Lee Cronin: Kuoppa (2019)**½

Sarah ja Kati Outinen

 

Vanhojen tarujen mukaan keijut yms. voivat vaihtaa lapsia, niin ettei äiti ei enää tunnista omaa poikaansa, kun tämä alkaa käyttäytyä kummallisesti. Yleensä pahaan suuntaan. Kun vielä vanha (Kati Outinen) omaan historiansa tällaista alakouluikäisen Chrisin äidille tällaista väittää ja sitten kuolee, on asetelma valmis. Alun salaperäisyys ja vihjeet isän väkivaltaisuuteen, yksinäinen talo jne. pitävät katsojaa otteessaan. Niin ja, kuvan pimeys

Loppu on pitkitettyä harhaa, missä toivo jo tarinan jollakin tavalla nopeammin selkiytyvän.

Tuleepa mieleen aikoinamme kurssilaisille luettamaamme Elvi Sinervon kirjaa Viljami Vaihdokas.

Jos elokuva on sairaskertomus, Sinervon kirja on puhdasta yhteiskuntapolitiikkaa, ei niillä ole kyllä mitään tekemistä toistensa kanssa