Charlotte Wells: Aftersun - päivämme auringossa ****

Tytär ja isä

 

Olin lukenut jotain elokuvasta ennen katsomista. Kummallista kyllä minulle muistui mieleen Kieslovskin Dekalogin Neljäs käsky, missä tytär saa jo noin kaksikymppisenä äidin kirjeen myötä kuulla, että mies jota hän on pitänyt isänään, ei olekaan hänen biologinen isänsä. No, Aftersun ei käsittele tätä eikä oikeastaan sekään, kun tein kuusivuotiaan tyttäreni kanssa kahdestaan Itä-Suomen ympärimatkan, jolloin vietimme aikaa mm. Lieksassa hyvän, minua vanhemman opiskelukaverin luona Lieksassa.

Elokuvassa 11-vuotias Sophie lähteen äidistään eronneen isänsä Calumin kanssa rantalomalle. Heidän lomansa on lähes täydellinen - ainakin siinä after-mielessä, miten Sophien pitää tärkeänä sitä, että on oppinut tuntemaan isänsä - hänen parhaat puolensa ja särön, kun Sophie toivoisi, että he laulaisivat yhdessä isän lempilaulun.

Elokuvan kaikki lyhyet kohtaukset olisi varmaan syytä purkaa läpi ja miettiä mitä ne merkitsivät. Yleensä isä oli maailman paras, mutta tuossa karaoketilanteessa molemmat osuvat toisen arkaan kohtaan. Miten elokuva päättyy surullisesti, on vaikea ymmärtää pelkän elokuvan katsomisen jälkeen: Valkoinen, tyhjä, iso huone antaa mahdollisuuden tulkintaan