Teemu Nikki: Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021) ****

Sokea mies, näyttelijä Petri Poikolainen

 

Kyllä on elokuva monipuolinen taide! Nytkin katsoin innoissani elokuvan, jonka katsominen välillä tuntui inhottavalta ja sen raaimmat kohdat ensin pitkäveteisiltä. Tähän blogiin se sopii erityisesti siksi, että se kertoo elokuvan suurkuluttajasta ja ammattinäyttelijästä, joka esittää itseään MS-taudin halvauttamana ja sokeuttamana. Ja samalla antaa minun ymmärtää, että kannattaa jatkaa elokuvaharrastusta.

Hän, elokuvassa Jaakko, ja toinen vakavasti sairas Sirpa ovat löytäneet toisensa netissä ja rakastuneet. He soittavat toisilleen päivittäin. Jaakon elämän rajoitukset tulevat ilmi jo kotona, ja siihen on hyvä terveen tutustua. Vaan rajumpaa on kohdata, miten kaksi elämässä vinoille raiteille eksynyttä nuorta käyttävät vammaisen avuttomuutta hyväkseen, ja tämä pitkä osuus on sekä julma että venytetty.

Olkoonkin välillä epäuskottava, niin kuitenkin. Se sopii elokuvan tyyliin ja minun makuuni, kun mahdollisuuksien rajoihin juuri ja juuri mahtuva hyvä saa palkinnon.

Minulle elokuva on merkittävä myös siksi, että äitini eli koko aikuisikänsä 85 -prosenttisena näköinvalidina ja aikoinaan paras lapsuuden ystäväni sairastui MS-tautiin ja eli noin 30 viimeistä vuottaan pyörätuolissa.

Hienoa toteutuksessa on kuvan epäselvyys ja sumuisuus. Kaikki tapahtuu ikään kuin lähes sokean näkökulmasta. Vaikka en kaikkeen ehtinyt mukaan, elokuvan musiikki taisi sanoituksineen olla viiden tähden arvoinen.