Lauri Törhönen: Palava enkeli (1984) ****

Hoitaja ja omapotilas

 

Mielisairaalaan sijoittuva yhtä aikaa traaginen ja julma, mutta myös uskottavan koskettava tarina psykoosin todellisuudesta. Se oli aikoinaan menestys, eikä syyttä, ja onneksi alan työntekijät puolustivat näkemyksiä sen realistisuudesta, kun sitä syytettiin mm. kevyeksi ongelmafilmiksi.

Olen nähnyt sen kolme vuotta sen jälkeen, kun olin lähtenyt ns. epäsosiaalisten poikien vastaanottokodista. Nyt kun katsoin, tulee mieleen, että olisiko minunkin pitänyt lähteä aikaisemmin, ja miten olimme  usein avuttomia auttamaan niitä poikia. Ja miten itsekin olin mukana sellaisissa henkilöstön välisissä kuvioissa, mistä elokuvakin kertoo.

Uuden, nuoren hoitajan Tuulikin (Riitta Viiperi ) omapotilaaksi annetaan Katariina, ilmeisesti sairaalan vaikein potilas Tuulikki joutuu aivan liian lujille, vaikka yrittää hyvää hyvyyttään parhaansa. Katariina tekee itsemurhan. Lopulta Tuulikki yövuorollaan järjestää tanssit suljetulla osastolla ja Hiski Salomaa laulaa "meill vapauden kaiho soi".

Niin Eeva Eloranta kuin Riitta Viiperi onnistuvat hienosti tosi vaativissa rooleissa, vahvojen naisosien joukkoa täydentävät Tuulikin äitinä Vieno Saaristo ja luotettavana ystävänä Elina Hurme