Rakkaudesta elokuvaan

Naisen osuus Monopolyn historiassa selviää dokumentissa   Samana päivänä kun täytin 12 vuotta, pidimme maastopyöräilykilpailut Kaarinan hiekkakuopilla. Viestikisan viimeiselle kierrokselle lähdin ensimmäisenä, mutta perääni ampaisi minua pari kolme vuotta vanhempi "kivitalon" poika. Takasuoralla hän oli ohittamassa minua, kun ohjaustankomme tarttuivat toisiinsa. Seurauksena kaaduimme minun puolelleni. Niinpä vietilauantai-illasta suurimman ajan ns. läänisairaalassa. Vasen solisluuni oli mennyt poikki. Vaan sehän ei haitannut pelaamasta Monopolia, jonka olin saanut syntymäpäivälahjaksi. Isäni osallistui yleensä lähes kaikkiin harrastuksiini. Hän oli aika haka Monopolissa hankkimalla aina oranssin väriset Liisan-, Snellmanin- ja Unioninkadut, joihin oli suhteellisen halpaa rakentaa hotelleja ja joutua kun pääsi ns. Vankilasta. Voisin kertoa vaikka mitä. Luulen että vieläkin osaisin ulkoa kaikki ruudut Korkeavuorenkadusta, yhteismaista, sattumista, asemista, laitoksista ja Hel

Elina Salo   Reilu viikko sitten 70 -vuotta sitten täyttänyt Marjaana Mykkänen on tehnyt ties milloin dokumentin Elina Salosta, naisesta joka on yksi niistä Elinoista, joiden mukaan tyttäreni etunimikin on Elina. Elina Salo (s. 1936 maalaistalossa) opettaa dokumentissa, ettei pidä olla liian varovainen. Ja ettei saa unohtaa, mitä lapsena on ajatellut ja mistä haaveillut. Niinpä hänestä on tullut pitkän linjan poliitikko, maailmanparantaja, nuoria kunnioittava luonnonsuojelija. Dokumentti poukkoilee ja kertoo rakastetun näyttelijämme nuoruuden etsinnästä ja harha-askelista.       Yht´äkkiä ollaankin Aki Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat -elokuvassa. Miten Elina Salo ravintola Dubrovnikin omistajana, rouva Sjöholmina, joutuu sanomaan irti työntekijänsä, ja miltä se tuntuu. Sitä dokumentti ei kerro, miten hän sitten rahoittaa alkuun ravintola Työn. missä Peter von Bagh Silu Seppälän kateenkorvan sijasta tilaakin pullon Koskenkorvaa. Uskallan tulkinta kuitenkin että se tarina on askel

Elokuva on kuvattu kaitafilmillä   Elokuva kertoo kirjallisuuden nobelistin, ohjaaja Annien ja hän jo aikuiseksi ehtineen poikansa Davidin tekemästä tarinasta. Kuvallisesti se on tallennettu perheen kaitafilmeistä vuosilta 1972 - 1981. Kameran takana on useimmiten filmin valmistuessa jo keuhkosyöpään kuollut ja Anniesta eronnut mies Philippe, nobelisti Annie ja heidän filmin alkaessa 3- ja 7-vuotiaat pojat Eric ja David, sekä Annien työväenluokkataustainen äiti. Elokuvan ääni on jälkeenpäin päälle selostettu Annien ääni. Suurin osatapahtumista on kotoa ja matkoilta. Aluksi kaitafilmillä on paljon maisemia ja esineitä, mutta kirjailija kertoo miten henkilöitten, miten mm. matkojen kuvaukset siirtävät muistot yhteiskuntaa ja ihmisiin. Ehkä Annien äiti ratkaisee näkökulmaa, hän tavallaan osoittaa matkailemisen ulkokohtaisuuden ja vieraantumisen. Sitä myötä tapahtuu myös vähitellen Annien ja Philippen etääntyminen ja välien viileneminen. Matkat kohdentuvat yhteiskunnallisesti

Selma Lagerlöf   Jos jollekin dokumentille haluan antaa täydet tähdet, niin tälle. Ja sekin liittyy muistoihin ja tunteisiin enemmän kuin järkiajatuksiin. Ruotsin ja ruotsin kielen rakkauteni on lähtöisin kotoa. Äitini(1914 - 2003) äidinkieli oli ruotsi, eli näkövammaisena lähes koko elämänsä ja teki kaikkensa, jotta hänen pojalleen, minulle, tulisi parempi elämä. Oppikoulussa toisen kotimaisen kielen opettaja Karin Miettinen on kuvissa kuin Selma Lagerlöf (1858 -1940) ja niinpä aloin lukion jälkeen lukea Turun Yliopistossa (niin se silloin kirjoitettiin) ruotsinkieltä. Ja yhdeksi ikimuistoiseksi kaunokirjallisuuden lukemiseksi saamme Gösta Berlings saga n. Tiedän kaikenlaista irtotietoa Selma Lagerlöfistä, hänellä on synnynnäinen lonkkavika, hän elää monien ikäistensa sisäisten, mielikuviensa kautta, hän on lesbo, hän saa ensimmäisenä naisena Nobelin kirjallisuuden palkinnon, hän kirjoittaa romaanin Jerusalem , jonka mm.tanskalainen Bille August ohjaa myöhemmin. Nyt menee sekai

Elokuvaihmiset Chris ja Tony Fårössä   Visbyssä onnistuin perheen harmiksi pilaamaan kameran filmin 1980-luvulla, Ingmar Bergmanin useimmat elokuvat olen nähnyt ja lukenut Håkan Nesserin dekkarin Den sorgsne busschauffören från Alster. Viime mainitussa poliisit seikkailevat saarilla etsimässä surullista bussinkuljettajaa. Ingmar Bergman on elokuvaintoilijalle niin tuttu ja tärkeä, että joskus tuntuu vähintään kummalliselta, että hänen "pyhäinjäännöksillään" tehdään elokuvaa. Toki Bergmaninkin historia sisältää ties mitä kummallisuuksia kuten monien kuuluisien taiteilijoiden, mutta minulle hän on ruotsalainen mestariohjaaja . Toki väkisinkin Toki Tonya kokemattoman Chrisin muokkaama elokuva elokuvassa on tapahtumiin nähden uskottava ja kiehtovakin, mutta alati välähtävät tutut elokuvat taustakuviona sotkevat ajatuksia. Mainitsenpa yhden harvinaisen herkun, vieraantumista kuvaava Marionettien elämästä vuodelta 1980, kun Bergman oli veropakolaisena Länsi-Saksassa. Kohtau

Tea Ista   Linköping, Tollhättan, Vadstena, Malmö, Tukholma - minulle tutut paikat - eivät tuota Aila Meriluodon käsikirjoittamaa   elokuvaa minulle kovin mieluisaksi. Ehkä jo Risto Jarvan Työmiehen päiväkirjassa Juhani ( Paul Osipov ) tuntui minusta keinotekoiselta ja töksähtävältä. Ei osunut yksiin Kansallisteatterin ammattilaisen Sannan ( Tea Ista 1932 - 2014)) ja taidemaalari-amatöörinäyttelijän Peterin (Paul Osipov) rakkaustarina säväyttämään, vaikka aineksia ja asetelmaa riitti. Toki tarinan lopun saattoi aavistaa, ja onneksi siinä Sannan ystävänsä kanssa helpottuneena nauroi. Seitsenvuotisen leskeyden jälkeinen miehen kosketus ja odotus täyttyi, mutta lyhyet miehen ehdoilla tapahtuneet tapaamiset ja rakastelut - niin ehkä en sano niistä muuta kuin että Sannan tyhjä olo Peterin lähtiessä ties kuinka monta kertaa ei sekään ottanut tulta. No, neljä vuotta myöhemmiin ammuttuun Olof Palmeen molemmat roolihahmot olivat tyytyväisiä.

Maarit   Maaru Tang Pelon maantieteessä, Neitoperho Eevi, Skavabölen poikien äiti - ja nyt transsukupuolinen Maarit. On siinä Kokkolan naisella annettavaa. Erinomaisen hieno fiktio, jota aloin katsoa etsiäkseni näkökohtia elokuvaan Crying Game, missä transnaista esittää mies, tässä taas Leea Klemola. Suomalaisessa tarinassa ei ole kysymys myöskään lähes sisällissodan kaltaisista olosuhteista, vaan Tarja Halosen ajan sukupuolesta itse päättämiseen. Maarit houkuttautuu tilanteeseen, missä ajattelee miestaustansa takia osaavan auttaa aviokriisissä elävää Samia. Suhde menee kuitenkin överiksi niin Maaritin omien ristiriitojen kuin Samin ja tämän vaimon reaktioiden takia. Parhaiten Maaritia ymmärtää murrosikäinen tytär Pinja. Hän puhuttelee elokuvan lopulla Maaritia isäksi, mitä tämä on hänelle pitkään ollut. Ohjaaja ei onneksi leimaa Maaritia pelkäksi erityisryhmän edustajaksi, vaan antaa hänen kasvaa kohti täydempää naiseutta, joka toki törmää vallitseviin normeihin - ja omaan roso

Rauni Luoma (1911-96)   Agraari-Suomen muuttumista teollisuus-Suomeksi tekivät Matti Kassila ja erityisesti Rauni Luoma Hella Wuolijoen Niskavuoresta tekstin kautta myös kansallisesta sosiaalisen ja autoritäärisestä demokraattisen. Elokuva valmistui kun ohjaaja oli 60 -vuotias ja Rauni luoma 73 -vuotias. Oli nähnyt elokuvan varmaan aika uutena, mutta Niskavuoren paatokset olivat nyt saaneet ehkä poliittisemman sävyn. Uskottavasti ja ilman turhaa fyysistä väkivaltaa käydään tuo vastakkaisten elämänarvojen tai tapojen välinen taistelu läpi, ja vahvat naiset käyvät henkien taistelun, joissa kumpikin joutuu luopumaan sovinnon saavuttamiseksi. Rauni Luoma tekee sovinnon niin Jumalan kuin maan kanssa ja Satu Silvo itsensä ja  - niin - ylpeytensä. Ehkä elokuva voi olla myös Kekkosen ajan alun, punamullan tai jopa hyvinvointivaltion ennuste, mutta kun kuuntelee mestarillisen Rauni Luoman maata, Jumalaa ja Niskavuorta puolustavat puheenvuorot, on niidenkin kirjoittajan sanomaa kuunneltava,

 Isä. Miehen työ ja Radio tekee murron. TS antoi niille kaikille neljä tahteaä. Lienen itseksin kirjoittanut niistä blogtekstin

  En laita tähtiä, kun jäi arvoitukseksi helsinkiläisen AMK:n Arcadan tuotannon lyhytfilmi. Sen nimi on englanniksi Death of a boy. Mieti, että voiko se tarkoittaa 12-vuotiaan Albertin tarinassa suurin piirtein samaa kuin Lapsuuden loppu. Vai tarkoittaako Death oikeasti kuolemaa. Elokuvassa viitataan väkivaltaiseen isään, joka juovuksissa on hakannut äitiä. Siihen Albertin nyrkkeilysalille vienyt isoveli viittaa sanoessaan Albertille treenien loputtua: "Soita minulle kun olet kotona". Tarinasta voi löytää myös ajatuksen, että Albert löytää oppimastaan väkivallasta ratkaisun väkivaltaan tai yleensä vaikeuksiin. Nyrkkeilysalin tunnelma ja niin aikuisten kuin nuorten sanomiset ja yllytykset kuvottavat ainakin minua. Ohjaajan juuret viittaavat Suomeen, Ruotsiin ja Albaniaan, mikä viitannee maahanmuuttoon tai ainakin kansainvälisyyteen Kun näin paljon tuli ajateltavaa, annan sittenkin peräti **** . Areenasta voi katsoa. Mielelläni luen lisää kysymyksiä, selityksiä, vastauksia, si

Aino Mantsas ja Helge Herala   Kirjoitettu on tähtösiin Täyttymys elämän lain Köyhyys, rikkaus, rakkaus Tähdet sen kertovat vain Le if Wagerin, äitini ihaileman näyttelij än samettiääninen laulu tulee väistämättä mieleen Mika Waltarin synopsiin ohjatusta elokuvasta . Nimittäin niihin aikoihin, kun äänestettiin EU-jäsenyydestä, Turun Sanomissa julkaistiin osuva pilakuva. Siinä taustalla oli 15-tähtinen EU-lippu, jota tavallinen kansalainen, maan matonen, katsoi alhaalta ylöspäin ja mukana paketti, missä oli muistaakseni teksti Ei ero- eikä palautusoikeutta. Koko pilakuvan tekstinä oli muistaakseni tuon laulun kohdan kaksi ensimmäistä säettä, mutta kolmas ja neljäskin sopivat mainiosti . Kerrotaan tähän toinenkin hatar a muisto Tampereelta. Kävimme tyttöystä vä ni kanssa usein Tapparan jääkiekko-ottelujen yhteydessä Näsilinnankadulla mainiossa olutravintola Ohrajyvässä. Siellä 1960-luvun loppupuolella yksi manselainen asiak a s arveli, että minä olin Matti Ranin