Rakkaudesta elokuvaan

  Joskus vuosituhannen vaiheen tienoilla vierailimme ilmeisesti Spandaun linnoituksessa Berliinissä kuuntelemassa upeata slaavilaistyylistä konserttia. Samalla matkalla meille selvisi, että katsomamme elokuvan päähenkilö Rudolf Höss on tosiasiassa Spandaun vankilan - siis linnoituksen - kuuluisa ja viimeinen vanki numero 7 eli - yli kolme miljoonaa juutalaista keskitysleireillä tapattanut Rudolf Hess (1894-1987) Elokuvassa Höss asuu perheineen osin idyllistä ja säntillistä perhe-elämää Auschwitzin keskitys- ja tuomisvankilan naapurissa. Vankilan sisälle ei edes kurkisteta, nähdään muurit ja piikkilangat, kuullaan ehkä tuskanhuutoja ja ihmetellään piipuista näkyviä liekkejä ja sankkaa savua. Rudolfin puoliso Hedvig rakentaa paikalle ison puutarhan ja opettaa lapsia tunnistamaan niiden kukkia. Rudolf lukitsee illalla kaikki ovat ja sammuttaa valot. Kuuliaiset sotilaat tottelevat kiltisti esimiehiään. Ihmiset puhuva juutalaisista kuin he olivat tavaraa, joista jopa he itse ...

Ginger ja Rosa   Kuuban tilanne ja ydinsodan vaara 1962 leijuu myös Lontoossa, jossa 17-vuotiaat tytöt G ja R lintsaavat koulusta. Eletään myös uuden seksuaalisen vapauden aikaa. Olin itse vuonna 1962 19-20 -vuotias - enkä lainkaan niin tietoinen sen paremmin maailmantilanteesta kuin seksin vapautumisesta ainakaan omakohtaisesti. Elokuvassa kuitenkin ne kohtaavat "ikuisia" ystäviä G ja R kohtalokkaasti lopulta tuon yksityisen seksi- ja parisuhdepuolen kohdalla vaikka ainakin G:n kohdalla, kun maailmantuska luo siihen valtavan yleispelon ja epävarmuuden. Kummallakin on myös henkilökohtaista taustaa vanhempiensa parisuhteen niin keskeisistä ristiriidoista kuin vanhempina toimimisen taidoista. Kokonaisuus luo lopulta ikuisuuden niin ystävyyden kuin avioliiton - saatikka maailman kestävyyden suhteen suhteellisuuden näkökulman.   Vaskin cineast.fi -alustalts