Mike Nevel: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (2018)
Sainpa hyvältä tietokilpailuystvältäni vihjeen elokuvasta, joka muuten olisi mennyt sivu suun.
Toisen maailman sodan loppumisaikoihin sijoittuva elokuva Guersnayn saarelta Englannin kanaalissa. Saksan hallinnassa Elizabeth perustaa elokuvan nimen mukaisen juuri ja juuri sallitun piirin. Sen jälkeen Elizabeth katoaa. Lontoossa asuva kirjailija Juliet saa kirjeen sikafarmari Dawseylta ja Juliet matkustaa saarelle. Pian selviää, että saarelaisilla on Elizabethista varsin ristiriitaisia mielipiteitä.
Sodan ilmapiiriä kuvaa, ettei sen vastakkaisten osapuolten yksilöiden ystävyys- saatikka rakkaussuhdetta helposti hyväksytä. Itse vajavaisesti toisen maailmansodan tapahtumia olisi toki voinut valottaa enemmänkin. Uskallan kuitenkin puolustaa näkemystä, että yksilödraamojen ja tragedioinkin avulla voi kertoa uskottavasti sodan mielettömyydestä.
Niinpä elokuva kääntyykin toisen rakkaussuhteen vähitellen puhkeavaksi kuvaukseksi, missä osapuolet olivat toki samalla puolella jo sodassa. Eikä minua yhtään haittaa, että siinä rakkaudessa entinen, morsiantaan jenkkeihin houkutteleva sulhanen, jää toista viulua soittamaan.
Perinteinen, romanttinen draama, minkä kaunis loppu saattoi vaikuttaa yöuneni rauhallisuuteen.
 |
| Juliet ja Dawey |
Tämä arvio houkuttelee katsomaan filmin. Viiittaus yöunesi rauhallisuuteen on merkittävä. Meidän ei pitäisi katsella järkyttäviä ja kuohuttavia elokuvia ennen nukkumaan menoa.
VastaaPoistaTämä arvio houkuttelee katsomaan filmin. Viiittaus yöunesi rauhallisuuteen on merkittävä. Meidän ei pitäisi katsella järkyttäviä ja kuohuttavia elokuvia ennen nukkumaan menoa.
VastaaPoistaKun oletan tietäväni kommentoijan, on minu helppo yhtyä unien rauhallisuuteen myös todennäköisesti muiden meidän ikäistemme kohdalla, jotka emme katsele elokuvia vain ajnkuluksemme, vaan jos sanoisi vähän juhlavasti, oppiaksemme jotain elämästä, ihmisistä ja yhteiskunnasta. V
Poistaälillä romanttinenkin draama voi olla opiksi.
Oppia ikä/elokuvat kaikki.
PoistaPitihän minunkin katsoa, ennen kuin leffa poistuu Areenasta. Olipahan siirappia, mietin. Mitäpä jos sikatilallinen olisikin ollut tavallinen keskivartalolihavuudesta kärsivä, kaljuuntuva äijänrötäle, olisiko kelvannut romanttisesti sankariksi? Varmaan sen Elizabethin onni kestää, kun saarella on aina lumoavan kaunis kesäpäivä ja saarelaiset käyttävät aikansa lukemalla toisilleen kaunokirjallisuutta. Mutta ei tämä aikuisten satu todellakaan yöunia vienyt, makeat unet se antoi
VastaaPoistaJulietin onnea tarkoitin, en siis Elizabethin (R.I.P.)!
VastaaPoistaMieleenjohtuma: Tämänkin elokuvan nimi voisi olla Elizabeth on kadonnut. Maudin Elizabethiä (R.I.P.) etsii Elizabethia nyt Juliet.
PoistaSikafarmarin ja Julietin onni - kestääkö. Tuli kaikennäköistä mieleen. Kait varmaan keskimäärin on niin, että toisensa löytävät noin suunnilleen ulkoasultaan saman"tasoiset". En tarkoita että niin pitää olla, mutta taitaa olla. Äskettäin olen lukenut, että parinsa löytävät aikaisempaa enemmän samaan yhteiskunta- tai tuloluokkaan kuuluvat, rikkaat naivat rikkaita ja köyhät köyhiä. Se motiivi on kyllä sosiaalisen liikkuvuuden kannalta vielä onnettomampaa kuin ulkoinen olemus.
VastaaPoistaEntäpä sitten, kun rakkaussuhteen osapuolet ajattelevat yhteiskunnallisesti hyvin eri tavalla. No Satu Taiveaho (sd) ja Antti Kaikkonen (kesk) ovat eronneet, miten käy Annika Saarikon (kesk) ja Erkki Papusen (sd) liiton. Tai kun parisuhteen osapuolet rupeavat käännyttämään toisiansa - olivat ulkoisesti miten houkuttelevia tai jotain päinvastaista tahansa.
Taitaa se onnen kestävyys olla aika monimutkaista. Viime päivinä olemme lukeneet turkulaisen NHL-kiekkoilijan Mikko Koivun ja vaimonsa Helenan "unelmaliiton" -kuten iltalehtien lööpit kertova - kaatuneen ainakin avioehtojen talouspuoleen.
Mutta miten mukavaa oli katsella, että Olli Mäen ja Raija Jänkän liitto ainakin Hymyilevän miehen mukaan kesti, "kunnes kuolema heidät erotti" myöhemmin. Olli Mäki oli "kunnon kommunisti", Raijasta en tiedä. Muistikuvani on, että Raija silloin kihlausaikoihin oli Perhossa sosiaalitoimen, ehkä lasten päiväkodissa töissä - siis elokuvan mukaan
Romanttinen komedia on lajityyppinä turvallista katsottavaa: jos parin jommassakummassa osapuolessa ei ole tarpeeksi vetovoimaa, voi olla varma, että seksikkäämpi vaihtoehto odottaa nurkan takana. Katsojaa ei petetä. Koulutustaso tai sosiaaliluokka ei ole romanttisissa komedioissa lainkaan niin tärkeä kuin ulkonäkö, vaikka niistä syntyy herkemmin arjen ristiriitoja.
VastaaPoistaItse asiassa samansuuntaista tarkoitin. Parisuhteen vakavammat kolhut ovat enemmän arvopohjaisia, mielestäni yhteiskunnaallisiin ja oikeastaan poliittisiin arvoihin liittyviä, on kokemusta omastakin takaa
Poista