Roman Polanski: Inho (1964) ****
 |
| Catherine Deneuve |
Pitäisikö ymmärtää Inho psykologisesti sovinismin yhdenlaiseksi äärimmäiseksi seuraukseksi? Mietin vain, että kun nykyäänkin lukee uutisia, niin nainen on tappanut tai pahoinpidellyt väkivaltaisesti miehen(sä)..Inho on kuitenkin myös aistiharhainen, sillä siinä elämää ja maailmaa katsotaan psyykkisesti selvästi sairaan ihmisen sielun silmillä.
Olisi siis helppo leimata pääosan Carol mielisairaaksi ja ilmeisesti syyntakeettomaksi raakaan veritekoon, joiden uhreiksi joutuvat miehet. Carol on miehille ei kauneudellaan ja käyttäytymisellään provosoi miehiä, mutta pysyy "jalat ristissä", mistä toinen mies saa kuulla kavereiltaan kysymyksiä ja vinoilua baarissa, toinen ajattelee, että Carol on ehkä niin sekaisin, että voisi "hoitaa" häntä.
Välillä Carol katsoo lapsuuden perheen kuvaa, mutta en siinä enkä muussakaan löydä mitään perinnöllisyyteen vihjaavaa. Käyttäytymistieteitä jo lukiessani näin filmin alta kolmekymppisenä ensimmäisen kerran. Ehkä silloin keksin ties mitä yksilöpsykologisia arvuutteluja, mutta nyt näen elokuvan ajan sovinismin ja feminismin jyrkkänä yhteentörmäyksenä, missä elokuvan vuorosanoin "miehillä on vain yksi päämäärä."
rr Inho vaikutti monikanavsisesti ja järkytti. Kun elokuvan jälkeen alkoi ne asiantuntijoiden keskustelu, hermostuin siihen alkuunsa ja lopetin sen kuuntelemisen. Koin elokuvan vakavasti henkisesti ja ehkä seksuaalisesti pahoinpidellyt naisen kohtalon kuvauksena. Sekasortoinen
VastaaPoistaja piinaava mielensisältö oli tulos edellisestä. Oli vaikea päästä elokuvassa ulos saati nukkua sen jälkeen.
Itse en jäänyt katselemaan asiantuntijoiden keskustelua. Sen sijaan mieleeni muistui jokin sen tapainen arvostelu, missä viitataan elokuvan loppuun. Siinä naytetään ehkä kolmannen kerran Carolin perheen kuva, missä Carol tuijottaa - ei ainakaan hymyillen - miestä, joka voi olla joko isä tai joku sukulaismies. Sen voi tulkita esim. Carolin kokemaa seksuaalista hyväksikäyttöä alaikäisenä. Sekin jotenkin sopii tähän sovinismitulkintaan.
PoistaKyllä elokuva häiritsi myös uneen minun pääsemistäni, mutta ei onneksi enää unia.
Ihan toiseen asiaan. Tulee mieleen kolme aika moista ja erilaista roolia Catherine Deneveltä jo 1960-luvulta: Inho, Päiväperho ja Cherbourgin sateenvarjot
Ehkä pitäisi katsoa tämä elokuva vuosien jälkeen uudelleen, vaikka en pidäkään Catherine Deneuvea kovin kummoisena näyttelijänä, kauniina kylläkin. Samalla voisi tarkistaa mielikuviaan. Uudehkossa elokuvassa Fabiennen muistelmat hän saa (leikeltyine kasvoineen!) näytellä itseään, vanhenemista pelkäävä tähteä. Onneksi tähtikultti ei enää nykyään ole yhtä rajoittava kuin aiemmin, vai onko?
VastaaPoistaMinulla tulee välittömästi Anonyymin kommentista mieleen hieno elokuva "Filmitähdet eivät kuole Liverpoolissa" SE on tositapahtumiin pohjautuva elokuva ja on kysymys vanhenmisen tai kauneuden menettämisen pelosta sekin. Siitä on blogiteksti tässä blogikokoelmassa
Poista