Rakkaudesta elokuvaan

  Juhannusvisa 2021 Juhannuksen aikoihin televisiosta voi nähdä useammankin kotimaisen elokuvan. Niistä löydän - nimiä mainitsematta - monta omaakin suosikkiani. Juhannusvisan kysymykset ovatkin pääosin kotimaisista elokuvista, joten ei kun menoksi.  Vanhemmista uudempiin 1. Markku Pölösen Onnen maa -elokuvassa Virveä esittää Katariina Kaitue . Kuka tunnettu näyttelijä on hänen äitinsä? Liisamaija Laaksonen 2. Kuka tunnetun näyttelijäsuvun nainen esittää saman ohjaajan elokuvassa Badding nimiosan äitiä. Vappu Jurkka 3. Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen kertoo mm. Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta . Ketkä heitä esittävät? Tapio Liinoja ja Martti Suosalo 4. Tanskalaisen Bille Augustin läpimurtoelokuvana voidaan pitää viiltävää nuorisokuvausta Zappa. Kuka tai mikä elokuvan nimi on? Akvaariokala 5. Kenen tekstiin perustuu Lauri Törhösen elokuva Riisuminen ? Raija Oranen 6 Kuka 68-vuotiaan a vuonna 2006 kuollut ...

  Juhannusvisa 2021 Juhannuksen aikoihin televisiosta voi nähdä useammankin kotimaisen elokuvan. Niistä löydän - nimiä mainitsematta - monta omaakin suosikkiani. Juhannusvisan kysymykset ovatkin pääosin kotimaisista elokuvista, joten ei kun menoksi,vanhemmista uudempiin 1. Markku Pölösen Onnen maan elokuvassa Virveä esittää Katariina Kaitue . Kuka tunnettu näyttelijä on hänen äitinsä? 2. Kuka tunnetun näyttelijäsuvun nainen esittää Pölösen  elokuvassa Badding nimiosan äitiä. 3. Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen kertoo mm. Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta . Ketkä heitä esittävät? 4. Tanskalaisen Bille Augustin läpimurtoelokuvana voidaan pitää viiltävää nuorisokuvausta Zappa. Kuka tai mikä elokuvan nimi Zappa  on? 5. Kenen tekstiin perustuu Lauri Törhösen elokuva Riisuminen ? 6 Kuka 68-vuotiaana vuonna 2006 kuollut näyttelijä ryöstää pankista täsmälleen pankkikriisissä menettämänsä summan rahaa elokuv...

 Tässä Pekka Erosen kauniisti ja persoonallisesti kirjoitettu kuvaus ellokuvan ihmisista osana luontoa.(TS 23.6.)  Kuvatekstissä Nokia on Matti Oravisto), mutta Vikpedian mukaan Nokiaa esittää Martti Katajisto Tv-vinkit: Katsele Ihmiset suviyössä juhannuksen virittämiseksi – klassikossa elämän kesät mahtuvat yhteen tuntiin Tukkipoika Nokia (Matti Oravisto)  ja Telirannan Helka (Eila Pehkonjen.      Juhannusaattoon on pari yötä, joten lähellä ydintä ollaan: vuoden, päivänvalon ja elämän kierron.  Valentin             Vaala  onnistui puristamaan ne kaikki pikkuisen päälle tunnin mittaan. Silti  Ihmiset suviyössä  ei tunnu hätäilyltä, vaan siinä hengittää kokonainen maailma. Siitä sopisi ottaa oppia myös tämän päivän draamantekijöiden, joilta yhden pikku pankkiryöstön taikka syrjähypyn kertomisessa tuhlaantuu helposti aikaa vähintäänkin kuusituntisen minisarjan verran. Jos tänään katsoo Ihmiset su...

    Käydyt kunnallisvaalit ovat saattaneet minut keskustelemaan - ja väittelemään - elokuvan tai itse asiassa taiteen ja politiikan suhteesta. Keskustelukumppanini eivät ole olleet sen enempää politiikan kuin elokuvankaan ns. asiantuntijoita, vaan ystäviäni ja tuttujani turuilla ja toreilla, yhdistysten kokouksissa, ravintoloissa ja kahviloissa, vaikkapa joukkuepelien katsomoissa ja tietenkin sähköpostiviestein. Nyt kärjistän tai ainakin yksinkertaista omaa näkemystäni, Puolueetonta tai ei-poliittista taidetta ei ole. Itse asiassa kun lausumme tai kirjoitamme jotakin, on s e jollakin tavalla puolueellista. Puolustamme jotakin tai kritisoimme ja väheksymme jotakin. Pidämme jostakin tai emme pidä. Eilen viimeksi siitä, onko moraalisesti oikein käyttää käsitettä neekeri. Usein ajatellaan, että kun anomme, että olipa hyvä ja viihdyttävä, vaikkakin aika mitäänsanomaton tuo eilisillan elokuva, että ensinnäkin itse elokuva oli puolueeton tai epäpoliittinen. Ja toiseksi sen lau...

Tänään 12.6.2021 Turun Sanomien elokuvakriitikko Pekka Eronen kirjottaa Katsottua -palstalla jalkapallofanittamisestaan - illalla kun alkaa lajin EM-kisat ja Suomi pelaa toista pohjoismaista hyvinvointivaltiota eli Tanskaa vastaan. Eronen on aikaisemminkin mukavalla tavalla muistellut joitakin oman elämänsä tiukkoja kohtia elokuva-arvosteluissaan. Niissä hän paljastaa elokuvan merkityksen itselleen muutakin kuin ilmeisesti ansiotyönä. Itse olen joissakin lehtikirjoituksissa käyttänyt kirjoittajamäärittelyä "Kupittaan poika vm. 1942" - varsinkin jos juttu jotenkin sivua urheilua. Nimittäin Kupittaalla olen oppinut uimaan, ajamaan pyörällä, luistelemaan ja pelaamaan niin jalkapalloa, pesäpalloa kuin jääkiekkoa. Niin - ja tietenkin tutustumaan tyttöjen salaisuuksiin ja käymään omenavarkaissa. Ehkäpä kesä ja jalkapallo - niin kotimainen kuin EM-kisat - ovat myös syynä siihen että elokuvablogeja syntyy harvakseltaan. Jos ei saa nykyjalkapallosta tarpeekssen, voi etsiä jostain kats...

Tämä elokuvablogi on ollut korona-ahdistuksen, rajoitusten ja oman elämäntilaneeni kannalta energiaa ylläpitävä voima. Nyt on kuitenkin takki vähän tyhjä blogien suhteen, kun pitkät valoisat illat eivät kutsu television ääreen. Siis varmaan blogeja tulee harvakseltaan. Sen sijaan uskallan toivoa seuraajilta ja osallistujilta palauetta ja ehdotuksia jatkoon. Inhoan valmiita vaihtojen valintoja palautteissa. Siksipä toivon avointa viestintää - pettymyksiä, toivomuksia, iloisiakin yllätyksiä - ja nimenomaan ehdotuksia, yleisellä tasolla tai vaikkapa katsotuista ja  katsottavista elokuvista. Palautteita voi kirjoittaa tähän viestiin kommenttina tai vaikkapa jonkin blogin kommentiksi. Ja taas - voi kirjoittaa nimettömänä, nimimerkillä tai omalla nimellä. Hyvää kesää Leksa

 Radiotoimittaja Usko Santavuoren (!922-2003) tekemään reportaasiin perustuva elokuva. Sekä  Santavuoren että elouvassa toimittaja Teräsvuren suunnitelmat ja kokemukset muuttuvat kun toisaalta virkavalta ei tiedä, mistä on kysymys ja toisaalta oikeat varkaat saavat tietää Teräsvuoren aikeista ja vievät taidemuseosta arvokkaita teoksia toimittajan toteuttaessa valevarkautta..  Elokuva on toisaalta vauhdikas ja notkea käänteissään, toisaalta siina on film noir -piirteita. Toimittaja (Hannes Häyrinen ,1914-91) joutuu vaikeuksiin niin esimiehensä, poliisien ja oikeitten varkaitten kanssa.. Aiheuttamansa muustakin kuin mikrofonijohtojen sotkusta viatonta toimittajaa auttaa ystävä (Ritva Arvelo, 1921-2013). En muista minkä ikäisenä olen elokuvan ensimmäisen kerran nähnyt, mutta muistan että minua jännitti ja suorastaan pelotti oikeassa elokuvateatterissa.. Ehkä elokuvan juoni takaa, että se tuntuu kestävän aikaa.ja Häyrinen ja Arvelo totta vie vahvistavat kestävyyttä. Usko Sant...

Onpahan mieltä lämmittävä elokuva James Baldwinin romaanista. Tapahtumat sijoittuvat 40 vuoden taakse, mutta ovat valitettavankin ajankohtaisia mustien nykyisestäkin elämäntodellisuudesta jenkeissä. Trish, 19-vuotias nuori nainen odotttaa lasta 22-vuotiaalle Fonnylle, jota syytetään toisen naisen raiskauksesta valkoihoisen poliisin todistuksen mukaan. Pääosaan kuitenkin nousee mustien koko elämäntilanne, heidän keskinäiset suhteensa ja koko elämäntilanteensa ja -tapansa. Ja se kerrotaan kauniin tunteellisesti, niin että jonkun ammattikriitikon mielestä se onkin vain elokuva, mitä täytyy arvostella sen kuvakulmien, äänensävyjen ja ilmeitten täydellisyyden tai sen puutteitten mukaan. Itse tarina, ja sen merkittävyys tai osuvuus - niitä vähätellään ja uppoudutaan elokuvallisten keinojen tarkkailuun. Minä nautin kaikesta tavallisesta ja arkisesta elämänläheisyydestä ja -myönteiysyydestä. Nyt luemme uutisia valkoisesta poliisista, joka tappoi pidätystilanteessa mustan miehen. Onneksi tässä ...

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kotimaiset olivat usein parisuhdetarinoita, ja enimmäkseen kepeitä, hyväosaisten pippalosellaisia.  Oikeastaan niin on tämäkin, mutta kääntyy yllättäen perinteisen sitoutimisen puolustuspuheeksi. Hyvä niin, ainakin tässä tilanteessa, ajattelen itsekin ikäni ja kokemukseni perusteella. Päähenkilöä Mariaa pettävä Toni ihastuu Janitaan ja Janita Toniin. Toni kertoo tilanteen Marialle, joka ei vain silmittömästi suutu tilanteesta tai hauku Janitaan lumpuksi. Pienet lapsetkin puhuvat Marialle sitoutumisen puolesta, ja Toninkin halu säilyttää avioliitto, kerrotaan vähintäin sanallisesti. Lopulta kolmikko tapaa toisensa. Nytkin minulle käy niin, että haluan uskoa, että se mitä tapahtuu, on mahdollista... Tulkitsen niin, että vanhemman naisen, Marian, avioerojuristin, viisaus ratkaisee tämän kolmikon tilanteen kypsään suuntan. Sen sijaan toisen kolmikon, Marian perinteisen menestyvän sikailijaveljen kolmiodraama hajoaa käsiin hänen syrjähyppynsä rehelli...

  Yorgos Lanthimes: The Killing of a Sacred Deer   (2017) Elokuvan nimeä ei taas voitu jostakin käsittämättömästä syystä kääntää suomeksi. Vaan minullepa tuli mieleen suomalaisen elokuvan klassikko Valkoinen peura, Mirjami Kuosmasen ja Erik Blombergin mestariteos vuodelta 1952 Mutta otsikon elokuvassa on kysymys pyhän peuran tappamisesta, kun kotimaisessa elokuvassa syntymässään kirottu Pirita muuttuu peuraksi ja tappaa miehen. Kummassakin on toki kysymys mytologiasta. Uudemmassa elokuvassa viitataan Agamemnoniin, joka ylpeilee, kun ampuu jousellaan peuran. Tästä Artemis suuttuu, ja vaatii hyvitykseksi Agamemnonin uhraamaan tyttärensä Ifigeneian. Elokuvan perheen pää Steven on kirurgi, jonka käsissä kuitenkin 46 -vuotias potilas kuolee. Hän salaa tämän vaimoltaan Annalta, tyttäreltään Kimiltä ja pojaltaan Bobilta. Steven ystävystyy kuitenkin kuolleen potilaan 16 - vuotiaan pojan Martinin kanssa. Tämä vaatii samantyyppistä hyvitystä kuin antiikin tarussa. Miten M...

Entisenä länsimaisen valtion lastensuojelelutyöntekijänä, ns. suojelukasvatuksellisen poikien vastaanottokodin johtajana 13 vuotta tomineena menee aluksi kyllä hyvinkin sanattomaksi tätä elokuvaa katsoessa. Silloin 1970-luvulla puhuttiin epäsosiaalisisuudesta, ja totta vie kyllä elokuvan yhdeksänvuotias Benni  on epäsosiaalinen ja ennen kaikkea väkivaltainen. Nyt - tuo fiktiivinen hahmo  - onkin neuropsykiatriseksi luokiteltu. Niin olisi varmaan luokiteltu hyvinkin vastaanottokotimme monet pojat, joista yksi tuli meille muistaakseni kahdeksanteensa sijoituspaikkaansa - ja sytytti siten vastaanottokotimme palamaan. Ja tietenkin hänet sijoitettiin yhdeksänteen paikkaan muistaakseni 13-vuotiaana. Vaan systeeminmurskaaja Benni, tuo attribuutti tarkoittaa ensi kädessaä lastensuojelun kritiikkiä mutta lopulta koko yhteiskunnan arvomaailman nurinkurisuutta. Tämä on hyvä muistaa, kun menet anatamaan äänesi kunnallisvaaleissa. Toisaalta minulle tulee jälleen mieleen psykiatri Alice Mil...

Monet sanovat, että Akin elokuvista toiveikkain tai optimistisin nykymaailman ongelmia käsittelevä elokuva on tämä Satama, mikä lähtöpaikan käsitteenä on jo vaikka Arielissa. Ja toisaalta, että pessimistisin yksinäisyyden kuvaus on Laitakaupungin valot. Muistatko, mitkä ovat mukiloidun vartijan viimeiset sanat Laitakaupungissa. Jos muistan oikein niin: "En minä tähän kuole". Tähän opimistisuuteen liittyen kerron: miten ystäväni, jonka kanssa Sataman kävimme katsomassa, tulkitsi Marcel Marxin vaimon Arlettyn (Kati Outinen) kyllä kuolleen vakavaan sairauteen, ja että elokuvassa näytetty tilanne kukkivine kirsikkapuineen on kaunis metafora hyvän ihmisen poismenolleja muistolle. Ehkä sekin on osa tuota Akin käsittämättömän upeata optimismia muistaakseni vielä osuvan ranskalaisen ikiklassikkomusiikin säestämänä. Itse tykkäsin eniten siitä työssään kyynistyneestä poliisista, joka lopulta löytää oman sydämensivistyksensä ja oikeudenmukaisuuden tajunsa. Itse maahanmuuttajapakolainen ...

Mestarin alkukauden teoksen suomennos on harhauttttava. Gycklarnas afton voisi tarkoittaa vaikka ilvelijöitten ellei suorastaan narrien ilta...  Köyhän sirkusseurueen pomo Albert tulee nöyryytetyteksi ja petetyksi kerta toisensa jälkeen. Teatteriposeurueen pomo herra Sjöberg pilkkaa sirkusta, virkavaltakaan ei hyväksy kulkuetta, entinen vaimo Agda torjuu tylysti, nuori morsmaikku Anne pettää ja tämän petoksella vietellyt teatteritähti Frans hakkaa vielä tappelussa sirkusyleisön edessä  Albertin. Albert tarttuu aseeseen, uhkaa tappaa itsensä, mutta ampuukin sen sijaan sirkuksen vetonaulan, karhun. Karavaani jatkaa alakuloista matkaa. Elämä on elokuvassa toivotonta ja ympäristönä yksitoikkoinen Skåne ja sen sateet. Muutama vuosi myöhemmässä viiden tähden elokuvassa Seitsemäs sinetti , ilveilijät sentään pelastuvat vaikka ritari pelaakin viikatemiehen kanssa shakkia - ja häviää. Minun ehdoton Bergman -suosikkini on Mansikkapaikka . Harriet Andersson (Anne) ja Ingmar Bergman

Tully tulee loppuunväsyneen ja kolmennen lapsen Mian syntymästä lisää ahdistuneena kuin enkeli Marloa ja hänen viisihenkistä perhettä auttamaan öisin, jotta Marlo voisi nukkua rauhassa yösyöttöön saakka. 26-vuotias Tully ehtii ajatella elämän ja ongelmia, ja siksi hän osaa neuvoa Marloa lähinnä kysymällä tilanteista, missä, päällisin puolin normaali perhe pysyy koossa vain Marlon venymisen ansiosta. Noin 15 vuotta vahemman Marlon ja Tully ystävyys  - suorastaan toistensa elämän pelastaminen - on kuin raikas mutta lämmin tuulahdus, joka tuntuuu auttavan kaikkia osapuolia Marlon miestä myöten.Toki se vaatii myös riskinottoja. Kun Marlo ja Tully lähtevät alkuyöksi irrottelemaan, mies vastaa poliisille ettei Marlo yleensää jätä lapsia keskenään kotiin. Hän ei huomaa, että hän itse oli kotona lasten kanssa. Ja Tully on kylliksi viisas - ja kypsempi kuin Marlo - pitääkseen huolta, ettei Marlon ja hänen hieno suhteensa muutu keskinäiseksi riippuvuudeksi, vaan pikemminkin oman tahdon tai i...

 Ohjeet/säännöt Tehtävänä on ratkaista joun tässä blogissa esiintyvä elokuva, sen ohjaaja, rooli hahmo tai näyttelijä. Vihjeet voivat olla paitsi suomenkielellä myös esim. ruotsiksi, englanniksi, sakssaksi tai vaikkapa joitakin yleisesti tunnettuja sanoja latiansta, italiasta tai venästä. Voi keksiä myös ratkaisun, joka on eri mitä laatija tarkoittaa. 1. Kaksi suomalaista varsin tuoretta elokuvaa. a) Kuusi kirjainta, kaikki vokaalit samoja, mutta eri konsonantit  b) kuusi kirjainta, molemmat konsonantit samoja,, vokaaleja yhteensä neljä, mutta kaksi on samaa  a) Helene  b) Aurora   2. Amerikkalainen ohjaaja, joka on tehnyt yhden vaikuttavimmista sodanvastaisista elokuvista:     Etunimi on Laaksosävel, sukunimi alkaa yhdella USA:n presidentin nimellä, mistä pudotetaan viimeinen kirjain ja lisätään pesa Dalton Trumbo (Sotilaspoika, Johnny got his gun) 3, Kotimainen elokuva. Aluksi kaksi toistensa vastakohtaa tarkoittavaa adjektiivia ja lopuksi substanti...

Onpahan hurja tarina moraalikadosta. Vaarana tietenkin on, että me suomalaiset tulkitsemme sen lähinnä vain Venäjän tai jonkin ihmisoikeuksia pohjoismaita enemmän loukkaavan maan tyypilliseksi ongelmaksi. Tulipa mieleen, että juuri eilen luin lehdestä että lyhyen ajan sisällä Turussa kuusi nuorta on kuollut huumeisiin. Minkälaista moraalia heidän kasvuyympäristössään on harrastettu. Rakkautta vailla tuntuvat tässä elokuvassa olevan kaikki päähenkilöt: 12-vuotias Aljosa, hänen vanhempansa, jotka ovat eroamassa ja joilla kummallakin on jo uusi suhde, jonka avulla uskovat kaiken muuttuvan hyväksi. Ja ennen kaikkea kumpikaan vanhemmista ei halua Aljosaa häritsemään tulevaa onnean. Ja tämän haluttomuuden Aljosa kuulee, ja häviää. Aljosan isä on jo saattanut raskaaksi tulevan kumppaninsa, jonka äiti pitää uutta suhdetta "edullisena". Aljosan äiti taas ei ole sanojensa mukaan koskaan rakastanut pojan isää, vaan elänyt liitossa "käytännön syistä". Nyt uusi mies tarjoaa häne...

Tänään Yle Teemalta voi katsoa Bertrand Tavernierin elokuvan Auringonpimennys. Nimen voi ajatella symbolisoivan vaikka pääheinkilön muuttumista perverssiä moraalia edustavaksi kostajaksi Ranskan jossakin siirtomaassa Länsi-Afrikassa 1930 -luvulla. Tässä blogissa on elokuvasta kirjoitettu teksti . Se on julkaistu 9.10.2010

Suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistuotantona kuvataan erityisesti vuoden 1917 loppua, jolloin niin P. E. Svinhufvud kuin V. I. Lenin ovat ratkaisemassa, hyväksyykö Neuvostoliitto Suomen itsenäisyyden. Asuin 1970-luvun Hyvinkäällä ja osallistuin paikallispolitiikkaan ymmärtämättä kovinkaan paljon erilaisia suhtautumistapoja itänaapuriin ja suomettumisväitteisiin. Sattumoisin osallistuin nuorisovaltuuskunnan jäsenenä reilu vuosi elokuvan valmistumisen jälkeen ystävyyskaupunkivierailulle Kostromaan. Kymmenen hengen valtuuskunnassa oli mukana kaksi ns. vähemmistökommunistia ja yksi sanoisinko sydämeltään kommunisti, joka olisi antanut vaikka housunsa, jos toinen niitä enemmän tarvitsisi. Meistä pidettiin ruhtinaallisen hyvä huolta, jopa niin hyvää, että vapaapäivänämmekään emme saaneet lähteä keskenämme Volgan yli varsinaiseen Kostroman keskustaan. Vierailu antoi paljon ajattelemisen aihetta suhtautumisessa kommunismiin ja onnistuinkin pahoittamaan toisen laitavasemmistolaisen miele...

Kuvat ovat numerojärjestyksessä ylhäältä alas. 1. Mikä elokuva? 2. Mikä elokuva? 3. Mikä elokuva? 4. Kuva Kurt lapsena - Mikä elokuva? 5. Kuka näyttelijä ja mikä elokuva? 6. Ketkä kaksi suomalaista näyttelijää? Äiti ja tytär. 7. Mikä elokuva. Kuva Jiri Menzel ja Peter Simoninisesch Mikä on Jiri Menzelin kuuluisa klassikkoelokuva. Tarkoin vartioidut junat 8. Kuva Sotaelokuva. Mikä elokuva? 9. Kuva Annikki ja Kati: Mitkä kaksi iskelmää Annikki Tähti laulaa elokuvassa Mies vailla menneisyyttä? 10. Kuva koululaiset. Mikä elokuva? 1. 2. 3.  4. 5. 6. 7. 8. 9. 10.

Sainpa hyvältä tietokilpailuystvältäni vihjeen elokuvasta, joka muuten olisi mennyt sivu suun.  Toisen maailman sodan loppumisaikoihin sijoittuva elokuva Guersnayn saarelta Englannin kanaalissa. Saksan hallinnassa Elizabeth perustaa elokuvan nimen mukaisen juuri ja juuri sallitun piirin. Sen jälkeen Elizabeth katoaa. Lontoossa asuva kirjailija Juliet saa kirjeen sikafarmari Dawseylta ja Juliet matkustaa saarelle. Pian selviää, että saarelaisilla on Elizabethista varsin ristiriitaisia mielipiteitä. Sodan ilmapiiriä kuvaa, ettei sen vastakkaisten osapuolten yksilöiden ystävyys- saatikka rakkaussuhdetta helposti hyväksytä. Itse vajavaisesti toisen maailmansodan tapahtumia olisi toki voinut valottaa enemmänkin. Uskallan kuitenkin puolustaa näkemystä, että yksilödraamojen ja tragedioinkin avulla voi kertoa uskottavasti sodan mielettömyydestä. Niinpä elokuva kääntyykin toisen rakkaussuhteen vähitellen puhkeavaksi kuvaukseksi, missä osapuolet olivat toki samalla puolella jo sodassa. Ei...

Käsittämättömän tappamisen ja epäuskottavuuden huippua. Ilmankos saman romaanin, Kohti perikatoa pohjalta Jean-Luc Godard on tehnyt 1965 elokuvan Hullu Pierrot. Mitähän Karvat-nimi tarkoittaa? Viitataanko sillä naispääosan jo alussa näytettyjä kainalokarvoja tai sitten myöhemmin pariinkiin otteeseen vilautettua alapään mustaa kolmiota - tai mihin liittyy tunnuslaulu Karvasamba, jonka Ritva Oksanen esittää. Elokuvassa on paljon ensikertalaisia tai muuten kokemattomia näyttelijöitä. Toisaalta ihmettelen niinkin kokeneen näyttelijän kuin Mikko Majanlahden suostumista moiseen kohellukseen. Mikkohan oli  Tampereen Työväen teatterissa niin näyttelijänä kuin johtajana ja johti myöhemmin viitisen vuotta myös Turun kaupunginteatteria. Naispääosan esittäjän, tanssija Arjan Virtasen kohdalla rooli on jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Elokuvan moraalin epäuskottavuus "tavalliselle keskivertosuomalaiselle" on poliisikauhusta loppuratkaisuun käsittämätön ja tympeä.

Ainakin kahdessa arvostelussa kriitikot syyttävät ohjaajaa laskelmoidusta sentimentaalisuudesta. Voi voi, pitäisikö sotalapsen, äidin, joka hänet sotalapseksi lähettää ja tämän aluksi pettymyksekseen vastaanottaneen äidin mielenliikkeistä kertoa kylmän rationaalisesti ja puhtaan asiallisesti. Ja liimata päälle muutama tilasto ikään kuin tämä kertomus ei olisikaan itsessään tarpeeksi tunteita herättävä.tai uskottava. Elokuvan teemoja ovat syyllisyys, katumus ja häpeä, sekä lopulta myös sovitus ja anteeksianto. Elämän suuria kysymyksiä on mielestäni mahdotonta kuvata tunteettomasti. Toki myös Eeron ulkopuolisuuden tunne ja kielitaidottomuus on vahvasti mukana. Ehkä em. kriitikot ovat muuttuneet työnsä myötä asiantuntijarooliin jämähtäneiksi, hieman kyynistyneiksi miehiksi (?), joiden sielunmaisemassa ei ole paljonkaan tilaa tunteille ja moraalille. Tässä yksi kohtaus elokuvasta: Sosiaalityöntekijä Grävnäs saapuu noutamaan Eeroa. Hänen on on aika lähteä takasin Suomeen. On hyvästijätön ai...

Vajaassa tunnissakin voi elokuva kertoa  elämästä jotain oleellista. Siitä on näyttöä mm. Kieslowskin Dekalogin eli Kymmenen käskyä -sarjan lyhytelokuvatulkinnat. Kaurismäen Tatjanalla ei ole suoraa kosketusta käskyihin. Se on komedia siitä, että ihmiset - vanhanaikaisesti sanoen miehet ja naiset tai suomalaiset ja ulkomaalaiset - voivat yhteisellä matkalla mustalla Volgalla ystävystyä enemmän ja aidommin kuin YYA-sopimuksessa ja juhlapuheissa tai esim. Luottamuselokuvassa kerrotaan. Tuttua Akia on, että ollaan menossa satamaan ja vielä tutumpaa että Matti Pellonpää juo pullon koskenkorvaa noin vain ja että Kati Outinen puhuu muuta kuin äidinkieltään. Itse olen usein turhan vakavamielinen, ja silloin ehkä tämänkin elokuvan herkullisimmat dialogit voivat mennä sivu suun. Rentomielisemmät nauttikoot enemmän tänään 8.5. Ylen Teemalla.

Ihmisarvo tai inhimillisyys on kovilla nykyisessä Puolassa, vaan niin se oli mestariohjaajan mukaan myös 1980-luvulla. Rakkauden ja unelmien puute on monessa kuuluisaan Dekalogiin eli Kymmenen käskyn tulkintoihin perustuvan elokuvan keskeinen kritiikki. Eikä vähiten niin kuudenteen käskyyn perustuvassa Lyhyt elokuva rakkaudesta kuin viidenteen perustuvassa Lyhyt elokuva tappamisesta. Voisin ehkä pitää ensin mainittua parhaimapana ja eniten tunteitani koskettavana elokuvana. Olen nähnyt sen kolme kertaa, kaksi kertaa hiukan toivoa antavana, ja kerran hyvinkin pessimistisenä versiona. Tappamisesta en ole nähnyt kuin suorastaan toivottoman version. Nuori Jacek ei varmaan ole saanut paljonkaan rakkautta osakseen ihmissuhteissa. Hän ajautuu riitaan taksikuskin kanssa rahasta ja lopulta tappaa tämän. Hammurabin lakeja tutkinut asianajaja on sattumoisin tavannut  Jacekin aiemmin ja kohtaa tämän oikeudessa taksimiehen murhasta syytettynä. Ei löydä asianajakaan ulospääsyä vallitsevista ...

Elokuvan nähtyäni oli pakko nukkua yön yli, ettei tekstistä tulisi yhtä sekasortoinen, mihin elokuvan nimi viittaa. Libanonin Beirutin slummeihin sijoittuva elokuva on enimmäkseen epätoivoinen tarina uskomattomista pakolaisiin ja erityisesti pakolaislapsiin kohdistuvista vääryyksistä. Niinpä sen päähenkilö Zain haastaakin vanhempansa oikeuteen syyttäen heitä lasten synnyttämisestä todellisuuteen, missä elämä on pelkkää henkiinjäämistaistelua. Kun kuuntelee Zainin isää oikeudessa, on kuin tämä siteeraisi raamattua kun hän perustelee miehenä olemista: "lisääntykää ja täyttäkää maa". Sen hän toki sanoo hieman toisin sanoin. Ja kun katselee elokuvan slummien todellisuutta, tulee kyllä lasten oikeuksien näkökulmasta automaattisesti mieleen, että lasten synnyttäminen siihen ympäristöön tulisi kriminalisoida. Zainin vanhemmat myös myyvät tämän 11-vuotiaan siskon vanhemmalle miehelle vaimoksi, mikä koituu tytön kohtaloksi. Zain lähtee kotoa. Nokkelana 12-vuotiaana hän selviää päivä k...