Rakkaudesta elokuvaan

Vain pientä ylilyöntiä   Todennäköisesti kaikki asiantuntijaelokuvakriitikot antaisivat Viikonlopulle *****. Se kuuluu ns. uuden aallon klassikkoihin ja on varmaan länsimaisen, porvarillisen elämäntavan ilkikurinen, terävä ja tietoisesti ylilyövä kritiikki. Omiin muistoihini palautuu samaa aihetta käsittelevä Louis Bunuelin Porvariston hillitön c harmi (1972). Godardin Viikonloppu on historiallisesti taaksepäin ja nykyhetkeä syyllisyydestä muistuttava ja samalla tulevaisuutta ennustava dystopia. Se on samalla symbolisesti raaka liikennekuolemineen, raiskauksineen ja jopa kannibalismeineen minun makuuni kuvottava. Tosin sen pitkät ajot paljastavat kuuntelijalle yhteiskunnallisia ja poliittisia suuntauksia ja taiteellisia näkemyksiä niin naurettavuuksineen kuin oivalluksineen. Muistaakseni Godard oli noihin aikoihin maolainen. Sen sijaan Bunuelin hillitty charmi on hauska, hihityttävä, mutta samalla itse peiliin eteen pakottava tarina, joka kertoo niin Cinemassa ( Godardia ku

Tinja  -Siiri Solalinna   Olen aina välttänyt taiteitten genrejä. Pahanhautoja on onneksi sekoitus niitä: kauhu, animaatio, yhteiskunnallinen kannanotto, komedia, fantasia, psykologia - ties mitä. Mitä muodikkaan täydellisyyteen tytärtään ohjaava influencer-äiti saakaan aikaan noin 10-11 vuotiaalle voimistelijatyttärelleen? Kun täydellisyys on mahdotonta, Tinjan on padottava tunteensa. Hän hautoo tunteitaan metsästä löytämässään munassa, joka kasvaa valtaisen suureksi ja siitä syntyy lopulta hirviö, Tinjan sisäinen demoni. Äiti kertoo tyttärelleen uudesta miessuhteestaan ja vannottaa tätä pitämään salaisuuden - "näin tyttöjen kesken". Hirviö tekee hirmutekoja, tappaa Reetan ystävän koiran, ja raatelee lopulta Reettaakin, joka on taitavampi voimistelija. Hirviö ei ole kuitenkaan täydellinen sekään, vaan Tinja alkaa pitää siitä, siitä tulee ikään kuin Tinjan toinen minä. He tykkäävät toisistaan, mutta vähitellen alkavat taistella siitä, kumpi on oikea Tinja. Ja mikä tai

  Elokuvantekijä Olga palaa Espanjasta 20 vuoden jälkeen isoisovanhempiensa taloon Moldovaan, missä hän lapsena traumatisoitu i . Lyhyt puoli dokumentti palkittiin Euroopan parhaana lyhytelokuvana 2021 . Elokuvassa Olga käy aikuisena katkeria keskusteluja setänsä kanssa, joka on käyttänyt häntä hyväkseen, kun Olga oli vielä alle kymmenvuotias. Tudor -setä pitää kaikkea tapahtunutta luonnollisena ties minkälaisilla perusteilla, Olga haluaisi nähdä setänsä katseessa muutakin kuin välinpitämättömyyttä, mutta sellaisesta ei ole häivähdystäkään. Olgan kokemusta ja tarinaa säestää kaunis, mutta viestiltään katkera laulu, missä elämää sävyttää puolet myrkkyä tai surua. Karu ja koskettava dokumentti, missä lopuksi kerrotaan tilastoja, miten hyväksikäytetyt lapset vaikenevat tai uskaltavat kertoa hyväksikäyttökokemuksistaan.

Hannu-Pekka Björkman ja Jarkko Lahti   En ole elokuvataiteen asiantuntijakriitikko, joka osaisi luetella mihin genreihin tai kuuluisiin ohjaajiin yms. elokuvassa viitataan. Sen verran huomaan, että Aki Kaurismäki tulee välillä mieleen. Osaan myös sivistyssanoja, joista tämän elokuvan kohdalla tulevat mieleen optimisti, absurdi, naiivi ja tragikomedia. Elokuva kuitenkin etenee omaan tahtiinsa ja sen verran nopeasti, että viittaukset, hienoudet ja merkitykset, jotka ehkä voisin tietää, jäävät hoksaamatta. Halua kuitenkin kokea Metsurin tarinan fiktiivisenä draamana Kainuun kokemana rakennemuutoksena, kun Etelän herrat tulevat ajamaan alas "aikansa eläneen" sahan. Ja ennen kaikkea mitä se merkitsee yhteisön ihmisille ja heidän perheilleen. Näköalattomuus valtaa ihmiset, mutta Pepe (Jarkko Lahti) säilyttää "lasi on puoliksi täynnä" - asenteensa, vaikka hän menettää metsurin työnsä, perheensä ja asuntonsa. Hän vaikuttaa jotenkin ulkopuoliselta - jopa tunteettom

  T.S.Eliotin tunnetusta runosta lainattu nimi houkutteli mintkin nyt 40 vuotta elokuvan ilmestymisen jälkeen etsimään sen ja Areenastahan sen bongasin. Ehkä kulttuuriväen - ainakin kirjailijoitten, elokuvaohjaajan ja säveltäjän komedialliseksi itsekritiitiksi elokuva avautuu mainiosti. Ja paljon on  tuttuja ja rakastamiani näyttelijöitä mukana. Antti Litja, Matti Pellonpää, Rea Mauranen, Liisa Halonen, Mikko Majanlahti ja Markku Toikka, joka elokuvan nimeen viitaten hyppää katolta kuolemaan. Nuori Forssan seudulta kotoa karannut tyttö tai nuori nainen liittyy Helsingissä ryyppäävään joukkoon, mutta säilyttää selväjärkisyytensä ja terveenoloisen moraalin. Antti Litjan loistava työ pääosassa on lähes yhtä inhottava kuin raiskaajana Ville Mäkelän elokuvassa Lain ulkopuolella. Taiteilijoitten apurahat ovat syynissä elokuvassa kuten varmaan Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitusunelmissa.

Rönkkö, Emma ja Mimmi   Kaunis, herkkä, suora ja ilmeisen rehellinen elokuva kolmesta nuoresta naisesta. Vanhempana miehenä osaan olla sanomatta mitään ihmeellistä naisten suhteesta miehiin, rakkauteen saatikka seksiin. Yht´äkkiä alan ajatella, keneen kolmesta heidän ikäisenään rakastuisin. Ei tarvitse kauan ajatella -tietenkin Mimmiin (Aamu Milonof). Ei ehkä sen takia, mitä kaikkea hän elokuvassa tekee, vaan hänen silmänsä ja katseensa loistavat sielukkuutta, lämpöä ja rakkautta. Kolme naista - Mimmi, Emma ja Rönkkö tulevat ystäviksi, auttavat, ja tukevat toisiaan. He särkevät välinsä, Mimmi sanojensa mukaan jopa tahallaan, mutta taas he toimivat tavalla - ehkä nykytodellisuudessa tytöille ja naisille luontevammalla kuin pojat ja miehet - joka saattaa heidät samalle sohvalle iloitsemaan. Pidän elokuvaa feministisenä eli minun ajatusmaailmassani sukupuolten tasa-arvoa kannattavana. En osaa selittää - ehkä siinä on jotain yhdestä lempisloganistani: Pidä puolesi- älä alista äläkä

  Ennen pohjoismaisen ja ennen kaikkea ruotsalaisen dekkaribuumia - mm. Håkan Nesser, Lisa Marklund, Henning Mankell, Åsa Larsson ja Åke Edwardson - kirjoitti Kerstin Ekman mestarillisen ja moninäkökulmaisen murhamysteerin Tapahtui veden äärellä. Muistan lukeneeni kirjan joskus 1990-luvulla. Jämtlantin karua ja osin läpitunkeutumatonta metsää ja Svartvatteniksi nimettyä vesistöä Ekman kuvaa pelottavan yksityiskohtaisesti ja konkreettisesti. Ne lisäävät lukijan jännitystä pahaa enteilevillä tapahtumilla mitä Annie ja tyttärensä Mia saavat kokea. Olen katsonut Yle Areenasta kuusiosaisen sarjan kolme ensimmäistä. En vahingossakaan muista tarinan ratkaisua. Ehkä se vain lisää elokuvasarjan nautittavaa jännitystä. Tarinan alku sijoittuu 1970-luvun todellisuudessa, kunnes jotkin tapahtumat lähes 20 vuotta myöhemmin herättävät Annien toimimaan. Hänen tyttärensä on sattumoisin tavannut Johanin, joka karkasi kotoa ja joutui veljiensä kiusaamaksi. Johan on ollut kauan teillä tietymättöm

Fahrije hoitaa mehiläisiä   Patriarkaatin valta horjuu, kun sotaleskirouvat ja nuoremmatkin naiset ottavat liiketoiminnan omiin käsiin Kosovossa - ja  läpäisevät Bechdelin testin. Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin osa tapahtumakylän asukkaista oli sodan keskellä kadonnut tietämättömiin, eikä omaisilla ollut varmaa tietoa heidän kohtalostaan. Sotaan kadonneen Agin vaimo Fahrije ja lapset odottavat tietoa sekä Agin isä Haxhi elävät köyhyydessä. Patriarkaatin ja Haxhin mukaan nainen ei saa ottaa vastuuta perheen taloudellisen huolehtijan tehtävästä. Siihen liittyy myös maine huoruudella ansaitusta rahasta Pristinassa. Leskinaiset kuitenkin liittyvät yhteen kokoamaan voimiaan ja keskinäistä luottamusta. Fahrije jatkaa miehensä työtä mehiläisten hoitajana, mutta hunajasta saadut tulot ovat aika vaatimattomia. Fahrije saa lainaksi paprikaa, mistä he tekevät herkkua. Lainan antaja vaatii palkkiota "luonnossa". Appi eli Haxhi taistelee DNA-testin antamisesta. Tulos sel

Tähdet tulevat teemasta ja päähenkilön ylivertaisesta roolityöstä. Mieleen tuli monta kysymystä. Esim. miksi ei vammaisista kertovia elokuvia kovinkaan runsaasti tehdä ja voisivatko vammaiset itse tehdä roolinsa kuten kotimaisessa Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia . Minun elämäni -elokuvassa näyttää ensin siltä, että pääosan Christy on aivan avuton rääpäle, kunnes vähitellen aukeaa hänen älyllinen ja taiteellinen lahjakkuutensa ja sielunvoimansa. Hän kasvaa työväenluokkaisessa perheessä, missä koossa pitävänä voimana on äiti ja vanhin tytär. Tämä muuttaa pois kotoa ja antaa Christylle tehtäväksi pitää huolta äidistä ja tukea tätä. Christy maalaa ja kirjoittaa vasemman jalan varpaillaan ja taitava terapeutti Eileen opettaa häntä puhumaan. Christy rakastuu Eileeniin, mutta joutuu pettymään, ja Christy onnittelee tätä sarkastisesti, kun tämä kertoo menevänsä naimisiin toisen miehen kanssa. Mary on Christyn käytännöllinen avustaja, joka samalla lukee Christyn kirjoittamaa kir

Syntynyt vuonna 1936   Pääsiäisvisa, missä vastausten ensimmäinen kirjain on pääsiäiseen liittyvien päivien nimien ensimmäinen kirjain K niin kuin kiirastorstai Mikä elokuva? Elokuva nimen alussa on iso pääkaupunki genetiivissä ja sen pääosassa esiintyy Mia Farrow. Elokuvassa hän katselee lempparielokuvaa ties monennenko kerran, kunnes sitten tuon elokuvan miespääosan esittäjä astuu kuvaruudulta hänen luokseen. P niin kuin pitkäperjantai Mikä elokuva? Kotimainen nuoriso- ja musiikkielokuva vuodelta 1999. Siinä perustetaan bändi, jonka nimi on sama kuin yhden Suomen luetuimman kirjailijan nimi. Hänenkin sukunimensä alkaa p-kirjaimella L niin kuin lankalauantai Mikä elokuva? Koulussa työväenpuolueen paikallisjohtajan tytär lyö laukulla oikeistopopulistisen puolueen pomon poikaa laukulla selkään. Poika kuolee yllättäen, ja kaikki osapuolet joutuvat miettimään laiminlyöntejään. Kaunis ja hienovarainen tanskalainen vuodelta 2018 E