Timo Koivusalo: Kaksipäisen kotkan varjossa (2005) ***

Jos olisin elokuvien asiakriitikko, niin minun kuuluisi antaa tälle elokuvalle yksi tähti. Katsoin sen ystäväni muistutuksesta ja se oli oiva kokemus kun edellisen päivänä oli katsonut puolidokumentin suojeluskuntalaisten Suomessa vielä tammikuussa Pohjanmaalla olleitten venäläisjoukkojen aseitten kaappaamisesta nimeltä Tammisunnuntai 1918. Alkoi vapaussota, joka sitten kääntyi kansalaissodassa, jossa näitä aseita käytettiin punaisia vastaan. Jos oikein kärjistää niin Tammisunnuntai 1918 oli katsojalle raskas, lyhennetty tosikertomus ilman pienintäkään kevennystä, toki ainakin minulle uutta näkökulmaa ajan tapahtumiin avaavaa. 

 Kaksipäisen kotkan varjossa ollaan ehkä pääkaupungissa tai ainakin Etelä-Suomessa missä työläiset ja olivat Venäjän vallan ja toisen sortokauden hallitsemina enemmistönä. Toki elokuva on tieten tahtoen tehty musikaaliksi, ja sen kruunaa Anneli Saaristo ja toisaalta Mikko Leppilammin Jotain jää. Toki elokuvaan on saatu mukaan mm. Vesa-Matti Loiri, Vesa Vierikko, tyttärensä Helena Vierikko, Tapio Liinoja, Tuula Nyman ja Heikki Nousiainenkin. Elokuvana se hyppii kesken jääneistä tilanteista toisiin, mutta koko tarina on niin onnellisesti päättyvän uskottava, että sitä on helppo seurata. Toki pääparin ja vanhemmankin parin ja heidän tyttärensä kannalta tuo loppu vaatii muutaman aktivistin hengen. 

Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että päähenkilön roolisukunimi on Manner, sillä kansalaissodan alussa työläiset ja SDP perustivat kansalaisvaltuuskunnan, joka ilmoitti ottavansa hallitusvastuun Suomessa, ja valtuuskunnan johtajan nimin oli Kullervo Manner 

Lopulta minäkin viihdyin elokuvaa iltojeni iloksi yksin katsoen ja lukiessani elokuvan taustoista tuli taas saaduksi historiantuntemukseeni jotakin uutta, vaikkakin fiktion avulla. Ehkä Timo Koivusalon viesti oli kertoa vahvasti sanoitetun laulun voimasta