Tänään mytologiaa ja nykyajan ahdistustusta Teemalta

 

Yorgos Lanthimes: The Killing of a Sacred Deer  (2017)

Elokuvan nimeä ei taas voitu jostakin käsittämättömästä syystä kääntää suomeksi. Vaan minullepa tuli mieleen suomalaisen elokuvan klassikko Valkoinen peura, Mirjami Kuosmasen ja Erik Blombergin mestariteos vuodelta 1952

Mutta otsikon elokuvassa on kysymys pyhän peuran tappamisesta, kun kotimaisessa elokuvassa syntymässään kirottu Pirita muuttuu peuraksi ja tappaa miehen. Kummassakin on toki kysymys mytologiasta.

Uudemmassa elokuvassa viitataan Agamemnoniin, joka ylpeilee, kun ampuu jousellaan peuran. Tästä Artemis suuttuu, ja vaatii hyvitykseksi Agamemnonin uhraamaan tyttärensä Ifigeneian.

Elokuvan perheen pää Steven on kirurgi, jonka käsissä kuitenkin 46 -vuotias potilas kuolee. Hän salaa tämän vaimoltaan Annalta, tyttäreltään Kimiltä ja pojaltaan Bobilta. Steven ystävystyy kuitenkin kuolleen potilaan 16 - vuotiaan pojan Martinin kanssa. Tämä vaatii samantyyppistä hyvitystä kuin antiikin tarussa. Miten Martin sen aikoo toteuttaa, ei ole elokuvan tunnelman ja thrillerin kannalta mielestäni oleellinen.

Ehkäpä on kysymys Stevenin "täydellisyydestä" ammattinsa huipulla, mutta läheisissä ihmissuhteissaan osaamattomana. Hän lupaa, ehdollistaa vuoroin palkinnoilla ja rangaistuksilla, jopa pakottaa ja käyttää väkivaltaa,. Myös sairaalan täydellisyys ja autio steriiliys, ehkä jopa kaupunkimaiseman komeus, ydinperheen kodin ylempi keskiluokkaisuus luovat kuvaa nykyisen yhteiskunnan nurinkurisista arvoista elämän perusasioissa. Päähenkilö Steven yrittää kaikin tosipätevän ja menestyneen kirurgin käytettävissä olevin keinoin selvitä Martinin hyvitysvaatimuksista ja toteutustavoista.

Psykologinen thrilleri ahdisti, onneksi en katsonut elokuvaa yksin ja purimme tuntoja yhdessä. Ja hyvän elokuvan tapaan se tuli mukaan myös yöuniin