Edvin Laine ja Victor Tregubovits: Luottamus (1976)

Suomalais-neuvostoliittolaisena yhteistuotantona kuvataan erityisesti vuoden 1917 loppua, jolloin niin P. E. Svinhufvud kuin V. I. Lenin ovat ratkaisemassa, hyväksyykö Neuvostoliitto Suomen itsenäisyyden.

Asuin 1970-luvun Hyvinkäällä ja osallistuin paikallispolitiikkaan ymmärtämättä kovinkaan paljon erilaisia suhtautumistapoja itänaapuriin ja suomettumisväitteisiin. Sattumoisin osallistuin nuorisovaltuuskunnan jäsenenä reilu vuosi elokuvan valmistumisen jälkeen ystävyyskaupunkivierailulle Kostromaan. Kymmenen hengen valtuuskunnassa oli mukana kaksi ns. vähemmistökommunistia ja yksi sanoisinko sydämeltään kommunisti, joka olisi antanut vaikka housunsa, jos toinen niitä enemmän tarvitsisi.

Meistä pidettiin ruhtinaallisen hyvä huolta, jopa niin hyvää, että vapaapäivänämmekään emme saaneet lähteä keskenämme Volgan yli varsinaiseen Kostroman keskustaan. Vierailu antoi paljon ajattelemisen aihetta suhtautumisessa kommunismiin ja onnistuinkin pahoittamaan toisen laitavasemmistolaisen mielen epäilyksilläni.

Sama koskee keskusteluja  Luottamus-elokuvan aitoudesta, rehellisyydestä ja uskottavuudesta, Eilen juttelin tyttäreni miehen kanssa ja hän korosti luottamuksen merkitystä ihmissuhteissa ja itse asiassa koko elämässä. Työkseni olen opettanut työpaikkojen työntekijöiden luottamusmiehiä neljännesvuosisadan, mutta Luottamus-elokuvassa on jotain onttoa.

Osuva iskulause