Auli Mantila: Transport (2022) ****

Hurjat naiset Pirkko Hämäläinen, Emmi Parviainen ja Maria Heiskanen

 Yksi suosikeistani kotimaisista elokuvista on Auli Mantilan Pelon maantiede, Se perustuu toisen naisen, Anja Kaurasen saman nimiseen romaaniin. Jokaisen feminismiin eli sukupuolten väliseen tasa-arvoon nurjasti suhtautuvan tulisi katsoa Pelon maantiede. 

Olen nähnyt seitsemän osaa Transportista. Sama terävä, lähes säälimätön linja yhteiskunnallisia vääryksiä ja tällä kertaa kansainvälistä rikollisuutta kohtaan on läsnä ohjaajan kirkkaassa näkemyksessä, mikä pala palalta, vähitellen selvenee vanhemmalle mieskatsojallekin. 

Näyttelijätkin Auli Mantila on onnistunut innostamaan huikeaan itsensä likoon panemiseen yhtä aikaa inhottavissa, raskaissa, syyllisyyden ja valheitten painamissa ja riskialtteissa rooleissaan. Katsojan on joko vastenmielistä, säälivää, osanottavaa tai toivorikasta eläytyä rooleihin ja näyttelijöitten paneutumiseen ja antautumiseen. 

En tiedä miten elokuva päättyy. Siinä naiset piirtävät elintarvikerikoksen karttaa muistaakseni Moldovasta, Ukrainan naapurista  Euroopan halki Suomeen. Kauniiksi tarinaa ei ainakaan vielä voi kuvata joitakin herkkiä yksitysikohtia lukuunottamatta. Mutta pakkomielle on katsoa loppuun, jos saisi antaa vaikka yhden tähden lisää.