Nadine Labaki: Kapernaum - kaaoksen lapset (2018)

Elokuvan nähtyäni oli pakko nukkua yön yli, ettei tekstistä tulisi yhtä sekasortoinen, mihin elokuvan nimi viittaa. Libanonin Beirutin slummeihin sijoittuva elokuva on enimmäkseen epätoivoinen tarina uskomattomista pakolaisiin ja erityisesti pakolaislapsiin kohdistuvista vääryyksistä. Niinpä sen päähenkilö Zain haastaakin vanhempansa oikeuteen syyttäen heitä lasten synnyttämisestä todellisuuteen, missä elämä on pelkkää henkiinjäämistaistelua.

Kun kuuntelee Zainin isää oikeudessa, on kuin tämä siteeraisi raamattua kun hän perustelee miehenä olemista: "lisääntykää ja täyttäkää maa". Sen hän toki sanoo hieman toisin sanoin. Ja kun katselee elokuvan slummien todellisuutta, tulee kyllä lasten oikeuksien näkökulmasta automaattisesti mieleen, että lasten synnyttäminen siihen ympäristöön tulisi kriminalisoida. Zainin vanhemmat myös myyvät tämän 11-vuotiaan siskon vanhemmalle miehelle vaimoksi, mikä koituu tytön kohtaloksi.

Zain lähtee kotoa. Nokkelana 12-vuotiaana hän selviää päivä kerrallaan. Hän tapaa etioapialaisen naisen Rahinin, jolla on vauvaikäinen poika Yosan. Rahin ottaa Zainin luokseen huolehtimaan Yosanista, kun hän itse on työssä. Rahin on kuitenkin luvattomasti maassa ja ns. paperiton - ja rahaton kuten Zainkin.

Niinpä Rahinin paperittomuus johtaa siihen, ettei hän yhtenä päivä palaakaan kotiin. Zain ja Yosan jäävät kahden, ja se jakso elokuvasta on yhtä aikaa eniten sydäntä raastavaa kuin lämmintä hellyyttä herättävää. Zainin käsittämätön kyky ratkaista eteen tulevia tilanteita joutuu lopulta koville, kun hänen pitää huolehtia myös omasta jatkostaan ja suhteestaan vanhempiinsa.

Näyttelijät ovat kaikki amatöörejä, ja kullekin heidän roolinsa voisivat olla täyttä totta ja vähintään pitkän ajan tuttuja. Niin, paitsi vauvaikäinen Yosan yhtä uskomattoman uskottavassa roolissa kuin Zain.

Elokuvan loppupuolella annetaan näköala teoista, jotka antavat toivoa. Kuten usein ennenkin kannattaa lukea Koulukinon sivuilta, miten elokuvaa voi käyttää opetuksessa.

YK:n pakolaisjärjestö UNCHR on saanut järjestettyä Zainin perheelle kodin Norjan Hammerfestista. Mitähän nyt noin 16-vuotiaalle kuuluu? Ainakin hän saa käydä koulua, mutta talvesta hän ei pidä, vaan kaipaa aurinkoa.

Yosan ja Zain