Simon Lenger Wilmont: Sirpaleiden talo (2022) ****

Alina ja Sasa

 

"Kuin lapsi uskoinkin

että onni on ihmeellinen

sirpaleet särkyneet

nyt on jäljellä onnestain"

Tuo iskelmä tulee mieleen Itä-Ukrainaan sijoittuvasta turvakodista kertovan tanskalaisohjaajan dokumentista. Ohjaaja on onnistunut saavuttamaan luottamuksen Koljan, Alinan ja Sasan kanssa.

Sinänsä raastava - taustalla sota, työttömyys, köyhyys, halpa viina lohdutuksena, perheitten hajoaminen ja sirpaleina pienet lapset, jotka sijoitetaan turvakotiin. Kumpikaan vanhemmista ei pidä yhteyttä kehenkään ystävyyttä. Alina ja Sasa keskustelut kertovat synkistä tulevaisuuksista, Kolja lukee satua, minkä hän tulkitsee, ettei ihmisiin kannata luottaa.

Mutta sinänsä turvallisessa turvallisten aikuisten keskellä lapset oppivat pitämään huolta toisistaan. Tytöt Alina ja Sasa tappelevat ja tulevat parhaiksi kavereiksi, Kolja, vaikka tekee lainvastaisuuksia, oppii huolehtimaan pikkusiskostaan Krystnasta.

Toivoa ystävästä ja toisista välittämisestä myös tulevaisuudesta on olemassa.

Itse erityislastenkodissa työskennelleenä elokuva avaa lasten välisistä suhteita näköaloja, joita en itse ole ainakaan näin selvästi oivaltanut