Elokuvia ja jalkapalloa

Tänään 12.6.2021 Turun Sanomien elokuvakriitikko Pekka Eronen kirjottaa Katsottua -palstalla jalkapallofanittamisestaan - illalla kun alkaa lajin EM-kisat ja Suomi pelaa toista pohjoismaista hyvinvointivaltiota eli Tanskaa vastaan. Eronen on aikaisemminkin mukavalla tavalla muistellut joitakin oman elämänsä tiukkoja kohtia elokuva-arvosteluissaan. Niissä hän paljastaa elokuvan merkityksen itselleen muutakin kuin ilmeisesti ansiotyönä.

Itse olen joissakin lehtikirjoituksissa käyttänyt kirjoittajamäärittelyä "Kupittaan poika vm. 1942" - varsinkin jos juttu jotenkin sivua urheilua. Nimittäin Kupittaalla olen oppinut uimaan, ajamaan pyörällä, luistelemaan ja pelaamaan niin jalkapalloa, pesäpalloa kuin jääkiekkoa. Niin - ja tietenkin tutustumaan tyttöjen salaisuuksiin ja käymään omenavarkaissa.

Ehkäpä kesä ja jalkapallo - niin kotimainen kuin EM-kisat - ovat myös syynä siihen että elokuvablogeja syntyy harvakseltaan. Jos ei saa nykyjalkapallosta tarpeekssen, voi etsiä jostain katsomaan tässäkin blogissa esitellyn elokuvan Kaksi puoliaikaa helvetissä (Zoltan Fabri), missä unkarilaiset sotavangit pannaan pelaamaan Saksan armeijan joukkuetta vastaan vuonna 1942.

Myös Lars Kraumen elokuvassaa Hiljainen vallankumous kerrotaan, miten unkarilasen jalkapallolegendan Ferench Puskasin väärin uutisoitu kuolema pääsi opiskelijoitten kapinan epäpoliittiseksi motiiviksi DDR:ssä vuonna 1956.

Niin - Kupittaan poikana näin yli kymmenen tuhannen muun katsojan mukana, kun Unkari ja Puskas voittivat Romanian 2-1 karsintaottelussa Helsingin olympialaisissa  Kupittaan jalkapallostadionilla, jonka kauniin pääkatsomon on suunnitellut Erik Bryggman. 

Toinenkin puoliaika helvetissä on päättynyt