Peter Lindholm: Missä kuljimme kerran (2011) ****

Luice ja Eccu

 

Elokuvaversio Kjell Westön Finlandia -palkitusta romaanista on leikattu verso kuusiosaisesta sarjasta. En ole nähnyt pitempää sarjaa ja kirjan ruotsinkielellä lukemisestakin on aikaa, joten välillä olivat henkilöt mennä sekaisin.

Westön näkemys ja tapa kuvata sitä, miten historialliset tapahtumat ja yhteiskunnallinen ilmapiiri muuttavat yksilöitä on kuitenkin taitava ja suorastaan vakuuttavan uskottava. Toiset hajoavat mieleltään, toiset kasvavat ja oppivat raakuuksista muutakin kuin koston.

Elokuvan aika ja paikka on 1906 - 1944 ja Helsinki. Tsaari syöstään vallasta, herää toive itsenäisyydestä, mutta rikkaitten ja köyhien välinen taloudellinen juopa on syvä, 1918 ensin kosto ja voittoa havittelevat punaiset ja saksalaisten avulla voittaneet valkoiset kansalaissodan julmuuksista ja joukkoteloituksista vastaavat elokuvan yhden päähenkilön Cedin (Oskari Pöysti) johdolla valkoiset. Cedin radikaali ja villi sisar Luice (Jessica Grabowski) uskaltaa toimia niin punaisten ja valkoisten kuin miesten kanssa ja välillä, kun taas valokuvaaja Eccu (Jacob Öhrman) yrittää jotain vastaavaa, mutta kun hän on miehenä mukana julmuuksissa, ajautuu hän itsetuhon partaalle. Ehkä hänen kohdallaan voi todeta, että julmuuksien loppuminen ja aika parantavat. Ecun vaimona Ainana (Alma Pöysti) saa osoittaa kypsää aikuisuutta. 

Elokuvat kertoo ns. iloisesta 20-luvusta, Lapuan liikkeestä, kyydityksistä ja käpykaartilaisesta. Tämän Lucie onnistuu pelastamaan kuolemantuomiolta kirjoittamalla tälle valmiin armahduspyynnön. Hän sanoo ja kysyy: "Ajattele perhettäsi. Eikö elämä ole tärkeämpää kuin ylpeys?"

Suosittelen seuraavaksi Westön kirjaa Hägring 38/ Kangastus 38. Sekin kertoo yhteiskunnallisesta ilmapiiristä Helsingissaä1938. Sotien kaiut ovat siinäkin yksilötasolla vahvasti mukana kansalaissodan tapahtumista ja näkemyksistä ilmassa leijuvaan maailmansodan puolen valintaan.