Rakkaudesta elokuvaan

  Juhannusvisa 2021 Juhannuksen aikoihin televisiosta voi nähdä useammankin kotimaisen elokuvan. Niistä löydän - nimiä mainitsematta - monta omaakin suosikkiani. Juhannusvisan kysymykset ovatkin pääosin kotimaisista elokuvista, joten ei kun menoksi.  Vanhemmista uudempiin 1. Markku Pölösen Onnen maa -elokuvassa Virveä esittää Katariina Kaitue . Kuka tunnettu näyttelijä on hänen äitinsä? Liisamaija Laaksonen 2. Kuka tunnetun näyttelijäsuvun nainen esittää saman ohjaajan elokuvassa Badding nimiosan äitiä. Vappu Jurkka 3. Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen kertoo mm. Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta . Ketkä heitä esittävät? Tapio Liinoja ja Martti Suosalo 4. Tanskalaisen Bille Augustin läpimurtoelokuvana voidaan pitää viiltävää nuorisokuvausta Zappa. Kuka tai mikä elokuvan nimi on? Akvaariokala 5. Kenen tekstiin perustuu Lauri Törhösen elokuva Riisuminen ? Raija Oranen 6 Kuka 68-vuotiaan a vuonna 2006 kuollut näyttelij

  Juhannusvisa 2021 Juhannuksen aikoihin televisiosta voi nähdä useammankin kotimaisen elokuvan. Niistä löydän - nimiä mainitsematta - monta omaakin suosikkiani. Juhannusvisan kysymykset ovatkin pääosin kotimaisista elokuvista, joten ei kun menoksi,vanhemmista uudempiin 1. Markku Pölösen Onnen maan elokuvassa Virveä esittää Katariina Kaitue . Kuka tunnettu näyttelijä on hänen äitinsä? 2. Kuka tunnetun näyttelijäsuvun nainen esittää Pölösen  elokuvassa Badding nimiosan äitiä. 3. Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen kertoo mm. Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta . Ketkä heitä esittävät? 4. Tanskalaisen Bille Augustin läpimurtoelokuvana voidaan pitää viiltävää nuorisokuvausta Zappa. Kuka tai mikä elokuvan nimi Zappa  on? 5. Kenen tekstiin perustuu Lauri Törhösen elokuva Riisuminen ? 6 Kuka 68-vuotiaana vuonna 2006 kuollut näyttelijä ryöstää pankista täsmälleen pankkikriisissä menettämänsä summan rahaa elokuvassa Mies vail

 Tässä Pekka Erosen kauniisti ja persoonallisesti kirjoitettu kuvaus ellokuvan ihmisista osana luontoa.(TS 23.6.)  Kuvatekstissä Nokia on Matti Oravisto), mutta Vikpedian mukaan Nokiaa esittää Martti Katajisto Tv-vinkit: Katsele Ihmiset suviyössä juhannuksen virittämiseksi – klassikossa elämän kesät mahtuvat yhteen tuntiin Tukkipoika Nokia (Matti Oravisto)  ja Telirannan Helka (Eila Pehkonjen.      Juhannusaattoon on pari yötä, joten lähellä ydintä ollaan: vuoden, päivänvalon ja elämän kierron.  Valentin             Vaala  onnistui puristamaan ne kaikki pikkuisen päälle tunnin mittaan. Silti  Ihmiset suviyössä  ei tunnu hätäilyltä, vaan siinä hengittää kokonainen maailma. Siitä sopisi ottaa oppia myös tämän päivän draamantekijöiden, joilta yhden pikku pankkiryöstön taikka syrjähypyn kertomisessa tuhlaantuu helposti aikaa vähintäänkin kuusituntisen minisarjan verran. Jos tänään katsoo Ihmiset suviyössä, on ensi sunnuntain vastaisena yönä melkein pakko istahtaa johonkin pihakein

    Käydyt kunnallisvaalit ovat saattaneet minut keskustelemaan - ja väittelemään - elokuvan tai itse asiassa taiteen ja politiikan suhteesta. Keskustelukumppanini eivät ole olleet sen enempää politiikan kuin elokuvankaan ns. asiantuntijoita, vaan ystäviäni ja tuttujani turuilla ja toreilla, yhdistysten kokouksissa, ravintoloissa ja kahviloissa, vaikkapa joukkuepelien katsomoissa ja tietenkin sähköpostiviestein. Nyt kärjistän tai ainakin yksinkertaista omaa näkemystäni, Puolueetonta tai ei-poliittista taidetta ei ole. Itse asiassa kun lausumme tai kirjoitamme jotakin, on s e jollakin tavalla puolueellista. Puolustamme jotakin tai kritisoimme ja väheksymme jotakin. Pidämme jostakin tai emme pidä. Eilen viimeksi siitä, onko moraalisesti oikein käyttää käsitettä neekeri. Usein ajatellaan, että kun anomme, että olipa hyvä ja viihdyttävä, vaikkakin aika mitäänsanomaton tuo eilisillan elokuva, että ensinnäkin itse elokuva oli puolueeton tai epäpoliittinen. Ja toiseksi sen lausuja ajat

Tänään 12.6.2021 Turun Sanomien elokuvakriitikko Pekka Eronen kirjottaa Katsottua -palstalla jalkapallofanittamisestaan - illalla kun alkaa lajin EM-kisat ja Suomi pelaa toista pohjoismaista hyvinvointivaltiota eli Tanskaa vastaan. Eronen on aikaisemminkin mukavalla tavalla muistellut joitakin oman elämänsä tiukkoja kohtia elokuva-arvosteluissaan. Niissä hän paljastaa elokuvan merkityksen itselleen muutakin kuin ilmeisesti ansiotyönä. Itse olen joissakin lehtikirjoituksissa käyttänyt kirjoittajamäärittelyä "Kupittaan poika vm. 1942" - varsinkin jos juttu jotenkin sivua urheilua. Nimittäin Kupittaalla olen oppinut uimaan, ajamaan pyörällä, luistelemaan ja pelaamaan niin jalkapalloa, pesäpalloa kuin jääkiekkoa. Niin - ja tietenkin tutustumaan tyttöjen salaisuuksiin ja käymään omenavarkaissa. Ehkäpä kesä ja jalkapallo - niin kotimainen kuin EM-kisat - ovat myös syynä siihen että elokuvablogeja syntyy harvakseltaan. Jos ei saa nykyjalkapallosta tarpeekssen, voi etsiä jostain kats

Tämä elokuvablogi on ollut korona-ahdistuksen, rajoitusten ja oman elämäntilaneeni kannalta energiaa ylläpitävä voima. Nyt on kuitenkin takki vähän tyhjä blogien suhteen, kun pitkät valoisat illat eivät kutsu television ääreen. Siis varmaan blogeja tulee harvakseltaan. Sen sijaan uskallan toivoa seuraajilta ja osallistujilta palauetta ja ehdotuksia jatkoon. Inhoan valmiita vaihtojen valintoja palautteissa. Siksipä toivon avointa viestintää - pettymyksiä, toivomuksia, iloisiakin yllätyksiä - ja nimenomaan ehdotuksia, yleisellä tasolla tai vaikkapa katsotuista ja  katsottavista elokuvista. Palautteita voi kirjoittaa tähän viestiin kommenttina tai vaikkapa jonkin blogin kommentiksi. Ja taas - voi kirjoittaa nimettömänä, nimimerkillä tai omalla nimellä. Hyvää kesää Leksa

 Radiotoimittaja Usko Santavuoren (!922-2003) tekemään reportaasiin perustuva elokuva. Sekä  Santavuoren että elouvassa toimittaja Teräsvuren suunnitelmat ja kokemukset muuttuvat kun toisaalta virkavalta ei tiedä, mistä on kysymys ja toisaalta oikeat varkaat saavat tietää Teräsvuoren aikeista ja vievät taidemuseosta arvokkaita teoksia toimittajan toteuttaessa valevarkautta..  Elokuva on toisaalta vauhdikas ja notkea käänteissään, toisaalta siina on film noir -piirteita. Toimittaja (Hannes Häyrinen ,1914-91) joutuu vaikeuksiin niin esimiehensä, poliisien ja oikeitten varkaitten kanssa.. Aiheuttamansa muustakin kuin mikrofonijohtojen sotkusta viatonta toimittajaa auttaa ystävä (Ritva Arvelo, 1921-2013). En muista minkä ikäisenä olen elokuvan ensimmäisen kerran nähnyt, mutta muistan että minua jännitti ja suorastaan pelotti oikeassa elokuvateatterissa.. Ehkä elokuvan juoni takaa, että se tuntuu kestävän aikaa.ja Häyrinen ja Arvelo totta vie vahvistavat kestävyyttä. Usko Santavuori radioss

Onpahan mieltä lämmittävä elokuva James Baldwinin romaanista. Tapahtumat sijoittuvat 40 vuoden taakse, mutta ovat valitettavankin ajankohtaisia mustien nykyisestäkin elämäntodellisuudesta jenkeissä. Trish, 19-vuotias nuori nainen odotttaa lasta 22-vuotiaalle Fonnylle, jota syytetään toisen naisen raiskauksesta valkoihoisen poliisin todistuksen mukaan. Pääosaan kuitenkin nousee mustien koko elämäntilanne, heidän keskinäiset suhteensa ja koko elämäntilanteensa ja -tapansa. Ja se kerrotaan kauniin tunteellisesti, niin että jonkun ammattikriitikon mielestä se onkin vain elokuva, mitä täytyy arvostella sen kuvakulmien, äänensävyjen ja ilmeitten täydellisyyden tai sen puutteitten mukaan. Itse tarina, ja sen merkittävyys tai osuvuus - niitä vähätellään ja uppoudutaan elokuvallisten keinojen tarkkailuun. Minä nautin kaikesta tavallisesta ja arkisesta elämänläheisyydestä ja -myönteiysyydestä. Nyt luemme uutisia valkoisesta poliisista, joka tappoi pidätystilanteessa mustan miehen. Onneksi tässä