John Landis: Delta-jengi (1978) *****

Tätä en muista Delta-jengistä

 

Pakko aloittaa teksti muistuttamalla, että se ei ole asiantuntija-arvio, vaan juttu siitä, mitä ajatuksia, muistoja ja tunteita se tuo mieleen.

Olen nähnyt Delta-jengin kolme kertaa aikuisopiskelijoitteni kanssa ikään kuin opetus- tai oppimismielessä. Katsoimme sen kahtena vaihtoehtona yhdistystoiminnasta. Delta-jengi kuvaa alhaalta päin, ihmisistä itsestään lähtevää tekemistä ja Omega hierarkkista, ylhäältä ohjautuvaa menestysten metsästämisistä.

Erityisesti muistan keskustelut, missä väiteltiin anarkismista ja terrorismista. Monien mielestä ne ovat lähes sama asia. Deltahan kuvasi järjestäytymätöntä, spontaania tekemistä ja se kuvasi tiedostettua anarkismia, joka lieveilmiöineen näytti aika hurjalta menolta. Itse yritin väittää, että rautaisin ottein alistettua vaihtoehtoa eli Omegaa johti lähes terroristi tai diktaattori. Johtamiseen käytettiin vallankäytön alimpia keinoja - rankaisemista ja palkitsemista - opintomenestyksen ja uralla etenemisen tai niistä pudottamisen keinoina.

En jaksa tarkalleen muistaa, mutta meitä taisi olla vain kaksi opettajaa, jotka käyttivät elokuvaa opetuksessaan. Loppuelämäkseni se on jäänyt mieleeni ja vahvistanut ajatteluani tiukan byrokratian ja sääntökeskeisen yhteisö- tai yhdistystoiminnan vastustajana. Esimerkkinä siitä voin kertoa, että olen ehdottanut ainakin kaksi kertaa edunvalvonnan poistamista sääntöjen tarkoituspykälässä niissä yhdistyksissä, joissa olen toiminut. 

Edunvalvontaa järkyttävimmillään kuva putinismi