Peter Lindholm: Kolmistaan (2008)

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kotimaiset olivat usein parisuhdetarinoita, ja enimmäkseen kepeitä, hyväosaisten pippalosellaisia. 

Oikeastaan niin on tämäkin, mutta kääntyy yllättäen perinteisen sitoutimisen puolustuspuheeksi. Hyvä niin, ainakin tässä tilanteessa, ajattelen itsekin ikäni ja kokemukseni perusteella. Päähenkilöä Mariaa pettävä Toni ihastuu Janitaan ja Janita Toniin. Toni kertoo tilanteen Marialle, joka ei vain silmittömästi suutu tilanteesta tai hauku Janitaan lumpuksi. Pienet lapsetkin puhuvat Marialle sitoutumisen puolesta, ja Toninkin halu säilyttää avioliitto, kerrotaan vähintäin sanallisesti. Lopulta kolmikko tapaa toisensa. Nytkin minulle käy niin, että haluan uskoa, että se mitä tapahtuu, on mahdollista...

Tulkitsen niin, että vanhemman naisen, Marian, avioerojuristin, viisaus ratkaisee tämän kolmikon tilanteen kypsään suuntan. Sen sijaan toisen kolmikon, Marian perinteisen menestyvän sikailijaveljen kolmiodraama hajoaa käsiin hänen syrjähyppynsä rehellisyyden kautta. Siinä ei edes tuo yhden osapuolen rehellisyys enää taida auttaa.

Oikeastaan aika opettavainen tarina, vaikka aukkojakin opetuksessa riittää.

Maria, Janita ja Toni