Tekstit

Darren Aronofsky: The Whale(2022) ****½

Kuva
Charlie   Varmaan lähemmäs 200 kiloa, verenpaine 234/138, Charlie, hänen homorakkauden takia osin jättämä äiti ja tyttärensä Ellie, joka oli tuolloin kahdeksanvuotias, mutta tässä tarinassa 17, tuona väliaikana ensin miestään ja sitten itseään syyttä äiti Mary, hoitaja Liz, joka olikohan Charlien homorakkauden kohteelle jotain sukua tai hoitanut häntäkin sekä New Life - uskontokuntaan tuleva nuori käännyttäjä käyvät vuorollaan kuolemaa lähestyvän Charlien kanssa oletettavasti viimeisiä keskusteluja. Charlie opettaa etänä kirjoittamaan esseitä. Ellie on täynnä kiukkua, hän vihaa kaikkia, ehkä ennen muuta isäänsä, joka haluaa auttaa häntä. Ellie jos joku puhuu suoraan, osaa pilkata, paljastaa rehellisyydellään Thomaksen ja ehkä pelastaa tämän. Lopussa hän lukee isän toivoman kohdan, missä kerrotaan ettei valaalla ole tunteita. Siitä tulee ehkä apu isälle hyväksyä itsensä ja sallia tämän kuolla. Äiti Mary taistelee alkoholin avulla omien tunteittensa ja syyllisyyden kanssa. Hän luul...

Ruben Östlund: Triangle of Sadness (2022) ****

Kuva
Kapteenin illallinen tulossa   Paljon rahaa, kaunis ulkonäkö, luokkayhteiskunta, marxismi, markkinatalous, kommunismi, kapitalismi. Kaikki ne saavat kyytiä hieman ylipitkässä ja ehkä yliampuvassakin tarinassa. Ravintolan laskua maksettaessa ei päästä selvyyteen, mihin Carlin ja Yayan suhde lopulta perustuu. Luksusristeilyllä ökyrikkaat ja "erilainen" kapteeni nauttivat, kun miehistö maksetaan laskemaan liukumäkeä mereen. Myrskyssä oksennetaan ja vessat syöksyvät ulosteita, aasialaiset siivoojat jynssäävät paikkoja siistiksi ja kapteeni ja upporikas Jarmo siteeraavat marxilaisia ja kapitalistisia viisauksia. Yksi rikas kertoo rikastuvansa pelastamalla demokratioita. Hän valmistaa käsikranaatteja ja maamiinoja. Lopulta joku käsikranaattiporukka tuhoaa laivan ja pieni joukko pelastautuu saarelle. Luokkayhteiskunta kääntyy päälaelleen, kun ruokaa osaa kalastaa vain aasialainen hyttisiivooja Abigail, hän iskee Carlin joka kertoo rakastavansa Abigailia, koska tämä antaa hänelle ...

Charlotte Wells: Aftersun - päivämme auringossa ****

Kuva
Tytär ja isä   Olin lukenut jotain elokuvasta ennen katsomista. Kummallista kyllä minulle muistui mieleen Kieslovskin Dekalogin Neljäs käsky, missä tytär saa jo noin kaksikymppisenä äidin kirjeen myötä kuulla, että mies jota hän on pitänyt isänään, ei olekaan hänen biologinen isänsä. No, Aftersun ei käsittele tätä eikä oikeastaan sekään, kun tein kuusivuotiaan tyttäreni kanssa kahdestaan Itä-Suomen ympärimatkan, jolloin vietimme aikaa mm. Lieksassa hyvän, minua vanhemman opiskelukaverin luona Lieksassa. Elokuvassa 11-vuotias Sophie lähteen äidistään eronneen isänsä Calumin kanssa rantalomalle. Heidän lomansa on lähes täydellinen - ainakin siinä after-mielessä, miten Sophien pitää tärkeänä sitä, että on oppinut tuntemaan isänsä - hänen parhaat puolensa ja särön, kun Sophie toivoisi, että he laulaisivat yhdessä isän lempilaulun. Elokuvan kaikki lyhyet kohtaukset olisi varmaan syytä purkaa läpi ja miettiä mitä ne merkitsivät. Yleensä isä oli maailman paras, mutta tuossa karaoketilan...

Roman Polanski: Inho (1964) ****

Kuva
Catherine Deneuve   Pitäisikö ymmärtää Inho psykologisesti sovinismin yhdenlaiseksi äärimmäiseksi seuraukseksi? Mietin vain, että kun nykyäänkin lukee uutisia, niin nainen on tappanut tai pahoinpidellyt väkivaltaisesti miehen(sä)..Inho on kuitenkin myös aistiharhainen, sillä siinä elämää ja maailmaa katsotaan psyykkisesti selvästi sairaan ihmisen sielun silmillä. Olisi siis helppo leimata pääosan Carol mielisairaaksi ja ilmeisesti syyntakeettomaksi raakaan veritekoon, joiden uhreiksi joutuvat miehet. Carol on miehille ei kauneudellaan ja käyttäytymisellään provosoi miehiä, mutta pysyy "jalat ristissä", mistä toinen mies saa kuulla kavereiltaan kysymyksiä ja vinoilua baarissa, toinen ajattelee, että Carol on ehkä niin sekaisin, että voisi "hoitaa" häntä. Välillä Carol katsoo lapsuuden perheen kuvaa, mutta en siinä enkä muussakaan löydä mitään perinnöllisyyteen vihjaavaa. Käyttäytymistieteitä jo lukiessani näin filmin alta kolmekymppisenä ensimmäisen kerran. E...

Todd Haynes: Carol (2016) ****

Kuva
Carol ja Therese   Oliko homoseksuaalisuus vuoden 1950- New Yorkissa synti, rikos, vai sairaus? Vai oliko kahden naisen välinen rakkaus - tai siis kahden ihmisen _ välinen rakkaus jotain, mikä siinä tilanteessa pakotti, salli, tai peräti neuvoi uhraamaan jotain, mitä pidettiin moraalittomana. Ehkä tämä radikaali uhraus jää elokuvan tarinassa sivuun. Elokuva keskityy Carolin, vanhemman jnaisen, avioliitossa elävän ja nelivuotiaan Rindyn äidin ja nuoremman, tavaratalon myyjän Theresen hitaasti etenevän rakkausuhteen kuvaukseksi. Toki niin Rindyn isä ja Theresen poikaystävä tekevät osuutensa suhteen loppumiseksi. Häpeä, moraalittomuus ja "tulet katumaan" elävät vahvasti ilmapiirissä. Kuitenkin ohjaus ja kuvaus toimivat eniten Carolin ja ja Theresen ilmeissä, pienissä liikkeissä ja ennen kaikkea katseissa. Carolin vaalea, klassinen kampaus ja Theresen lähes mustat silmat tekevät jo sinänsä vaikutuksen ja heijastavat onnistuneesti heidän kunkin hetkisiä tunteitaan. Itse yritin s...

Kelly Reichard: Certain Women (2016) ****

Kuva
Hevostenhoitaja vakuuttaa    Neljän naisen elämää kuvataan välillä kuin dokumentissa. He toimivat kuitenkin mitenkään alleviivaamatta kuitenkin miesten säätämien ja toteuttamien lakien maailmassa. Elokuvasta sanotaan, että se on ns. indie-sellainen. Luen jostakin, että se tarkoittaa mm. seesteinen ja runollinen. Minä lisäisin, että tässä elokuvassa kaunis, herkkä ja lämmin. Varsinkin USA:n koululain juristiopettajan ja hevoshoitajan arkisessa suhteessa ja varsinkin hevoshoitajan ilmeessä ja katseessa on jotain, mikä tuo palan kurkkuun ja saa minut vaihtamaan asentoa uudella sohvallani. Asekin näytetään, mutta sillä ei uhata kohti toista ihmistä, toki puhutaan sen mahdollisesta käytöstä. Kolme tarinaa, jotka vievät katsojan ensin hennosti, mutta jatkuessaan yhä vahvemmin mukaan. Ehkä tuudittavat minutkin rauhalliseen uneen

Jafar Panahi: Ei karhuja (2023)****

Kuva
Jafar Panahi   Elokuva kertoo ennen kaikkea elokuvan tekemisen vaikeudesta Iranissa ja vankilasta vapautunut ohjaaja esittää siinä kuvitteellista itseään. Hän on vuokrannut vaatimattoman asunnon Iranin ja Turkin raja-alueen syrjakylästä. Sieltä hän etäohjaa Teheranissa tapahtuvaa pakosuunnitelmaa. Se tyssää varsin vaikeasti tulkittaviin tapahtumiin. Mutta niin kuin rajakylän terävä asukas toteaa, kaupungeissa ihmisiä vainoavat viranomaiset ja maaseudulla heitä sitoo taikausko. Karhujakaan ei ole, niillä vain pelotellaan, ja ohjaaja joutuu kiipeliin kuvasta, jonka avulla mies haluaisi saada rakastettunsa itselleen tälle syntymästä asti päätetyltä toiselta mieheltä. Lopulta Panahi lähtee ahdingosta vuokraisäntänsä neuvomana pois kylästä. Matkalla hän näkee uhrit, ehkä länteen pakoon yrittäneet ammuttuina, eikä elokuva kerro onko syypää perinteinen taikausko vai väkivaltainen yhteiskuntakoneisto. Elokuva on ainakin minulle yhtä aikaa vaikeaselkoinen kuin uutta ymmärrystä avaava. Miel...

Syysvisa vastauksineen

Kuva
  Syysvisa 2023 ja vastaukset Kysytäänpä tällä kertaa erilaisten vihjeitten avulla elokuvien sellaisia nimiä, joissa mainitaan eläin varsin väljässä merkityksessä. Eläin vastauksena eläimen - ei toki erisnimi - saa olla missä sijamuodossa tahansa ja myös yhdyssanan osana. Ja tässä vihjeet ja kysymykset. Kaikkiin siis vastauksena yleinen, eläimen nimi. 1. Elokuva on suomalainen vuodelta 1994, ja se kertoo koulukodin elämästä Kissan kuolema 2. Tanskalainen nuorisoelokuva, jonka nimi on tämän eläimen erisnimi eli Zappa (Akvaario)kala 3. Vuonna 1975 valmistunut sähköshokkihoidon ja lobotomian vastainen jenkkielokuva Yksi lensi yli käenpesän 4. Homomies ja poliittinen vanki ystävystyvät yhteisessä vankisellissä, elokuva vuodelta 1985 Hämähäkkinaisen suudelma 5. Elokuva palkittiin Golden Globe -palkinnolla ja Mirjam Kuosmanen parhaasta naispääosasta Valkoinen peura 6. Charles Bukovskin fiktiivinen omaelämänkerta, pääosissa Mickey Rourke...

Syysvisa 2023

Kuva
Will Sampson ja Jack Nicholson   Kysytäänpä tällä kertaa erilaisten vihjeitten avulla elokuvien sellaisia nimiä, joissa mainitaan eläin varsin väljässä merkityksessä. Eläin vastauksena eläimen - ei toki erisnimi - saa olla missä sijamuodossa tahansa ja myös yhdyssanan osana. Ja tässä vihjeet ja kysymykset. Kaikkiin siis vastauksena yleinen, eläimen nimi. 1. Elokuva on suomalainen vuodelta 1994, ja se kertoo koulukodin elämästä 2. Tanskalainen nuorisoelokuva, jonka nimi on tämän eläimen erisnimi eli Zappa 3. Vuonna 1975 valmistunut sähköshokkihoidon ja lobotomian vastainen jenkkielokuva 4. Homomies ja poliittinen vanki ystävystyvät yhteisessä vankisellissä, elokuva vuodelta 1985 5. Elokuva palkittiin Golden Globe -palkinnolla ja Mirjam Kuosmanen parhaasta naispääosasta 6. Charles Bukovskin fiktiivinen omaelämänkerta, pääosissa Mickey Rourke ja Faye Dunaway 7. Kotimainen fiktiivinen elokuvamusikaali toisen sortokauden ajan Suomesta 8 . Sydney Po...

Timo Koivusalo: Kaksipäisen kotkan varjossa (2005) ***

Kuva
Jos olisin elokuvien asiakriitikko, niin minun kuuluisi antaa tälle elokuvalle yksi tähti. Katsoin sen ystäväni muistutuksesta ja se oli oiva kokemus kun edellisen päivänä oli katsonut puolidokumentin suojeluskuntalaisten Suomessa vielä tammikuussa Pohjanmaalla olleitten venäläisjoukkojen aseitten kaappaamisesta nimeltä Tammisunnuntai 1918. Alkoi vapaussota, joka sitten kääntyi kansalaissodassa, jossa näitä aseita käytettiin punaisia vastaan. Jos oikein kärjistää niin Tammisunnuntai 1918 oli katsojalle raskas, lyhennetty tosikertomus ilman pienintäkään kevennystä, toki ainakin minulle uutta näkökulmaa ajan tapahtumiin avaavaa.   Kaksipäisen kotkan varjossa ollaan ehkä pääkaupungissa tai ainakin Etelä-Suomessa missä työläiset ja olivat Venäjän vallan ja toisen sortokauden hallitsemina enemmistönä. Toki elokuva on tieten tahtoen tehty musikaaliksi, ja sen kruunaa Anneli Saaristo ja toisaalta Mikko Leppilammin Jotain jää . Toki elokuvaan on saatu mukaan mm. Vesa-Matti Loiri, ...

Ilkka Vanne (doc.) Tammisunnuntai 1918

Kuva
Sodassa tarvitaan aseita   Minun koulumuistoni vuoden 1918 tapahtamista kouluopetuksessa - niin niitä ei ole. Ehkäpä ne olivat 1950 -luvun lopulla turhan lähellä. Meidän historian opettaja oli käsittääkeni oikeistolainen, enkä tiedä oliko se hänen vain opetussunnitelman mukainen ratkaisu. Elokuvan käsikirjoittaja on Antti Tuuri, ja siinä tavallaan minäkertoja on yksi johtava suojeluskuntalainen. Itse asiassa siis kansalaissotaa ei käsitellä lainkaan. Elokuvassa eletään tammikuuta 1918 ja siinä notaan selvästi, että silloin alkoi vapaussota ja mitä sitten tammikuussa tapahtui. Suojeluskuntalaiset onnistuivat vangitsemaan autonomian ja sortokausien ajoilta  Pohjanmaalla venäläisosastoja ja riisumaan heidät aseista. Saaliiksi saatiin niin kone- kuin muitakiväärejä. Niitä sitten tarvittiin sisällissodassa. Samoihin aikoihin työläiset ja SDP nimesivät kansanvaltuuskunnan, joka julistautui maan hallitukseksi. Yllä mainittu kertoja pääsee ääneen. Hänen sanomansa tulkitsen niin, et...

Zaida Bergroth: Skavabölen pojat (2009) ****

Kuva
  Ohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva. Ehkä se oli ennakkolupaus tulevasta, lähes täysosumasta eli Tovesta. Erona, että Skavabölessä niin kuin Tovessa jo nimet paljastavat, että toisessa pääosissa ovat pojat ja miehet ja toisessa naiset. Elokuvan tarina tapahtumapaikat ovat Kauniainen eli Grankulla ja Hyrylä eli Skavaböle. Minun mielikuvissani paikat ovat kuin toistensa vastakohtia. Niin on tavallaan tai osittain elokuvassakin asunto Kauniaisissa on komiampi ja siellä menee Kallion perheelläkin ainakin näennäisesti hyvin, kunnes Pekka löytää toisen naisen, mikä sitten paljastuu Pekan ja vaimonsa Pipan poikien Rupertin ja Evertin kautta myös Pipalle. Pekan ja poikien elämä Skavabölessa näyttääkin sitten tosi erilaiselta Skavabölessä niin ulkoisesti kuin henkilösuhteiltakin. Niinpä elokuva tuntuu joten niin perin tutulta ja uskottavalta. Sopii siihen suomalaiseen elämänkuvioon, joka on minulle tuttu ajalta, jolloin itse hiukan yli 30 ikäinen työpaikkani takia ajoin useinkin Hyvinkää...

Ken Loach: Kiitos tilauksesta (2019) *****

Kuva
Tytär yrittää auttaa isäänsä   Tehdessään tämä mestarillisen yhteiskunnallisen, poliittisen, psykologisen ja ennen kaikkea työläiselokuvan Ken Loach oli 80- vuotias - saman ikäinen kuin tämän kirjoittaja nyt. Ensimmäiseksi opettelin mitä tarkoittaa alustatalous tai alustatyöntekijä. Niin - ensimmäinen on suurin piirtein  automatisoitu, digitalisoitu, ohjelmoitu kapitalismin moderni teknologinen kehitystuote, joka riistää ihmiseltä itsenäisen yrittäjyyden harhaluulossa kaikki ajankäytön vapaus. Se toimii yhteiskunnassa, missä pankkikriisi on vienyt perheeltä omistusasunnon mahdollisuuden, missä vaimo hoitaa tolkuttomilla työajoilla vanhuksia ja vammaisia heidän kotonaan, murrosikäinen poika näkee systeemin läpi ja ajautuu vaikeuksiin niin koulun kuin poliisin kanssa ja pikkusisko yrittää olla varaäiti, joka  pelastaa pehmeydellä ja avuliaisuudella perheen. Vaan kun se ei onnistu, kätkee isän työauton avaimet estääkseen tätä tuhoamasta itseään ja perhensä tekemällä miele...

Vadelmavenepakolainen ja Tapiovaara Miehen tie

 Tänään minulta jäänee otsikossa manitut elokuvat katsomatta, Vadelmavenepakolainen uuden kerran ja Miehen tie käsittääkseni eka kerran Ensinmainitun löytänee blogitekstini kirjoittamalla elokuvan nimen hakuun. Miehen tie taitaa juuri mennä televisiossa, mutta onneksi sen näkee myöhemmin Areenassa. Sen esittelyssä mainitaan, että saattaa aiheuttaa ahdistusta. Tapiovaaran kuoltua rintamalla sen saattoivat loppuun Mirjami Kuosmanen, Erik Blomberg ja Esko Hytönen, Jos lienee Miehen tie katsomisen arvoinen, niin saman voi kertoa myös Aleksi Salmenperän elokuvasta Miehen työ. Miehen tie ei ole katsottavissa Areenassa. Miksiköhän?

Teemu Nikki: Tuulikki (lyhytelokuva) 14 min.

  Jäi arvoitukseksi ainakin loppu, ja itse asiassa koko se osa mitä ymmärsin, tuntui jyrkkyydessään epäuskottavalta. Mutta laitan tämän jotta saisin apua tulkintaan, kun mukana oli jopa Seela Sella. Olisi mukava lukea tulkintoja

Sanna Lenken (1922 ) Comedy Queen ****½

Kuva
Isä ja tytär    Pitkästyttävän viikonlopun pelastus: ruotsalaista, uskottavaa 13 -vuotiaitten elämää ja perhedraamaa, jota myös komediaksi mainitaan. Mitkä ovatkaan tuon ikäisen tytön oikeita tapoja suhtautua äitinsä itsemurhaan ja vakavan isän jatkuvaan suremiseen, on elokuvan avainkysymys. Tyttö - Sasha - syyttääkin äitiä, joka luki vain kirjoja ja jolla oli samanlainen kaunis tukka kuin Sashalla. Niin Sasha leikkauttaa tukkansa "siiliksi" ja kärrää kaikki kirjansa pois kotoa. Äiti kun pakeni kanssakäymistä ja pakeni kirjoihin. Sasha päättää myös olla koskaan huolehtimasta mistään elävästä olennosta. Tärkeintä tavoite on saada isä hymyilemään ja nauramaan, joten viimein askel on tulla koomikoksi. Miten käy, jääköön kertomatta, mutta isän ja tyttären rakkaus ja taistelu on hienovireisesti ja herkästi kerrottu. Jopa yhteiset käynnit terapeutin luona ovat luontevia. Sashan paras ystävä on kypsä antamaan loukkaukset anteeksi ja lopulta erilaisten tuttujen avulla Sasha saa ko...

Matti Ijäs: Viimeinen keikka (1984) ****

  Hajallaan olleen viiden miehen tanssiorkesterin bändin yksi jäsen on kuollut. Hänen viimein tahtonsa on, että muut tulisivat soittamaan hänen hautajaisiinsa. Seurauksena hymyilyttävän hauska ja yhtä aikaa kaihoisa tarina niin tekopyhyydestä kuin kestävästä ystävyydestä Matti Ijäksen tyyliin. Vanhan puukirkon urut ovat kauan olleet rikki, ja niinpä tuo neljän miehen, joista on kirkon pappi, soittaa ja laulaa urkuparvelta Come priman, jonka yksi miehistä vielä laulaa italiaksi. Muutenkin elokuvan musiikki on kaunista ja osuvaa. Välillä Olavi Virta laulaa "Viiltää, viiltää, nyt sydän suruja niin viiltää". Tärkeää on kuitenkin, ettei hautajaistenkaan - saatikka elämän - tarvitse olla tosikkomaisen vakavaa. Niinpä pidetään hauskaa vainajan perinnöksi antamilla naamareilla. Myös vainajan molemmat elossa olevat vaimot pistävät viinin avulla tanssiksi keskenään. Risto Salmi - tuttu Turun kaupunginteatterista, Perse-Arskana Raidista ja torikauppias Jormalaisena Aika hyvä ihmisen...

Maria Brendle: Ota kiinni ja juokse (1980)****

  Nyt tiedän, minkä maan pääkaupunki on Biskek. No, Kirgisian tietenkin. Vajaa 40 -minuuttinen elokuva kertoo kidnappauksesta, pakkonaittamisesta, neitseyden menettämisestä, vanhoista, jopa taikinan vatkaamiseen liittyvistä taikauskon tapaisista ennustuksista tulevalle avioelämälle syrjäisessä vuoristokylässä, Sezim - nuori nainen haluaisi päästä opiskelemaan Biskekiin, karkaa sinne pääsykokeisiin ystävänsä Aksanan luo, saa työpaikankin ja odottaa pääsykokeen tuloksia. Vaan seuraukset ovat länsimaisten arvojen kannalta käsittämättömiä. Hänen kidnapataan ja pakkonaitetaan. Tietenkin tulee mieleen, miten kauan on kulut vastaavasta. Tai mitä muita rakkauteen perustuvan avio- tai parisuhteen tilalle on syntynyt - ja kuinka paljon niissä uskontoon, valtaan, rahan ja perinteisiin luokkarajoihin liittyviä. No, onneksi niitten ei ole pakko kestää, vaikka tosin usein jonkin sateisina kärsijöinä ovat lapset Ohjaaja Maria Brendle on saksalais-sveitsiläinen ja vuonna 1983 syntynyt.

Mari Mantela: Miten käänsin rabobeston kylkiasentoon ****

  Arvoituksellinen, pääosan esittäjän Alina Tomnikovin omiin kokemuksiin perustuva lyhytelokuva. Helposti mieleen tuleva selitys olisi, että kullan kauniiksi muuttuneen tai muokatun naisen sydän lakkaa lyömästä ja mitä se symboloi. Elokuva kertoo miten Aurinkoinen - rooliniminen päähenkilö yrittää ratkaista mistä tämä johtuu. Ehkä jo roolinimessä voi aavistaa vanhempien osuuden ja lapsuuden kokemukset. Tarinassa nähdään myös aviomies, lääkäri ja vanhempi pariskunta, jotka mainitsevat jotain naisen  kauneudesta. Elokuva sai Risto Jarva -seuran palkinnon. Kun olen itse saanut pitää lyhyen puheenvuoron Jäniksen vuoden ensi-iltana tapahtuneen mestariohjaajan järkyttävän ja ennenaikaisen kuoleman johdosta, niin se kenties kuvaa minun tekstieni ja antamieni tähtien henkilökohtaisuutta =subjektiivisuutta.

Lee Cronin: Kuoppa (2019)**½

Kuva
Sarah ja Kati Outinen   Vanhojen tarujen mukaan keijut yms. voivat vaihtaa lapsia, niin ettei äiti ei enää tunnista omaa poikaansa, kun tämä alkaa käyttäytyä kummallisesti. Yleensä pahaan suuntaan. Kun vielä vanha (Kati Outinen) omaan historiansa tällaista alakouluikäisen Chrisin äidille tällaista väittää ja sitten kuolee, on asetelma valmis. Alun salaperäisyys ja vihjeet isän väkivaltaisuuteen, yksinäinen talo jne. pitävät katsojaa otteessaan. Niin ja, kuvan pimeys Loppu on pitkitettyä harhaa, missä toivo jo tarinan jollakin tavalla nopeammin selkiytyvän. Tuleepa mieleen aikoinamme kurssilaisille luettamaamme Elvi Sinervon kirjaa Viljami Vaihdokas. Jos elokuva on sairaskertomus, Sinervon kirja on puhdasta yhteiskuntapolitiikkaa, ei niillä ole kyllä mitään tekemistä toistensa kanssa

Matti Ijäs: Sokkotanssi (1999) ***½

Kuva
Jontti (Walter Gröhn)   Minun on kerrottava omasta lapsuudestani. Se oli kiltteyttä, viattomuutta ja tasapainoista onnellisuutta ainakin siihen elokuvan Jontin ja Länkin eli yhdeksän vuoden ikään. Minut oli kasvatettu hyvään ja oikeaan, ja ehkä vasta 15-vuotiaan siihen tuli ensimmäinen kolaus. Äitini eli koko aikuisikänsä 85-prosenttinen näköinvalidina ja isäni avioliiton ulkopuolella syntynyt, toiseen perheeseen kasvattilapseksi annettu. Varmaan tuo heikomman puolelle asettumin tuli myös poliittisesti tiedostavan isäni - ja äitini - kouluttamattoman työntekijän asemasta. Niinpä elokuvaan Olemme kaikki syyllisiä hatarasti liittyen aloin opiskella käyttäytymistieteitä, ja päädyin ns. epäsosiaalisten poikien vastaanottokodin johtajaksi. Yritin varmaan johtaa sitä tuolla uskolla hyvään ja oikeaan, mikä ei läheskään aina onnistunut. Enpä uskalla veikata miten Jontin ja Länkin olisi siellä käynyt. Niinpä katselin tätä rujoa yhdeksänvuotiaitten poikien elämää siten, että minun ...

Barry Jenkins: Moonlight (2016) ****½

Kuva
Kev ja  Black   Puoli pistettä jää antamatta. Se kuvaa lähinnä sitä, etten voi antaa täysiä pisteitä, kun niin paljon jää ymmärtämättä. Vain aavistaa, että tässä on jotain yhtä aikaa surullisempaa ja lämpimän viisasta mustan pojan kasvamisesta seksuaalisesta suuntautumisesta epävarmaksi, ehkä homoseksuaaliseksi aikuiseksi. Elokuvan keskeisissä osissa ei taida olla yhtään valkoihoista, ellei sitten Chironia eli ensimmäisen osan Rääpäleen koulukiusaajien joukossa. Rääpäle saa apua ja tukea diileriltä ja tämän tyttöystävältä Teresalta. Vartuttuaan Chiron alkaa jo vihata huumeriippuvaista äitiään Paulaa ja samalla ystävystyy ja kokee seksuaalisen kosketuksen Kevin kanssa. Viimeisessä osassa edelleen haavoittuvainen ja huumediileriksi ajautunut Chrison onkin Black. Hän tekee tiliä hoitopaikkaan ajautuneen tai päässeen äitinsä kanssa. Kev soittaa hänelle ja lopussa Chiron tai Black ja Kev tapaavat, muistelevat nuoruutensa seksuaalista kokemusta ja oppivat ehkä ymmärtämään, mitkä...

Billy Wilder: Poikamiesboksi (1960) ****½

  Olipa iloinen, etten sanoisi suloinen yllätys tämä  ihmis- ja työsuhteitten niin pinta- kuin syvissäkin vesissä sujuvasti ja lopulta uskottavastikin etenevä - niin jotkut sanovat komedia, minä kallistuisin draaman puolelle. Elokuvan avainlause tulee tohtori Dreyfuksen suusta kun hän neuvoo naapuriaan kasvamaan "kunnon ihmiseksi", ja mitä tämä lopulta tekeekin, Täydet kaksi tuntia elokuva naulitsi ainakin minut, yleensä jenkkifilmeihin jotenkin nuivasti suhtautuvan katsojan ihailemaan hissityttö Kubilekiin sydänsuruja ja niistä irtoamisesta. Olipahan hieno roolityö Shirley MacLainelta eikä sovi moittia arveluttavin keinoin urallaan etenevää Bud Baxteriaakaan (Jack Lemmon). New York ja yli kolmenkymmentuhan työntekijän vakuutusyhtiökin tuntuivat tutuilta, ja varsinkin joiden työntekijöiden tulevaisuuden kuva reikäkortteina

Jari Tervo: Kekkonen 1962 -68, Pelin herra

  Mennään ajassa taaksepäin. Muistan 1966 eduskuntavaalit. SDP:n vaaliteema oli yksinkertaisesti Nyt SDP. Niinpä eduskuntaan valittiin vasemmistoenemmistö ja hallitukseen myös SKDL. Pääministeriksi tuli SDP:n puheenjohtaja Rafael Paasio ja valtiovarainministeriksi toinen turkulainen eli Mauno Koivisto. Pari vuotta ennen vaaleja Kekkonen oli tehnyt historiallisen teon kulmalla ylittämällä Pitkän sillan sen vasemmiston puolelle ja pitänyt Työväentalolla viikkokausia valmistelemansa puheen. Sitä aiemmin oli ydinsodan uhka eli ns. Kuuban kriisi ja vuotta myöhemmin John. Kennedy murhattiin Neuvostoliitossa Nikita vaihtui Leonidiksi, ja Kekkonen joutui rakentamaan uuden "poliittisen" ystävyyssuhteen. Sisäpolitiikassa hän näytti, että Junnilan ja oikeiston tulee itse kaivautua ylös juoksuhaudoistaan. Vuoden 1968 presidentin vaalien jälkeen Kekkonen kirjoitti päiväkirjaansa: Vuonna 1974 en suostu enää tällaiseen peliin ehdokkaaksi

Jari Tervo: Kekkonen 1968 -74 (Vaaralliset vuodet)

Kuva
Kuka tunnistaa paikan?   Ehkäpä Euroopan hullu vuosi 1968 on minunkin poliittisen osallistumisen ja heräämisen vuosi, Kuka ei 25-vuotiaana muistaisi panssarivaunujen vyörymistä Prahaan ja Lieko Zacholalovan itkuun katkennutta raporttia Prahasta. Mutta sellaista en muista, että suomalaiset ostivat Ruotsin laivapaikat täyteen päästääkseen turvaan. Vaan sitten virallinen luottamus - katsokaapa elokuva - ja Kekkonen paini ja näytteli diplomaattisen tasapelin ties keiden neuvostojohtajien. Sitten säädettiin poikkeuslaki muistaakseni äänin 170 -28. Honkaliito - jermut Tuure Junnila ja Veikko Vennamo jäivät avuttomiksi. Koivisto sen sijaan ei koskaan halunnut mennä Kekkosen sisäpiiriin - ehkä sillä saavutti kansansuosionsa ETYKin jälkeen. Itse muutin Turusta Hyvinkäälle 1969, ja vuonna 1973 liityin SDP:n puolueosastoon, joka oli ainakin ne Paasion pari piirua vasemmalla. Mukava on kelata oman poliittisen ajattelun muuttumista tällaisten dokumenttien avulla, joissa haastateltavina o...