Uusi teksti Fassbinder Pelko jäytää sielua (1974)*****

Emmi ja Ali

Mukavan tapaamisen johdosta  muokkasin jonkin verran muistoja elokuvasta. 

Kaikkea en ymmärtänyt Fassbinderin Berlin Alexanderplatzista - enkä toki otsikon elokuvastakaan. Näin sen kuitenkin Turun kaupunginteatterin näyttämöllä, missä - muistaakseni leskeksi jäänyt siivooja - Emmi (Irma Junnilainen) ja marokkolainen siirtotyöläinen Ali (Kimmo Rasila) rakastuvat Emmin sukulaisten kauhuksi.

He saavat - niin elokuvassa kuin kaupunginteatterin Sopukassa - eurooppalaisen rasismin kaikkein ahtaimmat ja myös aggressiiviset reaktiot osakseen. On ehkä syytä muistuttaa tässä yhteydessä että Suomi - ja Turkukin - kuuluvat Eurooppaan.

Fassbinderin elokuva ansaitsee minun asteikollani arvosanan mestariluokka - samaa voisi sanoa Sopukan tulkinnasta. Tässä on kysymyksessä ennen kaikkea se, miten elokuva on vaikuttanut omaan maailmankatsomukseeni - eikä vain elokuvan taiteellisesta toteutuksesta. Siinä minun pistekriteerini. Elokuvahan on viimeisen pääälle työväenluokan elokuva ja vielä proletaarisellainen.

Pienin vihjein elokuva kertoo Natsi-Saksan arvojen elosta Bundesrikessä ja  ehkä toisaalta "arjalaisten" naisten ihastumisesta tummempi-ihoiseen pohjois-afrikkalaiseen.

Ehkä suurempi kuva kertoo, millaisen elämän ja yhteiskunnan ihminen on rakentanut itselleen: selviytyäkseen on ummistettava silmänsä eikä ainakaan pohdittava liikaa - vähemmästäkin pelko jäytää sielua ja onko rakkauskin lopulta kauppatavaraa rakentamassamme todellisuudessa..