Christos Nikou: Omenat (2020) ****
 |
| Ensimmäinen tehtävä: Polkupyörällä ajaminen |
Koronapandemian päästyä melkoiseen vauhtiin tosielämässä ilmestyy tämä elokuva, missä ihmiset menettävät muistinsa omasta menneisyydestään epidemian tavoin. Noin viisikymppiset, mies ja nainen pääsevät tai joutuvat asiantuntijoiden uuden identiteetin rakentamisen ohjelmaan. He saavat kumpikin oman asunnon, ja tehtäviä, joiden mukaan toimia. Niiden kautta he tutustuvat toisiinsa, mutta kummassakaan ei syty mitään inhimillistä. He vain kuuliaisesti tekevät annetut tehtävät.
Naiselle annetaan tehtäväksi iskeä toinen henkilö, viedä tämä vessaan ja naida hänen kanssaan siellä. Vähän ajan päästä mies saa saman tehtävän. He ottavat toisistaan ja tapahtumista ohjelman mukaisesti valokuvia. Niitä ohjelman kehittäjät kehuvat. Yhden tehtävän mukaan miehen pitää huolehtia kuolemaa odottavaa miestä. Ehkä sen tehtävän tapahtumat saavat aikaiseksi jotain inhimillistä, kun tuo mies kuolee.
Jos oikein ymmärrän, niin elokuvan alussa mies vie kukkia ehkä kuolleen vaimonsa haudalle, ja lopussa hän menee vaihtamaan kuihtuneen kukkakimpun uuteen. Mutta mitä tämä tarkoittaa, jää pohdittavaksi. Kuten myös elokuvan nimi jää lähinnä moniselitteiseksi arvaukseksi.
Kreikkaa opiskelevana ilahduin kovasti, kun Yle tarjosi meille tämän kreikankielisen elokuvan. Oli hauskaa ymmärtää sanoja ja lauseita sieltä täältä.
VastaaPoistaTästä eteenpäin kommenttini sisältää juonipaljastuksia. Tämä tiedoksi mahdollisille lukijoille, jotka eivät ole vielä elokuvaa katsoneet.
Lopun tapahtumien perusteella me tulkittiin elokuvaa niin, että päähenkilön puoliso oli tosiaan kuollut eikä hän tiennyt, mitä elämällään tekisi, ja halusi unohtaa surunsa ja aloittaa uuden elämän, joten hän teeskenteli muistinmenetystä ja lähti mukaan uuden identiteetin luomisprojektiin.
Sitten kun projektissa tuli tehtävä, jossa piti huolehtia kuolevasta ihmisestä ja osallistua tämän hautajaisiin, päähenkilö jotenkin havahtui ja päätti sittenkin haluta muistaa kuolleen puolisonsa ja jatkaa elämää omana itsenään, siksi hän palasi takaisin omaan kotiinsa.
No olipa hyvä, etten tiennyt tätä Kaisan tulkintaa ennen kuin katsoin elokuvan. Muistan kun ihmettelin, että misä mies oli kun hän siirteli joitain naisten vaatteita vaatekaapissa. Toki myös päättelin siitä tanssi ja vessa kohtauksesta, ettei mies ottanut vastaan naisen tehtävän mukaista naimiskutsua vessassa, ja kertoi sitten ettei ollut siitä valokuvaa, kun oli niin humalassa. Ja hautajaistsiin liittyen olin myös samoilla jäljillä kakunleipomista myöten,
PoistaNyt jään miettimään, että vaikka Kaisan kirjoittama tulkinta on looginen, niin olisiko jokin muukin mahdollinen. No heitä taisi olla kaksi tulkitsijaa, minä pähkäilin yksin