Charles Laughton: Räsynukke (1955) ****½
Elokuva tuo auttamattomasti mieleen Bruno Bettelheimin kirjan Satujen lumous vuodelta 1975.
Kirja on tarkoitettu aikuisten luettavaksi kuten tämä elokuvakin aikuisten katseltavaksi. Yksinkertaistettuna satujen tarkoitus on opettaa lapset itsenäistymään ja selviytymään hyvän ja pahan, oikean ja väärän taistelussa elämän ja maailman todellisuudessa.
Räsynukessa ovat vastakkainen ainakin rakkaus ja viha, hirviö ja hyvä haltija, ehkäpä Vanhan testamentin kiivas Jumala ja Uuden testamentin Jeesuksen armo. Itse lukemistani saduista elävimmin tulee mieleen saksalainen kansansatu Hannu ja Kerttu Grimmin veljesten satukokoelmasta.
Aikuinen katselija saattaa päätellä minkälainen loppu elokuvalla on. Kuitenkin tuo päättely alkaa horjua mustavalkoisen tarinan uskomattoman hienosti ja hurjasti kuvatussa etenemisessä. Ihan tosissaan alkaa pelätä pahinta, mutta onneksi hyvällä haltijalla on rohkeutta ja välineitä taistelussa hirviötä vastaan.
Tämä oli katsottu ennekin, mutta onneksi katsoimme nyt uudelleen. Ensimmäisestä kerrasta oli muistissa huonoja inhottava saarnaaja. Nyt tuli paljon muutakin. Niinkuin muutkin sadut, tämä sisälsi paljon tunteita, tuskaa sekä hyvän ja pahan "taistelun". Tämän elokuvan eli ja onnellinen loppu oli minun mieleeni.
VastaaPoista