on pystynyt saamaan ainakin minussa aikaan, tuollaisen intiimin ja herkän lapsuutensa kertomuksen. Taitavana elokuvan ammattilaisena - ohjaajana ja lähes kaikki ikätoverinsa Risto Jarvan elokuvien kuvaajana - hän yhdistää oman ja perheensä patologian ja tuntemansa vanhempien häneen kohdistaman häpeän sotaan, uskontoon, tiukkaan kasvatuskuriin ja kansassa ilmenevään pärjäämispakkoon. Kaikki se ei sovi aralle ja säikylle Antille niin kuin hänen lahjakkaalle ja elävälle veljelleen Maurille, joka ajaa kelkalla kuorma-auton alle ja kuolee kuusi päivää myöhemmin kuin isänsä rintamalla tarkka-ampujan osuman seurauksena. Sitäkin jään miettimään, mitä tarkoittaa, kun Antti kertoo viim...

Tupu, Teuvo ja Eveliina   16-vuotias Eveliina alkaa ohjata vanhempiensa avioliittoa kun näkee hän äitinsä Tupun suutelevan toista naista eikä opettajaisä Teuvo näytä hänestä ymmärtävän missä mennään, antaa sen sijaan tyttärelleen tämän ikään ja seksiin liittyviä isällisiä, piiloteltuja neuvoja. Tyttö on fiksu, koulunumerot täysiä kymppejä ja sosiaalipsykologinen osaaminen arveluttavan terävää, mutta elämänkokemus kesken. Eveliina aikoo parantaa vanhempiensa suhdetta rupeamalla ongelmalliseksi- ahdistuneeksi, alkaa ryypätä, jopa itsemurhaa suunnittelevaksi - ja kertomalla olevansa raskaana. Äiti ja isä näyttävät ottavat tämän todesta ja alkavat viettää enemmän aikaa kotona ja Joni. jonka Eveliina väittää tehneensä hänet raskaaksi liittyy kuvioon. Kysymys on paljolti sukupolvien välisestä ajatteluerosta. Minun nuoruudessani erot eivät kasvaneet nykyistä pikavauhtia, joten joskus on vaikea pysyä mukana. vaan opettavainen on tarina, kun ajattelen tarinan vanhempien - minun laste...

Gertrud työkodissa   Otti oikein sydämestä. Niin monta tapahtumaa nousee mieleen. Olen ollut 13 vuotta syrjäytyneiden poikien laitoksen johtaja, äitini vanhin veli yritettiin sisällissodassa 18-vuotiaana pakottaa hänelle väärälle puolelle, seurauksen mielen murtuminen ja loppuelämä yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa, läheiseni asui kuusi viimeistä vuotta muistisairaitten hoitokodissa, ei kukaan ym. paikkoihin sijoitettu vapaaehtoisesti kuten ei Juhanikaan Kulhon koulukodissa elokuvassa Tummien perhosten koti. Koripallokaverillani oli avioliitossa kolme lasta, kun hänet steriloitiin, ei ilmeisesti aivan ristiriidattomasti. Uusi ihminen sijoittuu Pohjois-Ruotsiin 1950-luvulla. Kahdeksanlapsisen perheen vanhin. noin 17-vuotias Gertrud sijoitetaan kunnan tyttöjen työkotiin, josta yksi yleinen poispääsyehto on sterilisaatio, jottei köyhiä ja ei itse elantoaan kunnolla suuria katraita tulisi kuntaan lisää. Hän on valmis sterilointiin päästäkseen kotiin, mutta tilanteen sotke...

  Muistan hyvin ajan, jolloin olin paljon, paljon nuorempi kuin nyt. Tunnustan avoimesti, että syyllistyin moiseen, ja olen opetellut siitä eroon, No, monet ikäiseni miehet ja ehkä jotkut naiset pitivät sitä yleisenä tai maan tapana tai, että tottumus on toinen luonto, joka tekee sen hyväksyttäväksi. Noin kymmenen vuoden muistan takaa vierailun, missä puhuttiin Me too -ilmiöstä. Olin siellä elämänkumppani kanssa. Hän on yleensä hiljainen isommassa porukassa. Jossain vaiheessa yksi miehistä sanoi, että naisethan tykkäävät siitä, sehän on leikkiä. Silloin elämänkumppanini sanoi, että se ei ole leikkiä. Tuli pitkä hiljaisuus, kunnes joku kysyi: "Onko se kahvi jo valmista?" Dokumentti kertoo, miten ilmiö oli Ruotsissa ja Norjassa paljon suurempi kuin Suomessa. Meiltä mainitaan nimeltä vain elokuvaohjaaja Lauri Törhönen, jonka teemaan liittyen tunnetuin elokuva on Riisuminen. Liikkeen aktiivit toteavat, että työ on jäänyt kesken, mutta toisaalta jatkuu. Yle Areena

Anna ja Giulia   Poliittissosiopsykologinen mestariteos Alberto Moravian romaanin Il Conformista pohjalta. Samalla se kuvaa erinomaisesti yksityisen käyttätymisen ja yleisen ilmapiirin välistä vuorovaikutusta. Pääosan Marcello Clericin nuoruuden tapahtuman seurauksena Clericistä tulee horjuva sopeutuja, mukautuja, mitä komformisti ttarkoittaa. Fasismin aikana kyseessä on siis mukautuminen fasismiin, elokuvan suomenkielisen nimen mukaan. Fasismin etymologinen tausta on latinan sana fascis . Se on suomeksi vitsakimppu, mistä fasismi on johdettu fyysisellä väkivallalla alistamiseksi. Elokuvan loistava tarina kertoo Clericistä. Hän taipuu ajan hengen mukaan mukautumaan fasismin suuntaan, menee naimisiin naiivin Giulian kanssa. Clerici saa tehtäväkseen tappaa entinen suosittu filosofian opettajansa Quadri. Niin tapahtumat siirtyvät Pariisiin missä Quadri asuu nuorehkon Annan kanssa . Anna ja varmaan Quadrikin epäilevät Clericin tapaamispyynnön perustetta. Anna on Giulian m...

  Rasismi ja värit Oslossa oikeistopopulistisen Edistyspuolueen oikeus- ja maahanmuuttoministeri Tor Mikkel Wara joutui vuonna 2019 lopulta eroamaan. Hänen avovaimonsa oli itse sytyttänyt heidän autonsa tuleen, kuvannut luvatta ja häiriten teatteriesitystä, ja kirjoittanut rasistisia käsitteitä heidän kotitalonsa lähelle saadakseen syylliseksi ryhmän, joka provokatiivisesti ja kekseliäästi esiintyi maahanmuuttajien puolesta teatterissa. Tukholman taidekorkeakoulussa Konstfackissa oli tila jonka nimi oli Vita havet. Sitä luonnehti rasistiseksi opiskelijaryhmä Brown Island. Oikeus päätti kuitenkin, ettei nimeä vaihdeta. Väännön laineet kävivät kuitenkin korkealla, ja kuten yleensä iltapäivälehdet tekivät osuutensa myynnin edistämiseksi Yle Areena

  Homo-Jeesus ja ristiinnaulittu klovni Eipä ole helppoa ymmärtää näitä kohuja täällä Suomessa, mitkä Israelissa ja toki täälläkin äärioikeistolaisuuden nousussa ja median myynnin edistämisen vuoksi sananvapauden nimissä syntyvät. Itse olen ateisti tai korkeintaan panteisti, mutta toki ahdasmielisyyttä vierastan, vaikka 1942 syntyneenä joko-tai -asenteen aikoinani tartunnan saaneena siihen lipsahdan. Olen yrittänyt opetella sekä-että asennetta, mutta ei sekään ainakaan taloudelliseen tasa- tai eriarvoisuusongelmiin mitenkään osu. No, tässä dokumentissa oli kyse suhtautumisesta kristinuskoon ja taiteen vapauteen. Väkisinkin tulee mieleen, miten moinen liittyy taloudelliseen eriarvoisuuteen. Siis reaalimaailmassa eikä uskontojen ja vapauksien julkilausutuissa julistuksissa. Yle Areena

  Teattereiden transkohut Pelästyn kun näen etuliitteen trans. Tiedän latinasta, että että se tarkoittaa toisella puolen, yli jonkin tms. Tässä tapauksessa viitataan sukupuolisuuteen. Jo dokumentista selviää, että aihe on arka. Oikeastaan aiheena on kuka tai ketkä saavat esittää näkemyksensä jonkin toisen ihmisryhmä, varsinkin vähemmistöryhmän elämästä tms. Ehkä mukana pitää olla ainakin osa joku elleivät kaikki tuon ryhmän edustajia Dokumentti sisältää niin paljon vaikeita käsitteistöä, että menetän välillä ymmärrykseni. Ei riitä, että lähtökohtaisesti puolustan (sukupuolisia)vähemmistöjä ja erilaisuuksia. Onneksi tunnen myös sellaisia ihmisiä, vaikka aina en ole edes varma miten heitä kuuluisi oikeasti nimittää. Dokumentin jälkeen otin selvää esim. käsitteet cis-sukupuolinen. Cis- on tavallaan vastakohta käsitteelle trans-. Cis merkitsee henkilöä, joka oma identiteetti ja syntymässä määrätty sukupuoli vastaavat toisiaan Yle Areena

Hyvää työtä   Kyllähän pitää ennustaa, mitä ajatuksia ja tunteita minulla herää, kun aiheena ranskalainen muukalaislegioona Djipoutissa Afrikan sarvessa, maskuliinisuus ja kateus tai mustasukkaisuus. Ei tarvitse lisätä kuin maskuliinisuuden väärä korostuminen sotilasmaailmassa ja miesten välisen kilpailun tyhmät tuhoseuraukset. Tarkkanäköinen ohjaaja -pakko sanoa nainen - osaa kuvata miesten kolmiodraamaksi tavallaan muuttuvan tarinan, missä valkoihoiset miehet vieraassa kulttuurissa kadottavat ihmisyyttään ja itseään. Loistava koreografia korostaa tai paljastaa koko asetelman mielettömyyden tai seuraukset. Elovaa pidetään yhtenä maailman parhaista. Ehkä niin on elokuvataiteen arvostelun kannalta, mutta minua, josta on iän myötä tullut yhä selkeämmin pasifisti, välillä kuvotti kersantin, majurin, rappukäytävästä vastasyntyneen poikavauvan aikuiseksi kasvaneen legioonalaisen keskinäinen vääntö. Onko elokuvan opetus niin yksinkertainen, että näin ei saisi toistua? Va...

  Penismuraali ja läskifobia Nyt tuli jotain minullekin tuttua. Wäinö Aaltosen museossa tutustuin valokuvataiteilija Iiu Susirajan valokuvanäyttelyyn omasta itsestään ja muodoistaan. En kuullut yhtään alentavia sanoja, vaan vilkasta, mielestäni asiallista keskustelua. Varmaan lähes jokaisen miehen peniksestä saisi yhtä ison peniksen kuin Tukholman tai Göteborgin seinämuraaliin oli kuvattu. Pitäisi vain suurentaa tarpeeksi. Olen myös nähnyt Anna Erikssonin elokuvan W ja lukenut hänen vaikeita, ajattelemaan panevia kolumneja TS:ssa. Nytkin kuuntein silmä ja korva tarkkana hän puhui.

  Kuusiosaisen sarjan ensimmäinen on otsikoitu Feikkisaamenpukuja ja loukkaavia jäätelöitä. Mukana on mm. Kiasma Helsingissä. Sarja käsittelee muiden kulttuurien omimista epäeettisesti. Tällä kertaa kohteina ovat saamelaiset, inuitit, eskimot ja mustaihoiset. Mielenkiintoisia näkökulmia, joista kaikkia en itse aina ole osannut ajatellut.Museo voi myös poistaa näyttelystä esim. käsitteen eskimo tuotteesta, mutta toisaalta voi ajatella, että niiden kautta voidaan oppia, mitä kulttuurinen omiminen saa aikaan ja poistaa epäeettistä omimista Kesto 28 minuuttia Toinen jakso on nimeltään Penismoraaleja ja läskifobiaa. Katsottavissa Yle Areenassa

  Pitäisikö muka antaa enemmän tähtiä, kun elokuva on palkittukin. Pääosassa on noin 50-vuotias mies, Titta. joka on asunut kahdeksan vuotta Sveitsissä hotellissa. Hän elää mahdollisimman piilossa ja tarkkailee muita, hänellä on tallelokerossa pistooli, hänellä huumeruisku, jota hän harvoin, mutta säännöllisesti käyttää. Hänellä on perhekin, johon hän yrittää pitää yhteyttä. Tittaa jotkut kutsuvat kamreeriksi ja kun joku kysyy hänen ammattiaan, hän vastaa liikekonsultti - ja valehtelee. Vähitellen paljastuu että hän on mafian rahankuljettaja, jonka elämäntilanne vaatii yksinäisyyttä ja tuntemattomuutta. Kaksi vuotta hotellissa työskennellyt Sofia saa Titan lopulta puhumaan jotain itsestään. Titta ihastuu Sofiaan ja kommentoi Sofialle jotenkin, että tämä suhde voi tuhota elämäni. Tuntemattomuus voi rikkoutua. Ja niin käykin. Seuraa murhia, kidutusta ja vaikenemista - mafian maailman rakkauden seurauksia. Inhottavaa. Elokuvan voi katsoa VASKI-kirjaston cineast.fi -siv...

Onneli  ja Anneli   Jos oli saman ohjaajan Kohtaamisia onnistunut kuvaus eri ikäisten ja taustaisten naisten valintoja ja nousemista siivilleen, on Marjatta Kurenniemen teksteihin perustuva seitsemänvuotiaitten tyttöjen Onnelin ja Annelin tarina maailman ihanin ja onnellisin satu. Se tuntuu uskomattoman täydelliselta vastakohdalta ja utopialta niitten ihmisten ja nuorten todellisuudelle, jotka nykyhallituksen aikaansaannosten seurauksena elävät kuin dystopiassa. Utooppisen fiktion voima piilee siinä, että todellisuus voisi olla parempi ja kauniimpi, jos ihmiset valitsisivat arvonsa, sanansa ja tekonsa toisin. Tässä elokuvassa Onnelin ja Annelin lisäksi niin tekevät heidän eronneet vanhempansa, rouva Ruusupuu, poliisi, Tingelstina ja Tangelstina-tädit, Rusina Rosina ja lopulta jäätelökauppias Arska ja hänen mummonsa. Suosittelen kaikille, varsinkin superrealisteille ja mutku-ihmiselle. Aito unelma rohkeasta, paremmasta elämästä on rohkeaa ja parempaa elämää. Ja rahakaa...