Zaida Bergroth: Skavabölen pojat (2009) ****

 

Ohjaajan ensimmäinen pitkä elokuva. Ehkä se oli ennakkolupaus tulevasta, lähes täysosumasta eli Tovesta. Erona, että Skavabölessä niin kuin Tovessa jo nimet paljastavat, että toisessa pääosissa ovat pojat ja miehet ja toisessa naiset.

Elokuvan tarina tapahtumapaikat ovat Kauniainen eli Grankulla ja Hyrylä eli Skavaböle. Minun mielikuvissani paikat ovat kuin toistensa vastakohtia. Niin on tavallaan tai osittain elokuvassakin asunto Kauniaisissa on komiampi ja siellä menee Kallion perheelläkin ainakin näennäisesti hyvin, kunnes Pekka löytää toisen naisen, mikä sitten paljastuu Pekan ja vaimonsa Pipan poikien Rupertin ja Evertin kautta myös Pipalle. Pekan ja poikien elämä Skavabölessa näyttääkin sitten tosi erilaiselta Skavabölessä niin ulkoisesti kuin henkilösuhteiltakin.

Niinpä elokuva tuntuu joten niin perin tutulta ja uskottavalta. Sopii siihen suomalaiseen elämänkuvioon, joka on minulle tuttu ajalta, jolloin itse hiukan yli 30 ikäinen työpaikkani takia ajoin useinkin Hyvinkäältä pääkaupunkiin ja takaisin ankean oloisen Hyrylän läpi. Osin omaankin tuttuuteen kuuluivat perheen perustamiset, onnellisen avioliiton ja perheen alku, alkoholin lisääntyvä käyttö, miesten väkivalta ja naisen alistaminen, avioliiton ulkopuoliset suhteet, miesten työhön tai harrastuksiin kuuluvat iltapalaverit

Sen sijaan hiukan epäuskottava se kuvio, miten avioeron seurauksena poikien huoltajuus ja sijoitus junailtiin. Poikia, varsinkin vanhempaa hänen osuutensa Pekan uskottomuudesta selvisi Pipalle, vaivasi monia vuosia. Eikä kummankaan vanhemman elämänmatka varmaankaan poikien mielialoja helpottanut