Sanna Lenken (1922 ) Comedy Queen ****½
 |
| Isä ja tytär |
Pitkästyttävän viikonlopun pelastus: ruotsalaista, uskottavaa 13 -vuotiaitten elämää ja perhedraamaa, jota myös komediaksi mainitaan. Mitkä ovatkaan tuon ikäisen tytön oikeita tapoja suhtautua äitinsä itsemurhaan ja vakavan isän jatkuvaan suremiseen, on elokuvan avainkysymys.
Tyttö - Sasha - syyttääkin äitiä, joka luki vain kirjoja ja jolla oli samanlainen kaunis tukka kuin Sashalla. Niin Sasha leikkauttaa tukkansa "siiliksi" ja kärrää kaikki kirjansa pois kotoa. Äiti kun pakeni kanssakäymistä ja pakeni kirjoihin. Sasha päättää myös olla koskaan huolehtimasta mistään elävästä olennosta. Tärkeintä tavoite on saada isä hymyilemään ja nauramaan, joten viimein askel on tulla koomikoksi.
Miten käy, jääköön kertomatta, mutta isän ja tyttären rakkaus ja taistelu on hienovireisesti ja herkästi kerrottu. Jopa yhteiset käynnit terapeutin luona ovat luontevia. Sashan paras ystävä on kypsä antamaan loukkaukset anteeksi ja lopulta erilaisten tuttujen avulla Sasha saa kolme minuuttia esiintyä stand up - koomikkona.
Sigrid Johnsonille Sashan osa on ensimmäinen ja isää esittää Oscar Töringe. Joskus tuntuu, että he ovat kuin oikea tytär ja isä. Tulee myönteinen pakko muistella suhdettani oman tyttäreeni tuon ikäisenä riippumatta aivan erilaisesta perhetilanteesta.
Miten käsitellä surua ja selviytyä sen kanssa? Luin juuri romaanin, jonka päähenkilö ajattelee surun olevan hyvin yksityinen asia. Toisaalta eräässä Eila Kivikk'ahon runossa "kun kerroin siitä, se väheni; jos vaikein, taas se läheni".
VastaaPoistaElokuvassa Sashan suruprosessi on kuvattu kauniisti ja uskottavasti, toivoa luoden mutta ilman sentimentaalisuuden sokerikuorrutusta. Se toimisi terapeuttisesti vaikkapa sururyhmissä. Taas yksi esimerkki elokuvasta, jonka voima on siinä, että se näyttää, ei selitä!
Kiitos anonyymille vahvistavasta kommentista. Omassa elämäntilanteessani on ajankohtaista sekä elämänkumppanin parantumaton sairaus että omankin sairauden suhteen hankala tilanne. Olen yrittänyt toteuttaa filosofi ja psykologi Lauri Rauhalla ns,. tilannekohtaisuutta. . Tiedostan tilanteen, mutta nimenomaan puhumalla siitä muitten kanssa saan käyttööni tukea ja ystävyyttä, jotka auttavat pitämään omia voimavaroja pystyssä. Toisaalta ymmärrän kuten psykiatri Pirkko Siltala sanoi: keho on ihmiselle uskollisin. Sillä hän tarkoitti, ettei pelkkä psykolgisointi auta. Sillä voi selittää, kunnes kroppa reagoi.
PoistaNo, elokuvassa oli pitkälti kysymys psyykkisistä ja henkisistä voimavaroista sekä nuorista ihmisistä, mutta elokuvan sanoma sai ainakin minut rauhalliselle mielellä ja nukkumaan hyvin.
Olipas koskettava elokuva muttei liian sentimentaalinen. Ja tehty niin, että varmaan monenikäiset voivat sitä ymmärtää. Elokuva kulki niin hienosti eteenpäin, että itselle jäi mielikuva, ettei siinä ollut mitään turhaa.
VastaaPoistaTuohon Karin "monenikäiset voivat sitä ymmärtää" jatkaisin, että minulle varmaan se että tykkään kotimsista ja pohjoidmsista elokuvista, taustalla on, että niitä on juuri tuo jonkinasteisen tuttuudrn - pohjoismaisuuden - takia helpompi ymmärtää
VastaaPoista