Jean-Luc Godard: Nainen on aina nainen (1961) ***
Ranskan niin sanotun uuden aallon puhdas tyylittely. Toistuvat ja arvoitukselliset parisuhdepelin vuorosanat kuvaavat uuden aallon vapautta ja itsenäisyyttä - ja toisiaan rakastavien - naisen ja miehen suhdetta. Elokuvan nimi voisi olla myös La donna e mobile tai Matti Ijäksen Lahja.
Elämän iloinen lasta haluava nainen ja kuivan oloinen virkamies, joka ei halua lasta, hakevat ratkaisua, mies tarjoaa ratkaisuksi toista miestä lapsen siittäjäksi.
Toistot ja tekstilliset selitykset - lienevätkin nekin uuden tyylin temppuihin - mutta enemmänkin ärsyttivät. Ilo oli katsella ja seurata Angelan(Anna Karina) ilmeikästä, ja näyttelevään juonitteluun ja toisaalta todellisiin haluihin perustuvaa , otsikkoon osuvaa työtä - stripties -tytöstä lasta haluavaan naiseen.
Mukavilta tuntuivat ajan ja uuden aallon viittaukset esim. Jules ja Jim- elokuvaan ja Ranskan ympäriajon viisinkertaiseen voittajaan Jacques Anqueteliin
Toki Godardia on tullut katsotuksi ja aina ole valmis myös katsomaan. Tämä oli niin tyhmä ja tylsä elokuva, että jääköön unohduksiin.
VastaaPoistaKun ns. Ranskan uusi aalto syntyi, en tiennyt sellaisesta ilmiöstä. Sen sijaan Francois Truffaut 400 kepposta, Varastettuja suudelmia ja Jules ja Jim olivat ehdottomia suosikkejani. Ja Jean-Pierre Leaudi hokemassa peilin edessä Antoine Doinel. Sitä en unohda koskaan. Tämän Godardin Nainen on aina nainen -elokuvan katsoin enemmänkin yksinäisen illan ajankuluksi, ja jää sielunmaisemassani aika piankin unholaan. Kilpapyöräilyä harrastaneena vahvistui Anquetilin Ranskan ympäriajojen perkkäisten voittojen määrä.
Poista