Laura Wandel: Leikkikenttä (2021) *****

Pikkusisko Nora ja isoveli Abel

 

"tulee mieleen omien kouluvuosien varjoisat päivät", kirjoittaa Turun Sanomien Pekka Eronen. Edellisenä yönä olin nähnyt syyllisyys/kykenemättömyysunia pitkäaikaisesta työpaikastani Lemmilän vastaanottokodista. Sielläkään henkilökunta ei suinkaan aina onnistunut pääsemään kiinni poikien keskinäisen hierarkian juurisyihin ja keskinäiseen kiusaamiseen ja väkivaltaan.


Jo siitä, että elokuva on kielletty alle 16-vuotiaita ja että siinä pääosissa esiintyvät alle 10-vuotiaat lapset, kertovat elokuvan rankkuudesta. Väkisinkin alkaa miettiä, mikä on oma osuus siinä muutoksessa, mikä saa ihmiset jo pienestä pitäen käyttäytymään yhä väkivaltaisemmin toisiaan kohden


.. Ja kun on kysymyselokuvablogista, niin minun elokuvamaailmassani tapahtui jotain käänteentekevää jo 1954. Silloin ilmestyi Aarne Tarkaksen ohjaama Olemme kaikki syyllisiä ja kuusi vuotta myöhemmin Nina ja Erik.


Olen jonottamassa Iida Rauman teosta Hävitys. Olen kuullut raavailta miehiltä, miten on pakko panna kirja välillä sivuun. Peruskoulun kieltenopettajanainen taas sanoo, ettei hän ainakaan vielä uskalla lukea sitä, tulee liiaksi iholle. Saa nähdä, miten itselleni käy kun yksinäisinä iltoina kotona ennen nukkumaan menoa yleensä tartun kirjoihin.

Kommentit

  1. Riipaisevaa katsottavaa! Suoran, väkivaltaisen kiusaamisen lisäksi on paljon epäsuoraa kiusaamista, jota on aina ollut ja johon on vaikea päästä puuttumaan. Sehän ei rajoitu vain lapsuuteen. "Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien hiljaisuus."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Minusta tähän sopii loistavasti Samuli Parosen afirmi: "Kyllä maailma on niin paha", sanoi kunnon ihminen, ja vastusti kaikin tavoin sen muuttamista.. Pelkistäen eriarvoisuus tuottaa niin pahaa, sairauksia kuin vaikenemista,

      Poista

Lähetä kommentti