Rakkaudesta elokuvaan

Ihmettelen miksi tämä Akin tuorein ei ole yhtä kiitetty kun jotkut aikaisemmat. Sillä on tärkeä ja keskeinen teema eli pakolaiskriisi. Se kertoo aiheesta Helsingissä. Mukana on byrokratia, muukalaisviha ja väkivalta, mutta toisaalta iso joukko "hyviä ihmisiä", sanoisin sydämensivistyneitä, niin Afganistanissa, pakomatkan varrella, mm. puolalaisella laivalla kuin Helsingissä. "Hyvät ihmiset auttoivat" toistuu Khaledin ja hänen sisarensa Miriamin  repliikeissä. Pääosissa  ovat  Syyrian Aleppossta paennut Khaled ja kauppamatkustajasta ravintolanpitäjäksi ruvennut Wikström, molemmat yhtä totisen oloisia. He tapaavat sattumoisin.  Yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti traaginen tarina kerrotaan Akinloistavin, lyhyen ytimekkäin vuorosanoin ja sujuvin, humoristisin kääntein. Elokuva ei päästä otteestaan, välillä tulee palakurkkuun ja sitten suupielet kääntyvät hymyyn tai pienoiseen nauruun.   Jos muistan oikein niin, Laitakaupungin valojen lopussa pääosan vartija Koistinen

Haapsalun rautatieasema, minne tulee junia vain elokuvissa Yksilöjen kautta koko maailmaan -tarina vailla vertaa. Härön elokuva, mistä itse eniten pidän. Yksi syy liittyy Haapsaluun, missä olen vieraillut neljä kertaa. Viimeisen kerran nähtyäni jo tuon elokuvan ja kertoakseni ystävälleni ja toverilleni kaiken minkä tiedän Haapsalusta ja sen rautatieasemasta. Hänkin on  nähnyt Miekkailijan, ja kun syksyn sateisena iltana  etsimme lämminhenkistä paikallista kapakkaa, näemme mielessämme elokuvan koulun ja kolkkojen tapahtumien pimeät kujat.  Kun korona hellittää, lähden Haapsaluun. Ehkäpä kohtaan jonkun elokuvan koulun tulevista miekkailijoista. Lembit Ulfsak (1947 -2017) isoisänä, joka joutuu elokuvassa kuljetettavaksi ilmeisesti Siperiaan, tekee unhumattoman, ehkä viimeisen roolinsa. Täydennystä Lehtien esittelyteksteisstä voi lukea, että se on elokuva rakkaudesta. Toisaalta voi ajatella että päähenkilön ja nuoren naisen välinen rakastuminenon ympätty siihen ohjaajan tapaan päättää  elo

Karel Reizc: Ranskalaisen luutnantin nainen (2017) *** Jos oikein ymmärsin niin klasikkorakkaustarinan päähenkilöiden suhde ja siitä tehtävän elokuvan päähenkilöiden esittäjie suhde alkavat sekoittua toisiinsa. Kaunista, mutta Meryl Streepille pitää tarjota vaikeampia rooleja. Paavo Vesterberg: Viulisti (2018) **** Traaginen tarina taiteilijasta, joka ei onnettomuuden jälkeen voi jatkaa uraansa, mutta rakkauden voimalla jatkaa työtä alansa opettajana. Opettajan ja oppilaan perinteinen suhde joutuu koetukselle. Onneksi henkilöhahmot ovat moniuloitteisia eikä karikatyyrjä. Charles Laughton: Räsynukke (1955) **** Vanhanaikainen  vahva satu, missä paha, tällä kertaa, huijarisaarnaaja, saa palkkansa. Kuten Pianossa, tässäkin pieni tyttö on hyväuskoisuudessaan ja peloissaan mokaamaan salaisuuden, mutta isoveli osaa epäillä huijaria.

Aikoinaan vuoden parhaaksi elokuvaksi valittu kotimainen. Esko Salminen pitää perverssin, masokistisen psykiatrin roolia tärkeimpänään, vaikka ensin aikoi kieltäytyä siitä. Elokuvaa katsoo toisaalta dekkarina, toisaalta tragikomediana. Pääosiin nousevat kuitenkin Hannu Kiviojan esittämän vankilasta vapautuneen Esan suhteet manipuloivaan psykiatriin, toivetta herättävään naiseen (Leea Klemola), alamaailman miehiin ja jopa humaaniin rikospoliisiin (Sulevi Peltola). Elokuvassa on välillä kammottavia kohtauksia, mutta psykiatrin ja Esan mielenliikkeitten ja muutosten seuraaminen koukuttaa - ainakin tällaista psykologisointiin taipuvaista katsojaa. Pakosta tuli mieleen myös Lemmilän ja koulukotipoikien myöhemmät vaiheet. ****

Tämän elokuvan tarinan merkityksistä oli pakko ottaa selvää lukemalla muitten tulkintoja. Toisaalta olin päätynyt itsekseni yhteen sanomaan: Ihminen on houkutuksille altis. Ranskan valkoisten hallitsemassa Länsi-Afrikassa vuonna 1930-luvulla tosiasiallista valtaa pitää korruptoitunut valkoisten koneisto sutenööreineien ja keplottelijoineen, ja yksi "neekerikin" sortuu valkoisten almuihin eli houkutuksiin. Tosin "neekerit ovat neekereitä, eivät ihmisiä" kuten elokuvassa todetaan, Elokuvan alun löysä ja tahdoton poliisipäällikkö alistuu itsekin moiseen korruptioon, mutta muuttuu yht´äkkiä psykopaattiseksi, perverssiksi Jeesukseksi, joka ampuu useammankin miehen, josta yksi on mustaihoinen. Perustelu on juuri tuo sortuminen tarjolla oleviin mahdollisuuksiin, houkutuksiin rikastua. Hän ei tunne syyllisyyttä, vaikka suree tappamiaan, josta yhden vaimon Rosen (Isabelle Huppert) ottaa rakastajattarekseen.  Elokuvassa tarkoitus pyhittää keinot: Poliisipäällikkö haluaa tuoda

Ihana elokuva ja lumoava Alma Pöysti inhimillisenä, pelkäämättömänä, vapaana ja haavoittuvana Tovena vuodesta 1944 siihen saakka kun suhde Viveca Bandlerin (Krista Kosonen) kanssa päättyy ja hän tapaa Tuulikki Pietilän Maailmankuulujen muumien tekijä "joutuu" myymään taiteilijan vapauden maksaakseen iloisen, jopa riehakkaan elämäntyylinsä ja vuokransa. Tietokilpailuystäväni kysyi, onko elokuva myös rakkauselokuva. Vastasin empimättä kyllä - niin aistillisen rakkauden kuin rakkauden hyvää ja oikeaa pitävän voiman ylläpitäjänä lämmin ja viisas kuvaus. Elokuva avaa myös väljästi tarinan Toven alter egon Muumipeikon ja Ny Tidin päätoimittajan Atos Wirtasen (Shanti Roney) eli Nuuskamuikkusen suhdetta. Hahmot Tiuhti ja Viuhti viittaavat taas Toven ja kaupunginjohtaja Erik von Frenckelin tyttären, Lilla Teaternin johtajan Vivica Bandlerin lyhyeen, kiihkeään suhteeseen. En ihmettelisi, jos monestakin tuntuisi tutulta tuo "kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu". Syyslaulu on T

Minua vahvasti puhutteleva ja viihdyttäväkin tarina. Nimi tarkoittaa hauskasti sekä kaupunkia että miestä, joka ajaa kaupungin bussia. Elokuva on kuin työväenluokan runoutta kahden toisiaan kauniisti rakastavasta ns. tavallisen ihmisen arjesta.  Marvin-koiran osa askarruttaa. Ehkä nykyään joku ottaa itselleen koiran, kun on  pettynyt parisuhteessa toiseen osapuoleen. Patersonissa voi tulkita, että Marvin on mustasukkainen kun sen isäntäparilla on niin lämmin ja toimiva suhde. Se muistuttaa itsestään ainakin työntämällä postilaatikon vinoon ja pureskelemalla Patersonin arkikokemukselliset runot lukukelvottomiksi juuri kun pari aikoo julkaista ne. *****