Rakkaudesta elokuvaan

  Jos tuli mieleen, että kyllä vanhoillislestadiolaisuutta voisi jyrkemminkin arvostella kuin tässä elokuvassa, niin ei helsinkiläinen vapauskaan kovin houkuttelevalta ainakaan minun ikäiseni silmissä vaikuttanut. Aluksi pääosien nuorten vapautumis- ja takertumisyritykset uskonnosta ja uskontoon tuntuivat yliampuvilta. Vähitellen aloin ymmärtää kuitenkin niin Marian kuin Raakelin ristiriitaisuuksia osuvan näyttelytyön ansiosta. Ja kun tässä blogissa saa muistella ja kertoa tunteista, niin kyllä elämäni tärkeimmät naiset vilahtelivat usein mieleen Raakelia katsoessani. Onneksi elokuva on myös tarpeeksi moniselitteinen tai -ulotteinen. Jää ihan tosissaan miettimään, miksi nuoret pääosien niin naiset kuin miehet tekevät kuten tekevät tai jättävät tekemättä mitä itse luulee että he seuraavaksi tekevät - siinä hyvän elokuvan merkki, että jää kaivelemaan ja pakottaa juttelemaan kaverin kanssa. (Elokuva näytetään tänään 29.7.22 klo 19:30 TV 2:ssa)

  Minulla on tietenkin vahvoja muistoja Chaplinista sekä jonkin asteisia Paksukaisesta ja Ohukaisesta ja Majakasta ja perävaunusta. Vaan syystä tai toisesta ei minkäänlaista mielikuvaa Buster Keatonista. Ilmeetön kovakasvo lienee Keatonin tavaramerkki, ja sellainen hän on tässäkin elokuvassa sympaattisena, osaamattomana karjatilan palkollisena raavaitten ja karskien äijien seassa. Friendless- nimisessä pääosassa hän auttaa ontuvaa, ruskeasilmäistä lehmää ja ystävystyy tämän kanssa. Lopulta elokuva kääntyy täysivauhtiseksi farssiksi, josta en jaksa innostua. Sen sijaan jotkut pikkukohtaukset tuovat osuvalla huumorilla hyvän mielen. Ja vaikka pistoolejakin on, niitä ei käytetä muistaakseni tappamiseen - ainakaan sarjatulena.

 Huomenna 20.7.22 Yle Teema näyttää erinomaisen koskettavan ja todentuntuisen elokuvan Bulgarian pääkaupungin Sofia aamuyöstä kolmen poliispartion kokemuksien kautta. Ne kuvastava tapahtumia kommunismin kaatumisen jälkeisen ajan tunnelmia valaisevasti ja liikuttavasti monesta näkökulmasta

  Suomalaisen kalenterin mukaan 18. - 24.7. viettävät nimipäiviään vain naiset. Siksipä tässä kysymyksiä, jotka liittyvät tavalla tai toisella naisiin elokuvissa. Ensimmäistä lukuun ottamatta kysymykset koskevat suomalaisia elokuva-alan näyttelijöitä ja ohjaajia 1. Mitkä kolme kriteeriä ns. Bechdelin testin tulee täyttää? Elokuvassa esiintyy vähintään kaksi naishahmoa jotka keskustelevat keskenään 3.jostakin muustakin kuin miehistä. 2. Kuka suomalainen nainen ohjasi dokumenttielokuvan Melankolian kolme huonetta? Kuka on tuon naisen elämänkumppani, tunnettu kirjailija? Pirjo Honkasalo, Pirkko Saisio 3. Poikkeuksellisen raikas elokuva Tove saanut kiitettäviä arvioita. Kuka on ohjannut elokuva, kuka esittää Tove Janssonia ja kuka Vivica Bandleria? Zaida Bergroth, Alma Pöysti ja Krista Kosonen 4. Kuka on kirjoittanut teoksen Pelon maantiede ja kuka ohjannut samannimisen elokuvan (2000)? Anja Kauranen, Auli Mantila 5. Kuka oli e

Tyyliniekka Matti Ijäs   Kiitos Perrolle, että muistutti tästä. Oli jostain syystä jäänyt näkemättä. Monta suosikkiani näin kuten Antti Litjan, Sulevi Peltolan, Risto Salmen ja nyt uuden ja nuoren Turo Ranneman, jotka kaikki onnistuvat tuomaan tilannekohtaisesti niin mielihyvän kuin -pahan katsojan tunteisiin. Elokuva ei suinkaan ole pelkkä komedia, vaikka kohtaukset näyttävät koomisilta. Elokuvan työnimenä olikin "Jotakin rakkaudesta" mikä olisi sopinut paremmin. Nyt lisäisin siihenkin jatkoksi "tai sen puutteesta". Kaija Pakarinen on sopivan avuton ja häkeltynyt Matti Ijäksen mukaan marssittaneiden "miesmallien" pyörityksessä, minne hän on lähtenyt hakemaan lapselleen siittäjää, mitä omakotitalossa asuva aviomies ei pysty saamaan aikaan. Erinomainen kotimainen, ainakin se onnistuu kutkuttaman varttuneemman väen sielun maisemaa.

Syntynyt vuonna 1936   Suomalaisen kalenterin mukaan 18. - 24.7. viettävät nimipäiviään vain naiset. Siksipä tässä kysymyksiä, jotka liittyvät tavalla tai toisella naisiin elokuvissa. Ensimmäistä lukuun ottamatta kysymykset koskevat suomalaisia elokuva-alan näyttelijöitä ja ohjaajia 1. Mitkä kolme kriteeriä ns. Bechdelin testin tulee täyttää? 2. Kuka suomalainen nainen ohjasi dokumenttielokuvan Melankolian kolme huonetta? Kuka on tuon naisen elämänkumppani, tunnettu kirjailija? 3. Poikkeuksellisen raikas elokuva Tove saanut kiitettäviä arvioita. Kuka on ohjannut elokuva, kuka esittää Tove Janssonia ja kuka Vivica Bandleria? 4. Kuka on kirjoittanut teoksen Pelon maantiede ja kuka ohjannut samannimisen elokuvan (2000)? 5. Kuka oli ensimmäinen suomalainen pitkän elokuvan naisohjaaja? Elokuva on vuodelta 1936. Kuka oli tämän ohjaajan tunnettu taiteilijaäiti? 6. Minkä nimisen vuonna 2022 valmistuneen elokuvan on ohjannut Alli Haapasalo ja pääosissa ovat Linnea Leino

 Olipa mielenkiintoinen assosiaatio Perrolta. Ijäs on suosikkejani

  Antti Litjaa neljä vuotta nuorempana erityisesti kotimaisen elokuvan harrastajana on eilen viimeiselle matkalle lähtenyt näyttelijä enemmän kuin luonnostaan arvostuksissani ihan kärkeä. Muistan elävästi, mutta hämärästi kun Risto Jarva (1934 - 1977) kuoli Jäniksen vuosi kutsuvierasensi-illan jälkeen liikenneonnettomuudessa. On kerrottu, että Jarva sai hyvät arvostelut kutsuvierailta, ja ehkä siksi istahti auton taksin etupenkille juttelemaan kohtalokkain seurauksin. Asuin silloin Hyvinkäällä ja kuuluin paikalliseen elokuvakerhoon. Myös Risto Jarva kuului arvostamaani ohjaajiin ja Antti Litja teki Jäniksen vuodessa hellyttävimmän ja samalla yhteiskunnallisesti radikaalin osan. Sain tehtäväkseni lauantai-iltapäiväisen kerhoelokuva aluksi pitää pienen muistopuheen Risto Jarvasta ja kyllä siinä tuli mainituksi Jarvan ja Litjan yhteistyö. Antti Litjan roolit Jarvan elokuvissa ja vuonna 2014 Mielensäpahoittajassa ovat yhtä taitavasti ja hauskasti näyteltyjä. Niissä katsoja s

  Neljä tähteä tulee ennen kaikkea minulle tärkeän aiheen valinnasta, elämästä koulukodissa. Katsoin elokuvan uudestaan Areenasta luettuani Ylen verkkosivuilta (https://yle.fi/uutiset/3-12512059 ) artikkelin 69 -vuotiaasta Outi Palttaasta. Hän oli viettänyt nuoruuttaan Yläneen koulukodissa. mitä myös Huvitukseksi kutsutaan. Ehkä hän oli juuri silloin siellä, kun 1970 -luvulla vierailin siellä. Vaan siellä kuten Vuorelan ja Sairilankaan tyttökodeissa vieraillessani, ei saanut tavata tyttöjä, vaan pelkkää henkilöstöä. Itse olen toiminut 12 vuotta poikien vastaanottokodin johtajana tuolla 1970 -luvulla, ja jo silloin tuntui, että koulukotien "seksuaalisesti hairahtuneita tyttöjen moraalia" vartioitiin uskonnon avulla. Ja tuo "synti" yritettiin kitkeä pakollakin pois. Viime mainittu onkin onnistuttu elokuvassa kuvaamaan onnistuneesti - ja uskottavastikin, koska elokuva on tehty 1960 -luvulla. Samoin kuvaus koulukodin tyttöjen kingin Punahilkan (Kristiina Halkol

Nyt on taas vaikea löytää lämpimiä ja osuvia sanoja kahden noin 70 vuotiaan naisen rakkaudesta. Elokuvan nimi on osuva. Nina ja Mado ovat viettäneet yhteistä elämää jo vuosikymmeniä, kunnes Madon aivoinfarkti on jättää Ninan kokonaan Madon elämän ulkopuolelle. Mado ei ole uskaltanut kertoa lapsilleen suhteesta, ja Nina joutuu keksimään ties minkälaisia temppuja päästääkseen lähelle kumppaniaan. Vasta vähitellen Madon tyttärelle Annelle selviää äitinsä elämän todellisuus. Ensin se loukkaa ja hän raivostuu Ninalle ja Mado sijoitetaan hoivakotiin, missä hänen kuntonsa vain heikkenee. Nina saa kuitenkin selville hoitopaikan. Elokuva elää vaativien, mutta vahvojen naisten enemmänkin kehon kielen kuin sanojen voimalla. Minua ainakin välillä ahdisti, välillä liikutti, itkettikin. Pelkäsin, että tarina päättyy surullisesti, ja toivoin että onnellisesti. Elokukuva täyttää kirkkaasti Bechdelin testin, jonka kolmannen kriteerin mukaan kaksi naista puhuu keskenään muustakin kuin  mi

Tom keskellä, sisko oikealla ja rakastettu vasemmalla   Ehkä nämä harvat tähdet johtuvat ikäerosta. En jaksa muistaa, milloin ensimmäisen kerran ymmärsin jotain seksuaalisuudesta, ja ehkä vielä vähemmän homoseksuaalisuudesta. En jaksa selvittää miten jälkimmäinen oli synti, rikos, milloin sairaus, mutta pienin viittauksin tämäkin elokuvassa selviää Itselleni on taustani myötä syntynyt kuitenkin erilaisten vähemmistön ymmärtäminen puolustaminen, Koen itsenikin lievästi androgyyniksi, vaan se ei taida auttaa, vaikka helposti halaa miehiä ja useita olen suudellutkin. Onhan tarina ja elokuva hieno ja Pekka Strang on uskottava roolissaan ja Lauri Tilkanen aivan lumoava. Kun tarinaa ei kunnolla tunne, niin ajassa edestakaisin hyppiminen vaikeuttaa seuraamista. Jos Pekka Strang on loistava elokuvassa Koirat eivät käytä housuja, niin itse elokuvaan en päässyt sisälle. Joskus ihan kuvotti, niin tämä vetosi minunkin tunteisiin ja kokemuksiini - siksi lisään yhden tähden