Rakkaudesta elokuvaan

Vavahduttava ja ei vielä nyt niin pelottava kuin se voi lähulevaisuudessa olla. Itsekin torjuin jotenkin helposti, että pitäisi miettiä elokuvan mahdollisuutta. Miten ilmastomuutos, yhteisten verovarojen hupeneminen, eliniän piteneminen, sosiaali- ja terveysmenojen paisuminen saavat aikaan, että korkein sallittu elinikä Suomessa saa olla korkeintaa 70 vuotta.  Naispäättäjä kertoo, että me teemme tämän yhdessä, ja että hänenkin nimiinsä ristitään katu, jota pitkin voi kävellä, ei tietenkään niin komea kuin Mannerheimintie. Lex 70 -lain keskeisin ajaja kertoo tästä isolle ihmisjoukolle täyttäessään nuo 70 vuodet , tanssii poikansa kanssa, isä on menehtynyt ja itse istuu vuoteella verenpunainen malja kädessä. Sitä ei kerrota, toimiiko laki takautuvasti. Areena tarjoaa 11 minuuttia vakavaa ajattelua tulevaisuudesta

Lienee Laura  Alun viina- ja rikoskeskeisyys oli aiheuttaa televisioni sulkemisen. Muutenkin vankilassa istuvan isän neljästä aikuispojasta vain Läde vaikuttaa tolkulliselta miehenalulta, jotta veljekset voivat ottaa alle kymmenvuotiaan siskopuolensa Saaran äitinsä lykkäämänä jotenkin uskottavasti tavallaan erilaisten alfaurosten huolehdittavasksi. Muutekin koko tarinassa on epäuskottavuutta riittämiin, mutta fiktioon se joskus kelpaa, joskus ei. Anyway el kuvan edetessä aloin pitää sen toivorikkaassa konseptiss mita Jäde ja Saara rakensivat ja saivat uudelta ystävältä Lauralta tukea tenavatähtiem kisoissa Pohjois-Karjalasta ja Joensuusta alkaen hiukaaaaan Pitkä kuumaa kesää  muistatten. Elokuvan nimi tuo ironisesti ieleen sanonnan "ei helmiä sioiile" Se  passaa hyvin Yle Areenan ystävile

Metrossa  On kuuluma film noir -klassikko. No olkoon. Joka tapauksessa elokuvassa ammutaan ainakin kahta henkilöä, miehe lyövät toisiaan ja naistakin ja nainenkin lyö miestä, kunnes suudellaan ja valehdellaan minkä ehditään. Mukana  on vakoilijoita, FBI ja kylmän sodan kommunismi(viha). Itse taskuvaraskaan ei ollut riittävän isänmaallin ajan ilmapiirissä. Vähän niin kuin nykyään. Mihinkään uutiseenkaan ei voi varauksetta luottaa puhmattakaan ouheisiin, osoitetietoin tai suudelmiin. Mutta toisiaan suutelevat huonittelijat pääsevät vapaaksi - ainakin joksikin aikaa-  Tunnen paljon ihmisiä, joiden mielestä Taskuvaras ansaitsisi viisi tähteä. Miksi, mitä elokuvasta oppii? Omat pisteensä voi tarkistaa katsomalla meininkiä New Yorkin metrosta alkaen Yle Areenassa

Sirat Hitaan alun jälkeen tarina ja elokuva nappaavat minut väkisin mukaansa. Alan pelätä tytärtään etsivän miehen ja hänen poikansa matkan puolesta kalliorinteillä, keskellä autiomaata. He kulkevat eri autoissa, mutta peräkkäin, muiden reivaajien mukana – ilmeisesti Marokossa, missä sotajoukot liikkuvat ja levittävät miinoja. Reivaajilla on mukanaan elektronisen musiikin kaiuttimet. Yksi ajoneuvo putoaa jyrkänteeltä vieden mukanaan yhden uhrin. Muut lähtevät etsimään ja auttamaan, mutta tuloksetta. Toivottomassa tilanteessa, keskellä tyhjyyttä, joku puhkeaa raivoon, johon muut vähitellen yhtyvät. Yksi innostuu ja huutaa "lisää jytinä" – hänen kohtalonaan on räjähdys. Silloin he tajuavat olevansa keskellä miinakenttää. Tytärtään etsivä ja nyt myös poikansa menettänyt mies uhmaa kohtaloa ja lähtee kävelemään kohti läheistä, kohoavaa vuoristoa osumatta miinaan. Miten muiden käy tässä huikeiden maisemien, pitkien otosten ja ihmeellisen äänimaailman elokuvassa, jää nähtäväksi. Ka...

Taas yksi "klassisen tyhmä" rikoskomedia kuten ystäväni sanoi tyyppiä james bond, mistä en minä jaksa kiinnostua pakottamallakaan . Siinä sekoittuvat kampaajat tai parturit, ruumis, huumeet, petokset, vartijat, epäselvä ja ohut tarina ja epäuskottava juoni. Ihemmettelen on maailma tyhjänpäiväinen ja  kummallinen tai elokuvataide joillekin niin matalaoksainen, että se tuottaa tämän elokuvan vertaisia sekopäiväisyyksiä Ehkäpä jo muuten mielialahäiriön alkumatkan kulkija löytää tarinasta jonkun mallikseen etsiessään itselleen identiteetin pohjaa. Yle Areena  

Io Capitano   Olen vieraillut Gambiassa , ja elokuvan noin 16 vuotiaitten serkusten Sedoun ja Moussan naapurissa Senegalissa pyörähtämässä sen muurien ja piikkilankojen takana elävän upporikkaan perheen kotona. Pelotti. Ja myös yli miljardin asukkaan Intiasta. Afrikasta on tuttuja kehitysyhteistyöystäviä Tansaniasta, Keniasta ja Ghanasta. En voi ylpeillä saavutuksilla , mutta tämä elokuvan todellisuus palautti mieleen kaikki niin Suomen kuin koko Euroopan äärioikeiston ylläpitämät ennakkoluulot ja valheet, jotka maahanmuuttajien niskaan on ahdattu. Kasvottomat, ahneet ja raakalaismaiset salakuljettajat, Saharan autiomaan kuuma kuivuus, Libyan lahjottavat viranomaiset ja Senegalissa vallitseva taika- ja kristinuskon yhdistämä tietämättömyys ovat huran yhdistelmä nuorille, jotka haluavat päästä Eurooppaan soittamaan taitavaa ja vauhdikasta musiikkia ja tulla kuuluisiksi, Tuo laivaan ahdettu ylikuorma äitejä ja lapsia, eri ikäisiä epätoivoisia köyhiä työttömiä, yksi viimeis...

  Ira Sachs: Hetkessä (2023) **½ Elokuvan nimi on englanniksi Passage(s). Yhden sanakirjan mukaan sillä on 26 käännöstä suomeksi. Ehkä joku löytää osuvan yhteyden nimien välillä. Pariisissa eletään ja ajetaan autolla ja polkupyörällä eikä varmaan viime vuosituhannella ' Elokuva perustunee ohjaajan ja pääosan esittäjän Thomasin kokemuksiin tavalla tai toisella. Thomas elää avioliitossa Martinin kanssa, rakastuukin naiseen Agatheen, loukkaa samalla rauhallisempaa Martinia, mutta seksiä vauhdikkaampi Thomas harrastaa vuoroin Martinin ja Agathen kanssa. Martin löytää uuden väliaikaisen miehen. Agathe tulee raskaaksi ja Thomas kertoo sen Martinille ja he suunnittelevat että sitä kautta Thomas ja Martin voivat saada kaipaama nsa lapsen. Agathe kertoo kuitenkin Martinille, miksi se onnistu. Elokuvan vastuuton ja narsistinen Thomas suorastaan etoaa katsojaa - tai siis minua, vaikka Thomas sen osuvasti esittääkin. Harvoin on elokuvassa niin paljon seksiä ja aika usein vaattee...

 Korjaus allaolevaan: Rudolf Hess ja Rudolf Höss ovat kaksi eri henkilöä. Rudolf Hess oli natsisaksan kakkosmies hirmutekoineen ja istui Spandaun vankilassa loppuelämänsä. Rudolf Höss palveli natsisakd´ksaa ei tehtävissä, tässä elokuvassa perheineen kodissaan keskitysleirin naapurissa ja toimi leirin komendanttina Joskus vuosituhannen vaiheen tienoilla vierailimme ilmeisesti Spandaun linnoituksessa Berliinissä kuuntelemassa upeata slaavilaistyylistä konserttia. Samalla matkalla meille selvisi, että katsomamme elokuvan päähenkilö Rudolf Höss on tosiasiassa Spandaun vankilan - siis linnoituksen - kuuluisa ja viimeinen vanki numero 7 eli - yli kolme miljoonaa juutalaista keskitysleireillä tapattanut Rudolf Hess (1894-1987) Elokuvassa Höss asuu perheineen osin idyllistä ja säntillistä perhe-elämää Auschwitzin keskitys- ja tuomisvankilan naapurissa. Vankilan sisälle ei edes kurkisteta, nähdään muurit ja piikkilangat, kuullaan ehkä tuskanhuutoja ja ihmetellään piipuista näkyviä lie...

Ginger ja Rosa   Kuuban tilanne ja ydinsodan vaara 1962 leijuu myös Lontoossa, jossa 17-vuotiaat tytöt G ja R lintsaavat koulusta. Eletään myös uuden seksuaalisen vapauden aikaa. Olin itse vuonna 1962 19-20 -vuotias - enkä lainkaan niin tietoinen sen paremmin maailmantilanteesta kuin seksin vapautumisesta ainakaan omakohtaisesti. Elokuvassa kuitenkin ne kohtaavat "ikuisia" ystäviä G ja R kohtalokkaasti lopulta tuon yksityisen seksi- ja parisuhdepuolen kohdalla vaikka ainakin G:n kohdalla, kun maailmantuska luo siihen valtavan yleispelon ja epävarmuuden. Kummallakin on myös henkilökohtaista taustaa vanhempiensa parisuhteen niin keskeisistä ristiriidoista kuin vanhempina toimimisen taidoista. Kokonaisuus luo lopulta ikuisuuden niin ystävyyden kuin avioliiton - saatikka maailman kestävyyden suhteen suhteellisuuden näkökulman.   Vaskin cineast.fi -alustalts