Krzysztov Kieslowski: Lyhyt elokuva tappamisesta (1988)

Ihmisarvo tai inhimillisyys on kovilla nykyisessä Puolassa, vaan niin se oli mestariohjaajan mukaan myös 1980-luvulla. Rakkauden ja unelmien puute on monessa kuuluisaan Dekalogiin eli Kymmenen käskyn tulkintoihin perustuvan elokuvan keskeinen kritiikki.

Eikä vähiten niin kuudenteen käskyyn perustuvassa Lyhyt elokuva rakkaudesta kuin viidenteen perustuvassa Lyhyt elokuva tappamisesta. Voisin ehkä pitää ensin mainittua parhaimapana ja eniten tunteitani koskettavana elokuvana. Olen nähnyt sen kolme kertaa, kaksi kertaa hiukan toivoa antavana, ja kerran hyvinkin pessimistisenä versiona.

Tappamisesta en ole nähnyt kuin suorastaan toivottoman version. Nuori Jacek ei varmaan ole saanut paljonkaan rakkautta osakseen ihmissuhteissa. Hän ajautuu riitaan taksikuskin kanssa rahasta ja lopulta tappaa tämän. Hammurabin lakeja tutkinut asianajaja on sattumoisin tavannut  Jacekin aiemmin ja kohtaa tämän oikeudessa taksimiehen murhasta syytettynä. Ei löydä asianajakaan ulospääsyä vallitsevista oikeusnormeista tai ajatustottumuksista.

Elokuva kuvaa tapahtumia jäätävän objektiivisesti tai lähes sairaan kylmästi. Eikä yksi käsittämätön ihmishengen menetys riitä. Kieslowskin syyttävä sormi osoittaa kohti julkisen vallan käyttäjää ja kysyy: Mikä oikeuttaa järjestäytyneen yhteiskunnan kostamaan teko kuolemanrangaistuksella? Eikö silloin olla kestämättömän moraalin umpikujassa?

Jos Aarne Tarkaksen elokuvassa Olemme kaikki syyllisiä (1954) oikeudessa etsittiin lieventäviä tai selittäviä näkökulmia murhaajan lapsuudesta ja elämästä, niin Kieslowskin elokuvassa laki on kaikille yksioikoisesti sama, sillä pieni pyöveli asuu jokaisessa.

Jacek on tappanut taksikuskin