Rakkaudesta elokuvaan

Harriet Andersson siirtää katseensa kameraan   Muistutan että viisi tähteä eivät tule elokuvan ns. laadusta, vaan sen herättämistä lämpimistä muistoista. Turkulaisena, jonka monta sukulaista muuttivat elokuvan tekoaikoina Tukholmaan, ei voi olla ihastelematta Tukholman pihoja ja nuorten rakastuneitten merimatkaa siltojen alitse saaristoon - pakoon ja vapauteen. Ja Monika - loistava Harriet Andersson - on kuin ADHD -nuori, jonka tyyppiseen Maijaan minäkin olin aikoinani pihkassa, itse hiukan samantyyppisenä arkajalkana kuin Harry - Lars Ekborg, ja tekee mielettömän elämäniloisen ja lopulta kypsymättömän ja vastuuttomaksi kääntyvän roolin. No, emme harrastaneet sellaista seksiä 15 -vuotiaina, että siitä olisi voinut seurata jälkikasvua. Kummasti kuitenkin elokuva nyt uudelleen katsottuna muutti kaikki Maijaan liittyvät muistot ymmärrettäviksi ja suloisiksi kuin Monika haaveillessaan. Kun Monika - vai pitääkö kirjoittaa Harriet Andersson - siirtää katseensa suoraan kameraan, s...

Robert Redford - Viimeinen herrasmies   Kun ei nukuttanut, niin katsoin tämän loppujen lopuksi aika sympaattisen pankkiryöstöelokuvan, missä ei onneksi ammuskeltu, vaikka aseita oli niin poliiseilla kuin päähenkilön, hymyilevän pankkiryöstäjän (Robert Redford) taskussa kuin auton hansikaslokerossa. Ryöstöistä ja vankilapaoista on tullut miehelle elämäntapa, mitä viehättävä leskirouvakaan ei pysty kesyttämään. Sellainen olisi liian tylsää. Puoliväkisin katsoja alkaa sympatiseerata kohteliasta pankkiryöstäjää ja vähintään helläsydämistä poliisia. Häntä hoitaa ja paijaa suloisen oloinen tummaihoinen nainen. Kaiken kaikkiaan elokuva oli minulle iloinen yllätys. Totesin itsekseni, että onneksi en kompastunut sanaan pankkiryöstö.

  Elokuva tuo auttamattomasti mieleen Bruno Bettelheimin kirjan Satujen lumous vuodelta 1975. Kirja on tarkoitettu aikuisten luettavaksi kuten tämä elokuvakin aikuisten katseltavaksi. Yksinkertaistettuna satujen tarkoitus on opettaa lapset itsenäistymään ja selviytymään hyvän ja pahan, oikean ja väärän taistelussa elämän ja maailman todellisuudessa. Räsynukessa ovat vastakkainen ainakin rakkaus ja viha, hirviö ja hyvä haltija, ehkäpä Vanhan testamentin kiivas Jumala ja Uuden testamentin Jeesuksen armo. Itse lukemistani saduista elävimmin tulee mieleen saksalainen kansansatu Hannu ja Kerttu Grimmin veljesten satukokoelmasta. Aikuinen katselija saattaa päätellä minkälainen loppu elokuvalla on. Kuitenkin tuo päättely alkaa horjua mustavalkoisen tarinan uskomattoman hienosti ja hurjasti kuvatussa etenemisessä. Ihan tosissaan alkaa pelätä pahinta, mutta onneksi hyvällä haltijalla on rohkeutta ja välineitä taistelussa hirviötä vastaan.

The Ram    Onneksi Matti Ijäksen mestariteos Painija on niin kaukana tästä show- tai vapaapainin ihmishurjimuksesta - tai pitäisikö sanoa -kurjimuksesta, ettei niitä voi tai kannata verrata. Samaa voi sanoa Ijäksen tragikomediasta Haaveiden kehä, sillä siinäkin todellisen ja arkipäivän elämän kamppailulaji rakkaus voittaa nyrkkeilyn. Ehkä samaan kotimaisten elokuvien ketjuun voi lisätä vielä Juho Kuosmasen Hymyilevän miehen Ammattilaisshowpainija The Ram tai Randy on järjettömän raa´an lajin ja sen mukanaan tuomien lieveilmiöitten kuten laittomien hormonien, isojen otsikoiden tuoman huumaavan julkisuuden, maineen ja menestyksen vanki. Sellaista on elämä, kun sen rakentaa yhden asian varaan. Randy menettää otteensa ns. normaaliin ja sen myötä suhteensa niin tyttäreensä Stefanieen kuin rakastettuunsa, strippari Cassidyyn eli Pamiin. Hänelläkin ikänsä takia ehkä viimeiset ajat "fantasia-ammatissaan", mutta myös yksityiselämänsä, jonka osaa pitää erillään strippikapakasta. ...

  Olen niin koulutukseni ja ihmiskeskeisen työn kautta kiinnostunut ihmisiä riivaavista sairauksista ja esim. anoreksiasta myös ystävien välityksellä. Tänään 15.5.22 katsoin Teemalta dokumentin aikuisena, 39 -vuotiaana syömishäiriöön sairastuneen Marian rankan selviytymistarinan. Kaikki eivät selviydy. Elokuvan ennakkotiedoissa käytetään mm. käsitteitä peilikuva ja sisäinen demoni, joka oli syy hänen sairauteensa. Vaistomaisesti hätkähdän ja kavahdan, kun esille nostetaan puhtaasti ja vain yksilöpsykiatrisia tai -psykologisia käsitteitä. Missä on muut ihmiset, ympäristö, yhteiskunnalliset arvot ja niiden muutokset? Ehkäpä ne ovat mukana dokumentissa, vaan eivät ennakkotiedoissa. Tärkeätä että nähdään selviämistarina, mistä voi oppia, mutta varoa yleistämästä. Tärkeä on kuitenkin muistaa, että anoreksiallakin on yhteisiä piirteitä ja taustoja, mutta kuitenkin jokainen sairaus ja siitä mahdollinen selviäminen on yksilöllinen. Usein anoreksiaan on yhdistetty esim. ylikr...

  Olen niin koulutukseni ja ihmiskeskeisen työn kautta kiinnostunut ihmisiä riivaavista sairauksista ja esim. anoreksiasta myös ystävien välityksellä. Tänään voi Teemalta katsoa dokumentin aikuisena, 39 -vuotiaana syömishäiriöön sairastuneen Marian rankkaan selviytymistarinaan. Kaikki eivät selviydy. Elokuvan ennakkotiedoissa käytetään mm. käsitteitä peilikuva ja sisäinen demoni, joka oli syy hänen sairauteensa. Vaistomaisesti hätkähdän ja kavahdan, kun esille nostetaan puhtaasti ja vain yksilöpsykiatria tai -psykologisia käsitteitä. Missä on muut ihmiset, ympäristö, yhteiskunnalliset arvot ja niiden muutokset? Ehkäpä ne ovat mukana dokumentissa, vaan eivät ennakkotiedoissa. Tärkeätä että nähdään selviämistarina, mistä voi oppia, mutta varoa yleistämästä. Tärkeä on kuitenkin muistaa, että anoreksiallakin on yhteisiä piirteitä ja taustoja, mutta kuitenkin jokainen sairaus ja siitä mahdollinen selviäminen on yksilöllinen.

Tätä en muista Delta-jengistä   Pakko aloittaa teksti muistuttamalla, että se ei ole asiantuntija-arvio, vaan juttu siitä, mitä ajatuksia, muistoja ja tunteita se tuo mieleen. Olen nähnyt Delta-jengin kolme kertaa aikuisopiskelijoitteni kanssa ikään kuin opetus- tai oppimismielessä. Katsoimme sen kahtena vaihtoehtona yhdistystoiminnasta. Delta-jengi kuvaa alhaalta päin, ihmisistä itsestään lähtevää tekemistä ja Omega hierarkkista, ylhäältä ohjautuvaa menestysten metsästämisistä. Erityisesti muistan keskustelut, missä väiteltiin anarkismista ja terrorismista. Monien mielestä ne ovat lähes sama asia. Deltahan kuvasi järjestäytymätöntä, spontaania tekemistä ja se kuvasi tiedostettua anarkismia, joka lieveilmiöineen näytti aika hurjalta menolta. Itse yritin väittää, että rautaisin ottein alistettua vaihtoehtoa eli Omegaa johti lähes terroristi tai diktaattori. Johtamiseen käytettiin vallankäytön alimpia keinoja - rankaisemista ja palkitsemista - opintomenestyksen ja uralla etenemisen...

Hurjat naiset Pirkko Hämäläinen, Emmi Parviainen ja Maria Heiskanen  Yksi suosikeistani kotimaisista elokuvista on Auli Mantilan Pelon maantiede, Se perustuu toisen naisen, Anja Kaurasen saman nimiseen romaaniin. Jokaisen feminismiin eli sukupuolten väliseen tasa-arvoon nurjasti suhtautuvan tulisi katsoa Pelon maantiede.  Olen nähnyt seitsemän osaa Transportista. Sama terävä, lähes säälimätön linja yhteiskunnallisia vääryksiä ja tällä kertaa kansainvälistä rikollisuutta kohtaan on läsnä ohjaajan kirkkaassa näkemyksessä, mikä pala palalta, vähitellen selvenee vanhemmalle mieskatsojallekin.  Näyttelijätkin Auli Mantila on onnistunut innostamaan huikeaan itsensä likoon panemiseen yhtä aikaa inhottavissa, raskaissa, syyllisyyden ja valheitten painamissa ja riskialtteissa rooleissaan. Katsojan on joko vastenmielistä, säälivää, osanottavaa tai toivorikasta eläytyä rooleihin ja näyttelijöitten paneutumiseen ja antautumiseen.  En tiedä miten elokuva päättyy. Siinä naiset pii...

Antonio Banderas   Kun ei ole nähnyt kuin pari Almodovaria, ei ymmärrä mihin aikaisempiin elokuviin kärsimysten lieventämisyritykset tai kunnian menetysvaarat elokuvassa viitataan. Mielenkiintoinen on ratkaisu, missä näyttelijä Antonio Banderas esittää ohjaaja Salvador Malloa, (Almodovar), joka on aiemmin loukannut Banderasia. Ilmeisesti vain työn tai ammatin kautta tapahtuva anteeksipyyntö on vain väliaikainen paikka sen rinnalla, mitä aito, inhimillinen tunne voisi saada aikaan. Minulle aikuisopettajana jäi mieleen noin kymmenvuotias äidinkielen opettaja, joka halusi lisää tietoa, jotta voisi olla parempi opettaja. Ja sitten sairauksista kärsivä ohjaaja gastroenterologisessa magneettikuvauksessa, missä itse olin sattumoisin edellisenä päivänä. Ennen kaikkea minua koskettivat omat ihmissuhdeloukkaukset ja -menetykset. Itsetarkkailijana niin elokuvan päähenkilön kuin tämän kirjoittajan on kohdattava elämänhistoriansa. Ehkä omat sairauskärsimykset osin hankalat unet vähenevät,...

Emmi ja Ali Mukavan tapaamisen johdosta  muokkasin jonkin verran muistoja elokuvasta.  Kaikkea en ymmärtänyt Fassbinderin Berlin Alexanderplatzista - enkä toki otsikon elokuvastakaan. Näin sen kuitenkin Turun kaupunginteatterin näyttämöllä, missä - muistaakseni leskeksi jäänyt siivooja - Emmi (Irma Junnilainen) ja marokkolainen siirtotyöläinen Ali (Kimmo Rasila) rakastuvat Emmin sukulaisten kauhuksi. He saavat - niin elokuvassa kuin kaupunginteatterin Sopukassa - eurooppalaisen rasismin kaikkein ahtaimmat ja myös aggressiiviset reaktiot osakseen. On ehkä syytä muistuttaa tässä yhteydessä että Suomi - ja Turkukin - kuuluvat Eurooppaan. Fassbinderin elokuva ansaitsee minun asteikollani arvosanan mestariluokka - samaa voisi sanoa Sopukan tulkinnasta. Tässä on kysymyksessä ennen kaikkea se, miten elokuva on vaikuttanut omaan maailmankatsomukseeni - eikä vain elokuvan taiteellisesta toteutuksesta. Siinä minun pistekriteerini. Elokuvahan on viimeisen pääälle työväenluokan elo...

Michele Morgan   Muistan itse, miten oma lapsuuden ihannemaailma särkyi osin aikuisten salaisuuksiin ja valheisiin - ja olen kirjoittanutkin siitä ehkä pisimmän tekstini, joka kertoo 11 - 14 - vuotiaan ainoan lapsen kokemuksista. Toisaalta tätä Graham Greenen romaaniin perustuvaa elokuvaa katsellessa tulee vääjäämättä mieleen Peltirumpu. Tosin tässä elokuvassa pojan tarinaa ei kerrota sen pitemmälle kuin elokuvassa, ehkä korkeintaan 10-vuotiaaksi. Ja kenties valehtelu vastaa Peltirummun soittamista. Ohjaajan osaa kuitenkin tehdä näkökulman ihan Phil-pojan näkökulmasta, vaikka sen valheet ja salaisuudet tuntuvat joskus katsojalta vähintään oudoilta. Ja kun poika sitten lopulta puhuu totta, se ilmenee turhaksi. Vaan otteestaa tarinan jatkoon elokuva ei katsojaa päästä. Tulee myös mieleen, miten vahingollisia aikuisen ehdottamat kahdenkeskiset salaisuudet lapsen kansa ovat. Ehkä sellaisia tehdään juuri pedofiliassa. Niin - ja missähän muussa kuin vallankäytön ja strategioitten juo...

  Pääsiäisenä on toivottavasti aikaa. Niinpä laadin sen kulumiseksi tällaisen ns. hoksnokkavisan. Siinä pitää päätellä vastaus eri kielellisten vihjeitten perusteella. Vihjeet voivat olla myös tuttujen kielien tunnettuja ilmaisuja. otetaan esimerkki. Kuka suomalainen, edesmennyt ohjaaja? Alussa shakkipelin loppu, sitten kantoväline, loppuun italian kielen feminiiniä tarkoittava artikkeli Vastaus: Matti Kassila No niin, sitten kysymyksiin, joita voi miettiä porukallakin ja lähettää blogiinkin. 1.Mikä Matti Kassilan ohjaama elokuva? Alussa pääväri ja lopussa seitsemän päivää V: Sininen viikko 2. Mikä palkittu, tuore kotimainen elokuva? Alussa laivoissakin tuttu, sitten lyhenne ja loppuun välttävä V: Hytti n:ro 6 3. Mikä Auli Mantila elokuva, perustuu Anja Kaurasen saman nimiseen romaanin? Vahvan tunteen oppiaine V: Pelon maantiede 4. Mikä vuoden 2018 elokuva? Pakolaistarinassa ihmiset yrittävät paeta fa...

Leviathanin voimat vievät Koljan  Ehkäpä Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuo ajankohtaisuutta elokuvaan. Enemmänkin voisi ajatella, että se kertoo kuten yhteiskuntafilosofi Thomas Hobbes (1588 - 1679) samanniminen teos kuvaa  suvereenia yhteiskuntaa, missä kansalaisella ei ole isoakaan saumaa petomaisen koneiston kourissa. Vastassa on muodollista demokratiaa edustava, vaaleihin valmistautuva pormestari, ortodoksinen kirkko, väkivaltakoneisto, korruptio.  Koljan, hänen poikansa Roman ja uuden vaimonsa Liljan kalastusyritys ja kotinsa on kunnallispamppu Vadimin intohimon kohteena jäämeren rannan pikkukaupungissa. Lakimies Dmitri Moskovasta, Koljan ystävä tulee heidän avukseen, mutta faktat eivät auta oikeudessa kun korruptio ja väkivalta peittävät Vadimin omat rötökset. Vodkaa juodaan niin lasista kuin pullon suusta enemmän kuin tarpeeksi.  Noin 12-vuotiaan Roman silmissä uskottomuuteen eksyvä Lilja on pahin ja syypää perheen kohtaloon. Mitä pitäisikään päätellä, kun Lilja ...

  Pääsiäisvisa Pääsiäisenä on toivottavasti aikaa. Niinpä laadin sen kulumiseksi tällaisen ns. hoksnokkavisan. Siinä pitää päätellä vastaus eri kielellisten vihjeitten perusteella. Vihjeet voivat olla myös tuttujen kielien tunnettuja ilmaisuja. otetaan esimerkki. Kuka suomalainen, edesmennyt ohjaaja? Alussa shakkipelin loppu, sitten kantoväline, loppuun italian kielen feminiiniä tarkoittava artikkeli Vastaus: Matti Kassila No niin, sitten kysymyksiin, joita voi miettiä porukallakin ja lähettää blogiinkin. 1.Mikä Matti Kassilan ohjaama elokuva? Alussa pääväri ja lopussa seitsemän päivää 2. Mikä palkittu, tuore kotimainen elokuva? Alussa laivoissakin tuttu, sitten lyhenne ja loppuun välttävä 3. Mikä Auli Mantila elokuva, perustuu Anja Kaurasen saman nimiseen romaanin? Vahvan tunteen oppiaine 4. Mikä vuoden 2018 elokuva? Pakolaistarinassa ihmiset yrittävät paeta fasisteja, mihin elokuvan nimikin viittaa Sen toi...

 Hei Olen lähettänyt tutuilleni ja niille joiden tiedän tai arvelen seuraavan elokuvablogiani jäljempänä seuraavan viestin. Sen tarkoitus on auttaa blogin seuraamista ja ehkä välttää turhia hakuja silloin kun ei ainakaan uusia blogitekstejä ole saatavilla. En kuitenkaan voi tietää kaikkia blogin lukijoita. Niinpä laitan tuon tutuille lähettämäni viestin itse blogiin siltä varalta tai siinä toivossa, että joku muukin kuin ne parisenkymmentä tuttuani, voisi kertoa halukkuutensa saada tiedon heti uudesta blogitekstistä kertomalla minulle sähköpostiosoitteensa. Siitä ei liene mitään haittaa, vaan hiukan apua. Hyvä vastaanottaja! Olemme ehkä puhuneet niin kahdestaan, pienissä ryhmissä, puhelimessa tai vaihtaneet viestejä elokuvista. Niinpä tiedät, että olen alkanut ylläpitää Rakkaudesta elokuvaan -elokuvablogia. Ehkäpä olet lukenutkin blogitekstejäni ja jopa kommentoinut niitä. Ajatukseni olisi nyt auttaa blogin seuraamista. Lähettäisin sinulle ja muille kiinnostuneille ja luvan an...

Tämä teosta Konvalescent eli Toipilas ei muistaakseni näytetä elokuvassa    Antti J. Jokinen: Helene (2020)**** Neljäs tähti tulee Helene Schjerfbeckille, ei niinkään elokuvalle. Taiteilijalle voisi toki antaa täydet viisikin tähteä Maalauskuvataide ei ole kuulunut elämässäni suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin. Sattumoisin asuin Hyvinkäällä paikassa, minkä naapuritalon seinän kyltti kertoi, että Helene Schjerfbeck on asunut paikalla sijainneessa talossa - ilmeisesti äitinsä kanssa, jolla myös on tärkeä osansa elokuvassa. Ehkä se johdatti minut tutustumaan Helenen taiteeseen. Ateneumissa sai kerran äänestää maalauksesta, mistä pitää eniten tms. Silloin annoin ääneni taiteilijan realismin ajan teokselle Toipilas, ostin kymmenen teoksesta tehtyä postikorttia, joita lähetin ystävilleni ja latasin tietokoneeni näytölle taustakuvaksi saman. Elokuva keskittyy lyhyeen rajattuun vaiheeseen rakastetun taiteilijan elämästä. Siinä se onnistuu välttämään pikakelaukset Helenen pi...

Meera opettaa muista kastittomia lukemaan ja journalisteiksi   Intialaiset eivät syö lehmänlihaa. Väärin. Intialaiset eivät juo viinaa. Väärin. Intiasta saa elämyksiä ilmaiseksi. Väärin. Mutta ei siinä kaikki. Paljon vakavammin voi kysyä, onko Intia maailman suurin demokratia. Siis maa missä sukupuolinen rodunjalostus, tyttöjen ja naisten syrjintä kohdusta hautaan on arjen todellisuutta ja missä tuloerot ovat kasvaneet niin että Intia pääsee siinäkin tilastossa jo viiden parhaan joukkoon. Ja missä kastilaitos on olevinaan kielletty, mutta missä kastista pääteltävissä elämän ennakoitavuus henkilökohtaisella tasolla nousee. Tai missä avioliitto on kauppatavaraa ja avioliittomarkkinat ovat maailman suurin business. Näin kertoo meille toimittaja ja tietokirjailija Mikko Zenger opinto- ja "riskimatkalla" Keralaan. Tämä tuli heti mieleen, kun luin tästä dokumentista. Uttar Pradesh, vahvasti konservatiivisen hindunationalistisen puolueen hallinnassa, ja dokumentissa ...

Sokea mies, näyttelijä Petri Poikolainen   Kyllä on elokuva monipuolinen taide! Nytkin katsoin innoissani elokuvan, jonka katsominen välillä tuntui inhottavalta ja sen raaimmat kohdat ensin pitkäveteisiltä. Tähän blogiin se sopii erityisesti siksi, että se kertoo elokuvan suurkuluttajasta ja ammattinäyttelijästä, joka esittää itseään MS-taudin halvauttamana ja sokeuttamana. Ja samalla antaa minun ymmärtää, että kannattaa jatkaa elokuvaharrastusta. Hän, elokuvassa Jaakko, ja toinen vakavasti sairas Sirpa ovat löytäneet toisensa netissä ja rakastuneet. He soittavat toisilleen päivittäin. Jaakon elämän rajoitukset tulevat ilmi jo kotona, ja siihen on hyvä terveen tutustua. Vaan rajumpaa on kohdata, miten kaksi elämässä vinoille raiteille eksynyttä nuorta käyttävät vammaisen avuttomuutta hyväkseen, ja tämä pitkä osuus on sekä julma että venytetty. Olkoonkin välillä epäuskottava, niin kuitenkin. Se sopii elokuvan tyyliin ja minun makuuni, kun mahdollisuuksien rajoihin juuri ja ...

  1920-luvun Espanjaan sijoittuva ärsyttävä ja hämmentävä elokuva. Sen vanhaa holhoojaa ja sovinistista rakastajaa Don Lopea väitetään ohjaajan omaksi kuvaksi, jota hän alkaa vihata. Elokuvassa kuitenkin niin työtä halveksiva vasemmistolaisuus, taiteilijaelämän ylevyys ja orastava feminismi himmenevät. Nuoren Tristanan selittämätön sairaus tulee jotenkin epäuskottavasti väliin ja vielä ihmeellisemmältä tuntuu nuoren rakastajan Horacion ja Don Lopen uusi ystävyys ja yhteinen huolenpito toisen jalkansa menettäneestä Tristanasta, joka alkaa soittaa taas piano ja kuuntelee papin tekopyhiä neuvoja. Lopulta itsenäisyyttä ja vapaata rakkautta etsivä Tristana menee naimisiin Don Lopen kanssa, joka on perinyt kuolleen sisarensa omaisuuden - eikä mene hääyönä edes samaan huoneeseen miehen kanssa. Monissa Bunuelin elokuvissa kummittelee taustalla jokin uni. Niin tässäkin. Ehkä se selittää elokuva kummallisuuksia ja vähintään outoja ristiraisuuksia ihmisten käyttäytymisessä. Tristana ja ...

Gunda ja porsaat    Sanatonta mestarikuvausta Gunda-emakosta ja sen kymmenestä porsaasta. Mustavalkoisessa elokuvassa ne nauttivat elämästä, auttavat toisiaan. iloitsevat, vähän tappelevat ja imevät nisiä. Ei pysty viattomana, ei edes sivullisena nauttimaan elokuvan herkkyydestä, kauneudesta ja lämmöstä, kun tietää tuotantoeläinten vääjäämättömän kohtalon. Kuinka monta kiloa olenkaan syönyt elämäni aikana sian tai muun tuotantoeläimen lihaa? Viimeksi tänään säilykepurkista tillilihaa. Muistan kirjoittaneeni Aarne Tarkaksen elokuvasta Olemme kaikki syyllisiä (1954) minulle tärkeän näkökulman, missä turvattomuutta ja hoitopaikkojen vaihtoa usein kokenut nuorukainen pikaistuksissaan tappaa tyttöystävänsä. Nyt tulee samanlaisia ajatuksia mieleen, mutta jospa liiallista yksilön syyllisyyttä tuotantoeläinten kohtalosta vähentäisi ajattelu, että lähes jokainen on myös oman kulttuurinsa tuote ja yksi osa tuota ruokaketjua. Ehkäpä tuo Gunda-emakon lohduton ikävä auttaa meitä muutok...

  Yle on näyttänyt kiitettävästi ns. sateenkaarielokuvia ja pannut ainakin minut miettimään syntyjä syviä. Niin tämäkin georgialaistaustaisen, mutta Ruotsissa kasvaneen ohjaajan teos, suorastaan myllertää tunteita ja ajatuksia. Vieläpä se pani tarkemmin ottamaan selvää niin Georgian eli Gruusian sijainnista ja lähihistoriasta Venäjän, Turkin, Azerbaitzhanin ja Armenian naapurina Mustanmeren itärannalla. Elokuvan päähenkilö Merab on valloittava niin tanssijana - roolissa onkin aito ammattitanssija - kuin ihan tunteellisena miehenä iloisena, surullisena, ensin arkana ja pelkäävänä, mutta katharsiksen saatuaan rohkeana. Se lupaa hänen tulevaisuudelleen, joka elokuva jää auki. Liekö sattumaa, että Merabia esittävällä tanssijalla ja ohjaajalla on sama etunimi Levan. _Merab ja Mary ovat tanssineet 10 -vuotiaista saakka parina Ei tule kyllä mieleenkään ruveta päivittelemään asenteita eri sukupuolisia suuntautumisia kohtaan Georgiassa, kun kuuntelee vaikkapa oman ikäpolven miesten möläy...

Alla linkkejä Turun iltalukion sivuilta. Oikeastaan hyvä, että luin poikani lähettämät linkit heti katsottuani elokuvan Peltirumpu Maailman paras elokuva? - Turun iltalukio Peltirumpu osa II - Turun iltalukio Peltirumpu osa III - Turun iltalukio Peltirumpu osa IV - Turun iltalukio Peltirumpu osa V - Turun iltalukio

Oscar ja sirkusväkeä ravintolassa   Yöuni elokuva jälkeen oli katkonainen. Lopulta piti mennä googlaamaan. Mitenkä Hectorin Palkkasoturin viimeinen säkeistö  taas menikään? Hän on sotilas, ei enempää, joten häntä soimatkaa Vaan ei käskyjään hän kaukaa enää saa Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet huomatkaa näin ei saada sotaa koskaan loppumaan Peltirummun aikuiseksi kasvamaan kieltäytyvä Oscar toimii kyllä niin järjestelmällisesti kaikkea aikuisten maailman välinpitämättömyyttä, kyynisyyttä, pettämistä, ryyppäämistä, opportunismia, nöyryyttämistä ja naurettavuutta havaiten ja sitä omalla tavallaan pilkaten. En usko, että kukaan meistä aikuisista voisi asettua niin puhtaana em. ominaisuuksista, että pystyy katsomaan elokuvaa hyväntekijän asemaan pitäytyen puhtaalla omallatunnolla. Toki natsi-Saksan Puolan valloitus ja Danzigin tapahtumat ovat pääosassa, ikään kuin karmeimpina seurauksina aikuisten muusta elämänmenosta sirkushuveineen ja Rasputineineen. Ku...

  Seuraava lihavoitu kappale on lisätty. Ajatuksena on, että kannattaisi lukea kirja tai katsoa elokuva ennen kuin päättää Nato-kannastaan. Muistaakseni elokuvassa sairaalassa kaikki rajat amputoituna, sokeana, kuurona ja puhekyvyttömänä, vain päätään heiluttamalla ja tuntoaistinsa avulla kommunikoiva Johnny toivoo, että hänet vietäisiin sodan mielettömyydestä kertovana, elävänä nähtävyytenä julkiselle paikalle. Hän haluaa elämänsä aikana vielä vaikuttaa ihmisten ajatteluun sodasta. Lisäksi kannattaa myös kuunnella Hectorin Palkkasoturi ja erityisesti sen loppu Johnny got his gun on ehkä yksi vahvimmista maailmankatsomukseeni vaikuttavista elokuvista. Sen sanoma on ahdistava, kammottava, hirvittävä, julma, pysäyttävä. En keksi tähän hätään "parempia" adjektiiveja. Ehkä olin silloin vastaanottavaisessa vaiheessa elämääni. Elämänkatsomukseni oli muuttumassa turvallisesta ja itsestään selvästä opiskelu- ja työurasta kriittiseksi, yhteiskunnalliseksi osallistujak...

Tämän sekalaisen visan kaikki kysymykset koskevat tässä blogissa mainittuja elokuvia. 1. Missä elokuvassa 50 vuotta täyttävä muusikko ja hänen perheensä esittävät itseään, kun perheen isä sairastuu Parkinsonin tautiin? Henrik Schyffert: Juokse, Uje, juokse 2. Mikä kotimainen elokuva perustuu ohjaajan muuttaessa kuolleen, yksinäisen ihmisen asuntoon, minkä kaikki tavarat ovat vainajan muistoja, ja ohjaaja sommittelee kuvista, kirjeistä ja videoista ja haastatteluista kuolleelle elämäntarinan? Elina Talvensaari: Neiti Aika 3. Ketkä esittävät Olli Mäkeä, hänen kihlattuaan Raijaa ja Elis Askia Juho Kuosmasen ohjaamassa elokuvassa Hymyilevä mies? Jarkko Lahti, Oona Airola ja Eero Milonoff 4. Missä venäläiselokuvassa noin kymmenvuotias poika kuulee, ettei sen paremmin äiti kuin isäkään halua häntä heidän erotessa? Poika karkaa eikä häntä koskaan löydetä elävänä. Andri Zvjagintsev: Rakkautta vailla 5. Minkä nimisessä Ingmar Bergmanin elokuvassa professori Isak Borg tekee tiliä elämäst...