Rakkaudesta elokuvaan

  Jouluvisa 2022 vastaukset 1. Missä maissa elävät tunnettuna mallina elokuvassa Guled ja Nasra Nasraa esittävä Yasmin Warsame ja Guledia esittävä näyttelijä Omar Abdi ja ohjaaja Khadar Ahmed? Entä mistä maasta he kaikki ovat kotoisin? Yhteensä kolme maata. Kanada, Suomi, Somalia (Djipouti ) 2. Minkä kotimaisen dokumentin tärkeässä laulussa lauletaan " Me olemme kestävyysvaje" ja sitten Kaavin kunnan vanhusten hoito yksityistetään Attendolle ja roboteille. Armotonta menoa, Kaavi 3. Minkä ammattikunnan edustajia ovat miehet, jotka toteuttavat ajatusta, että ihminen on parhaimmillaan hieman humalassa elokuvassa Yhdet vielä (Dryk) Opettajia 4. Missä koulumaailmaan Dag Haugerud: Lapset sijoittuvassa elokuvassa 13-vuotias tyttö aiheuttaa saman ikäisen luokkatoverinsa pojan kuolema. Monet asianosaiset kokevat syyllisyyttä, muta yhteinen suru hillitsee tytön ja pojan vanhempien eri yhteiskunnallisten ja poliittisten taustojen yhteentörmäyksen. 5. Mikä kuul

Erik Blombergin kuvausta   Aikaansa edellä olleen, Talvisodassa kaatuneen vasemmistolaisen ohjaajan mestariteos. Se kertoo tavallaan kolmen viime vuosisadan yhteenoton aktivisteista. Pohjana Runar Schildtin kirja Lihamylly (1919), joka kertoo sisällissodan tapahtumista, toiseksi ennen Talvisotaa alkavista ristiriidoista, joihin ohjaaja itsekin osallistui, mutta lopulta tapahtumat kertovat sortokaudesta vuonna 1904, jolloin aktivistit keräsivät aseita vapauttaakseen Suomen Venäjästä. Poliittinen trilleri on hienosti rakennettu ja se on tavallaan myös kolmiodraama. Rikollisella liikemiehellä, Robert Claessonilla olisi myydä aseita taistelussa santarmeja vastaan, mutta hän haluaa niistä turhan kovaa hintaa. Tämän ystävätär Manja sattuu kohtaamaan Robert Hedmanin, joka on aktivistiryhmän porvaristaustainen johtaja. Heidän välilleen syntyy niin ystävyys- kuin rakkaussuhdekin, kun Manja onnistuu varastamaan aseita ja patruunoita, jotka yhdessä vaiheessa kätketään ruumisarkkuun. Pait

Jennifer Lawrence   Vaikeasti tajuttava elokuva, onneksi katsoin sen enemmän ymmärtävän kanssa, ja keskustelimme jälkeenpäin pitkään. Elokuva sijoittuu Yhdysvaltojen niille seuduille, joilla enemmänkin vallitsevat klaanien ja huumemafioiden taistelut kuin valtion lait ja virkakoneisto. Lapsille luku- ja laskutaitoakin opettaa 17-vuotias isosisko Ree eikä koulu. Ruoaksi Ree ampuu mm. oravia. Onko tämä sitä jenkkilää, mitä jotkut kuvaavat menestykseksi ja vapaudeksi? Vai seuraako juuri samoista arvoista aseet, oman käden oikeus, huumeet ja lukutaidottomuus seuduilla, jossa virkavaltakin joutuu myöntämään avuttomuutensa ja jonka olemassaolon USA:n ihailijat haluavat kieltää tai kääntää päälaelleen? Siellä on muutama rikas klaanipomo, mutta valta on lähinnä väkivaltaa, raakaa ja armotonta. Ehkäpä nämä ihmiset eivät äänestä lainkaan tai sitten todennäköisemmin Trumpia kuin Hilary Clintonia. Jotta Ree saisi pitää talonsa, on hänen joko löydettävä amfetamiinia valmistava, virkavaltaa

  Elokuvasivistyksen aukon sai jouluaaton aattona paikattua. Vaikka olin aina ihaillut Michel Legrandin tunnussäveltä, minua vierastutti elokuvalle annettu genre musikaali. Mutta sitähän se ei ole. Musikaalissa lauletaan yhdessä usein tanssien ja taustakuoro mukana. Sateenvarjoissa lauletaan kaikki draaman dialogi ja vuorosanat. Ei kestänyt kuin viisi minuuttia kun aloin tottua ja sitten nauttia. Tilannetta auttoi, että tarina keskittyi rakkaussuhteitten "kestävyyteen". Ihanteellinen ensirakkaus  saattaa murtua  käytännön tilanteen ja talouden paineessa. Toki tilanne on ehkä saanut uusia muotoja 1950-luvun lopun Ranskassa Algerian sodan takia. Itsekin noina aikoina koin muutamia ensirakkauksia. Onneksi niitä eivät omalta kohdaltani rikkoneet sota eikä taloudellinen ahdinko. Ehkä yhden rakastetun kohdalta kuitenkin käytännöllinen tilanne ja pitkä välimatka. Elokuvaa kutsutaan myös romanttiseksi. Katsojassa syntyy kuin itsestään toive nuoruuden rakkauden pysyvyydestä. Nuo

Minkä kaupungin koulu?   1. Missä maissa elävät tunnettuna mallina elokuvassa Guled ja Nasra Nasraa esittävä Yasmin Warsame ja Guledia esittävä näyttelijä Omar Abdi ja ohjaaja Khadar Ahmed? Entä mistä maasta he kaikki ovat kotoisin? Yhteensä kolme maata. 2. Minkä kotimaisen dokumentin tärkeässä laulussa lauletaan "Me olemme kestävyysvaje" ja sitten Kaavin kunnan vanhusten hoito yksityistetään Attendolle ja roboteille? 3. Minkä ammattikunnan edustajia ovat miehet, jotka toteuttavat ajatusta, että ihminen on parhaimmillaan hieman humalassa elokuvassa Yhdet vielä (Dryk)? 4. Missä koulumaailmaan sijoittuvassa elokuvassa 13-vuotias tyttö aiheuttaa saman ikäisen luokkatoverinsa pojan kuoleman? Monet asianosaiset kokevat syyllisyyttä, mutta yhteinen suru hillitsee tytön ja pojan vanhempien eri yhteiskunnallisten ja poliittisten taustojen yhteentörmäyksen. 5. Mikä kuuluisa amerikkalainen elokuva päättyy siihen, että psykiatri selittää, miksi murhaaja teki mitä

                                             Pohjois-Karjalaa 1940-luvun lopulla Oma Maa -elokuvassa   Viisi tähteä tulee niistä hyvistä muistoista, jotka elokuva niin vahvasti toi mieleeni. Edesmenneet ystäväni Erkki ja Maila Lieksasta sekä heidän kolme vanhinta lastaan Liisa, Matti ja Jussi, jotka tapasin viime kesänä, ovat rikastuttaneet ymmärtämystäni Pohjois-Karjalan erämaista, elämän menosta ja ihmisistä niin voimakkaasti, ettei mikään olisi pystynyt jättämään minua katsomatta tätä elokuvaa. Simpauttaja ja Vuonislahti, Elli ja Joensuu, Kivenpyörittäjä ja Jerusalemin kylä vilisevät yöunissa läpi alitajuntani, kunnes Anni (Oona Airola) valloittaa persoonallisella olemuksellaan ja äänellään, ja itse kaunis tarina herättää minut aamulla saadakseni kirjoittaa nämä muistot. Elokuva on myös vahvasti fiktiivinen draama. Sen ehkä aavistaa päättyvän onnellisesti, ja siksi oikeastaan inhotti tai pelotti ilkeitten ihmisten ja valtiovallan byrokraattien tekojen seuraukset. Hyvä kun

                                                                       Ihanat merenneidot Sain ystävältäni lainaksi Monika Fagerholmin kirjan Underbara kvinnor vid vatten, jonka kahlasin viime viikolla. Niinpä yritän muistella kirjasta yli 30 vuotta myöhemmin tehtyä elokuvaa. Se oli aikaa, jolloin aloin harmitella, että aikoinaan opiskelemani ja harjoittelemani ruotsin kielentaito oli päässyt ruostumaan. Ehkä elokuva olikin alku, että otin yhteyttää rakkaisiin serkkuihini Rimbossa ja Trälleborgissa. Tunnen siis kiitollisuutta tuota pääsääntöisesti kesäistä, merellistä ja suomenruotsalaista elokuvaa kohtaan siitä, että olen palauttanut osan kadottamastani ruotsinkielen osaamisestani. Automaattisesti tulee mieleen verrata suomalaisten ja suomenruotsalaisten elämänmenoa. Kuvittelen elokuvan uskottomuuskohtaus saattaisi tyypillisesti johtaa kärhämöihin, tappeluihin tai peräti henkirikokseen, mutta niistä selvitään elokuvassa vaikenemalla "sivistyneesti", tosin ei jälkiä jätt

Guled ja Nasra   Viisi tähteä tulevat ennen kaikkea siitä Afrikasta kuvallisesti kertovan tiedon osuvuudesta, jonka se meille, joiden tapana on arvostella maahanmuuttajien motiiveja. Sitä köyhyyden ja sairauksien toivottomuuden määrää on todella hyvä avata Somaliasta ja Djipoutista, Afrikan sarvesta meille suomalaisille, jotka valitamme juuri nyt vaikkapa sähkön hinnasta, jota valtio yrittää rajata tai tukea eniten isoja kuluttajia. Arvelen, että monet pitävät Guledin matkaa erämaassa epäuskottavana, kun hän etsii oikeutta vuohiinsa, joista saisi 5000 dollaria pelastaakseen rakkaansa, munuaistulehduksesta kuolemaisillaan olevan Nasran. Koko tarina on täynnä rakkautta ja kuoleman pelkoa, kertoo niin suoraan kuin mahdollista varattomuuden avuttomuudesta vakavan sairauden kohdatessa, että valittamiset milloin minkäkin tuotteen hinnan noususta suututtavat. Elokuvan avainlauseeksi ajattelen sairaan Nasran sanoja miehelleen Guledille: "Meidän pitää pysyä päättäväisinä". Ja

  Katsoin elokuvan Areenasta. Sen idea lienee kertoa, että koulukiusaamisella ja yleensäkin alistamisella on pitkä varjo. Kiusaaja vie tyttärensä kiusatun Annan (Alma Pöysti) balettitunnille. Kiusattu ja ja kiusaaja tunnistavat toisensa, mutta käyttäytyvät "sivistyneesti". Annaa kuitenkin muisto järkyttää, ja balettitunnilla menee överiksi. Auttaisiko kosto, jatkuisiko kiusaamisen kierre? Olen jo aikaisemmin suunnitellut lukea Iida Rauman teoksen Hävitys. Siinä toinen Hävitys kertoo kotikaupungistani Turusta. Nyt on jo pakko saada kirja luettavaksi.

Asiakas nousemassa sohvalta, kun terapeutti ei pysty auttamaan   Lyhytelokuvassa terapeutti saa asiakkaaksi naisen, joka kertoo ongelmastaan. Se muistuttaa psykiatrin, myös naisen, elämäntilanteesta ja menneisyydestä. Ainakin elokuva täyttää Bechdelin testin kriteerit, mutta jotenkin 20 minuuttia kestävän elokuvan sanoma ei aukea minulle. Toivottavasti joku avaa. Ehkäpä osasyy piilee siinä, että en ole nainen enkä äiti kuten tuo terapeutti. Ehkäpä psykiatrin yksilöhoidollinen työ tunkee myös helpommin tekijänsä sisimpään kuin työ, missä kohtaa autettavat ja oppilaat ryhmänä, ja missä ei pääse edes pyynnöstä kuten tässä elokuvassa sohvalle hoitotilanteen ajaksi. Toisaalta olen toiminut työssäni ongelmiin ajautuneitten murrosikäisten poikien kasvattajana ja luottamusmiesten opettajana. En ole silloin työssäni ilmeisesti huomannut, miten lähelle tai millä tavalla heidän avun tarpeensa olivat minua. Miten hyvin tai huonosti olen työssäni onnistunut, jääköön muiden arvioitavaksi

  Olen lähes alusta asti laittanut yhtäläisyysmerkin sukupuolten välisen tasa-arvon ja feminismin välille. Siitäkin huolimatta, että monet miesystäväni ovat minua pilkanneet tai ainakin arvostelleet minua "rintsikoitten polttajien" naruun menijäksi. Samaan hengenvetoon minun on todettava, että olen vain tutkimustiedoiltani, mielipiteiltäni, ajatuksiltani ja empatiatunteiltani feministi. Omakohtaiset kokemukseni naisena elämisestä puuttuvat minulta koko 80 vuotta jatkuneen elämäni ajalta. Anun kirja kertoo vahvoin sanoin ja voimakkin ilmaisuin omaa elokuvaelämäänsä. Hänellä on yksityiskohtaisia ja laajoja tilastoja naisen pelkästä katsotuksi tulemisen roolista usein ns. seksikkäässä houkutuslinnun roolissa. Tai sitten nainen on joko väärin kohdeltu, alistettu, ehkä passiivinen uhri, ja aktiiviseksi sankariksi nousee elokuvan pääosassa älykäs ja rohkea mies, tunnettu, nimekäs näyttelijä. Niin, tai sitten elokuva alkaa jo siitä, että kuollut, murhattu nainen löydetään al

  Elokuvan, varsinkin kotimaisen, ystävän on helppoa ja pakko antaa viisi tähteä. Elokuvahan kertoo elokuvan ja taiteen keinoin ja vielä taiteen suuren ymmärtäjän yhteiskunnan ja elämän tulkitsijana Peter von Baghin (1943-2014) ohjaamana ja käsikirjoittamana Suomesta ja sen lähihistoriasta monipuolisen kuvan. Eikä se tarina kerro vain virallista, voittajien historiaa, se nimittää mm, vuoden 1918 tapahtumia kansalaissodaksi, kertoo työttömyyden tylyistä seurauksista ja niin monista taideteoksista ja elokuvista, jotka palauttavat mieleen pääkaupunkimme niin rumat hetket kuin kauneuden. Elokuvassa mainitaan lyhyesti myös Nyrki Tapiovaaran Varastettu kuolema vuodelta 1938. Se minun kaivettava jostakin, koska sitä ei Areenassa nyt näe. Sen taustakirja Lihamylly sijoittuu kansalaissodan tapahtumiin, mutta elokuva kertoo ns. aktivisteista vuosina 1904 - 05. Ne taas sekoittuvat isänmaan tapahtumiin elokuvan ilmestymisen aikoina, Elokuva vilisee elovaharrastajalle tuttuja nimiä  - sanota