Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2026.

Uusi teksti Ingmar Bergman:Mansikkapaikka - Smultronstället (1957) *****

Kuva
 Marianne ja Isak Ingrid Thulin ja Victor Sjöström   Mainittakoo ensimmäiseksi, että smultron on metsä- tai ahomansikka, ja puutarhamansikka taas on ruotsiksi jordgubbe Ingmar Bergmanin monen mielestä koskettavin ja lähelle ihoa tulevin elokuva jo kypsään ikään tulleelle ihmiselle. Sen avainlauseeksi tai sanomaksi voisin ehdottaa "Koskaan ei ole liian myöhäistä". - tai alaotsikoksi "Matka minuuteen". Elokuvaa voi pitää myös päähenkilön, 78-vuotiaan baktereologian professori Isak Borgin ( Viktor Sjöström ) paranemisena yksinäisyydestä, kylmyydystä. ulkopuolisuudesta virallisen menestyksen turhuudesta, omien syyllisyksien tuottamista unista kohti avautumista, vapautumista ja inhimillistymistä. Toki on niin, että Isak Borgin kylmä ja kapea vankila ei ole itse luotu, vaan menestysyhteiskunnan miesten itselleen rakentama sielullinen keskitysleiri. Matkaseuranaan Lundiin kohti promootiota henkilöautossa läpi eteläisen ja aurinkoisen Ruotsin Isak Borgilla on poik...

Jarno Hiilloskorpi: Rakkaus alkaa aamuyöstä (1966)***

Kuva
Eila ja Erkki   Ei uskoisi, että että Mikko Niskasen Käpy selän alla ja otsikon elokuva ovat valmistuneet samana vuonna. Niin uskomattoman vanhanaikaiselta Erkin, joka on päässyt juuri armeijasta, uskovaisen Leenan, nuoren toimittaja Annen, pankkineiti Eilan , muusikko Matin kielenkäyttö kuulostaa verrattuna Käpy-elokuvan neljään nuoreen. Kaikki mainitsemani naiset tavallaan kisailevat "komean" Erkin seurasta ja rakkaudesta, eikä niitä - ainakaan Erkin valintojen ja asiallisemman käytöksen muutoksia naisia kohtaan oikein helposti usko. Toisaalta kun on ollut nuori noin 25 vuotta aikaisemmin kuin elokuvat nuoret, on helppo pysyä mukana. Erkin valmiita uraohjeita antava isäkin on rakennusurakoitsija ja filunki teollisuusneuvos isoinen kesämökkeineen auttaa ymmärtämään, että Erkki on armeijan jälkeen kysymysmerkkinä etsimässä itseään niin koko tulevaisuutensa kuin naissuhteitten kohdalla. Ja kun katsoo näyttelijöiden ikää sen valmistumisaikana, eivät hekään ole uskottav...

Saara Cantell: Kohtaamisia (2009) *****

Kuva
Martta ja Rafusa   Saara Cantell: Kohtaamisia (2009) ***** Aivan menen aluksi sanattomaksi, kun näkee Martan ( Anneli Sauli ) nousevan vanhoina päivinään sekä roolissaan että näyttelijnä siivilleen! Muistuttaa episodielokuvaa Joki, mutta ehkä tässä naisten valintojen elokuvassa eri episodit tai tarinat liittyvät konkreettisesti myös toisiinsa - niin henkilökohtaisesti kuin yhteiskunnallisesti ja ajan ilmapiiriin liittyen. Sairas, vanha nainen. narkkari hänen tyttären tytär, lääkäri, jonka miehellä on toinen nainen, lääkärin optimistinen tytär, miehen rakastajatar, välittävä ihminen, jonka miehen kuolema on jäänyt ratkaisemattomaksi, somali- ja venäläinen sairaanhoitaja, jotka kumpikin selviytyvät ja sopeutuvat kivuliaan potilaan sodan käyneen rasismista oman historiansa eri tavoilla. Elokuva on humanismin, puolensa pitämisen, suvaitsevaisuuden, välittämisen, uskottavan vuoropuhelun, leikkaamattomuuden kuvauksen, luontevuuden, nuorien kykyjen - ja ennen kaikkea Anne...

Uusi Katja Gauriloff: Baby Jane: (2019) ***

Kuva
Piki, Jonna ja Bossa   Kauan kesti ennen kuin sain katsotuksi Sofi Oksasen kirjaan perustuva dominoinnin, alistumisen taistelun tervehtymisestä ja väärältä tuntuvan anteeksiannon ahdistavaa murhenäytelmää. Toki kannatti. Aikaero oman nuoruuden ja 2000-luvun välillä on kuitenkin niin suuri. Se toisaalta vaikeutta< tapahtumien etenemisen ymmärtämistä, toisaalta antaa näkökulman  joittenkin pääkaupunkiin sijoittuneitten nuorten naisten Pikin, Jonnan ja Bossan ristiriitoja ja ihmissuhde- ja seksileikkejä sitomisineen ja suihin ottamisineen. Joskus ne tuntuuvat täysin epäuskottavilta, kun unohtaa aikakontekstin. Helsingin maisemista ja raitiovaunuista olen jo alkanut aikaa myöten tykätä sitä enemmän mitä olen pääkaupunkia kolunut. Katsoin elokuvan cineastista

Clio Barnard: Ali ja Ava: (2021) ****

Kuva
Ali ja Ava   Kypsään ikään ehtineet, mutta parisuhteissaan epävakaasti elävät Ali ja Ava ovat ihastumassa toisiinsa. Bradfordin työläiskaupunginosassa on eräitäkin kompastumiskiviä yhteisen yhteiskuntaluokan tiellä, mutta onneksi erilainen musiikkimaku taitaa tulla hyväksytyksi ja lopulta yhdistäväksi sateisessa kaupungissa. Vilkas ja auttavainen vuokraisäntä Ali on lähes kaikkien ystävä, mutta avioero on tulossa epäonnistuneen raskauden jälkeen, ei ehkä sen takia. Avalla taas on ollut väkivaltainen mies ja viisi lastenlasta. Yksi hänen jälkeläisistään taas on kasvanut myös väkivallan tielle, eikä hyväksy Alin ja Avan suhdetta. Ava on koulutyöntekijä ja yksi pikkutyttö Sofia elää Alin vuokraamassa asunnossa ja sitä kautta Ali ja Ava tapaavat. He ovat eläneet sateisessa kaupungissa ja yleensä koko elämänsä muitten ja olosuhteitten säätelemin normein, mutta nyt hidas eteneminen suhteessa luo vähitellen uskaltaa luopua pettymyksistä ja löytää vähitellen luottamusta rakentaa l...

Lyhytelokuva Carmen Baltzar: Ruumiini rakkaus (2025)

  Ei ole lyhyen, 13 minuuttia kestävän elokuvan perusteella helppoa päätellä elokuvan sanomaa. Mustaihoisen - arvatkaamme vaikka somalimiehen - tytär yrittää myydä isänsä tekemiä matkamuistoja kreikkalaisella turistirannalla pikku pikkubikineissä ja ihoaan rasvaten. Ei ole ole tyttärellä menestystä, vielä sattuu onnettomuus. Sen jälkeen pappikin pääsee sanomaa näkemyksesnsä turistimenosta ja onnettomuudesta. Kun on noin lyhyt filmi, niin pitäisi varmaan katsoa ainakin pari kertaa uudestaan, sillä jo nyt tuli oma valkoihoisen käyttäytyminen tuolla lähinnä Välimeren eteläpuolella. Siellä paljas iho kun ei ole soveliasta sen paremmin miehillä kuin naisellakaan. Kerran Morogorossa Tansaniassa kehitysyhteistyössä, kun oli työtauko ja kuuma, ja riisuin paitani, johtajatar mama Agnes, kutsui minut puhutteluun ja kysyi: "Oletko Leo menossa tappelemaan".

Matti Kassila: Hilmanpäivät (1954) ***½

Kuva
                                                                               Hilmanpäivillä palaa   "Viihdetaiteen" ystäväni J kehoitti minua katsomaan tätä Agapetuksen tekstiin perutuvaa 1930-luvun elokuvaa. Tauno Palo a kin sai tiiraill aennen kuin oli hänestä varma. Aino Mantsa s oli kyllä hyvässä vedossa, ja nyt tiedän, että Saara Ranin on Matti Raninin äiti. Toki 1960-luvulla Tampereella joku luuli minua tuoksi, nyt sata vuotta vanhaksi mieheksi jos eläisi. Tulee mieleen myös Milos Formanin elokuva Palaa,palaa , missä syttyi odottamaton tulipalo kun palokunta vietti juhliaan, jotain yhtä tolkutonta, mutta hymyilyttävää menoa riitti, ja saatiin tähän kotimaiseen, lause kunnallispolitiikkaakin mukaan - ja taatusti ajan tapoja, pukeutumi...

Kalle Holmberg: Rauta-aika (1982) ***

Kuva
Ikisuosikkini Soli Labbart   Kultanainen, Sampo, Lemminki ja Pitkä talvi ovat kunnianhimosen, Paavo Haavikon tulkinta kunniahimoinen kansalliseepksestamme Kalevalasta. Hiukan tutummiksi tulivat "elävien kuvien" kautta niin Väinämöinen( Kalevi Kahra ), Pohjolan emäntä ( Kristiina Halkola ), Ilmarinen( Vesa-Matti Loiri ) Lemminkäinen ( Tom Wentzel ) ja hänen äitinsä ( Soli Labbart ) ja Kyllikkiä ( Elle Kull) Luiossa nimittäin koulumme ainoa tohtoritasoinen opettaja tekijät suomen kirjallisuudesta niin pakollista ja kuivaa kuin mahdollista. Olin viimeinen luokaltamme, joka meni lopulta pakostaopettajan huoneeseen latelemaan ääneen ja ulkoa Kalevalan viimeisen runon oppikirjastamme. Niinpä en tuota teosta elokuvana tuolloin tuoreena nähnytkään, enkä oikein nytkään pitkänyt mustavalkoisen synkkyyden, julmuuden, kylmyyden ja raakuuden täyttämää ilmapiiriä - poikkeuksina Soli Labbart ja Elle Kull. En ole lukenut Haavikon ja Holmbergin ajatuksia heidän tulkinnoistaan ja näköku...

Joanna Hogg: Unrelated (2007) **½

Kuva
Anna ja Oakley   Vaatimattomat tähdet tulevat siitä, etten aina oikein ymmärtänyt nopeatempoista elokuvaa. Jossakin vaiheessa leikin ajatuksella että nimi unrelated tarkoitti, etteivät elokuvan tapahtumat ja otokset liity toisiinsa. No onneksi minulla oli pari nuorempaa, mutta ahkeraa elokuvan katsojaa, jotka jälkeenpäin selvensivät minulle tapahtumia. Annan - päähenkilö ja miehensä Alexin sukset ovat ristissä, ja osasyynä että Anna oli uskonut olevansa raskaana. Anna lähtee englantilaisten ystäviensä luo Italiaan Toscanaan etsimään itseään ja irrottelemaan. Ylä- tai vähintään keskiluokkaiset ovat Toscanassa täysihoitolomalla. Meno on varsin uima-allas- ja alkoholikeskeistä. Yksi perheiden nuorista miehenaluista ja Anna liikkuvat yhdessä, ja Anna jopa kutsuu tämän huoneeseensa. Nuoret ajavat autolla ojaan ja valehtelevat aikuisille tarinaksi auton öljyjen loppumiseen. Loman riemut ja hyvä mieli kääntyvät päälaelleen, kun Anna tulee paljastaneeksi autoseikkailun oikean laida...