Rakkaudesta elokuvaan

Ikisuosikkini Elina Salo   Luen parhaillaan Anu Silfverbergin mainiota kirjaa Sinut on nähty. Se on terävä analyysi naisen roolista useimmiten kohteena ja välineenä, mikä tekee miehestä subjektin, pelastajan ja sankarin. Tämä on rankka yleistys, mutta suosittelen kirjaa jokaiselle elokuvan ystävälle. Kirja kertoo, myös miten elokuva taiteena oli aluksi myös naisten aluetta ohjaajina -mm. Alice Guy-Blachéa myöten, mutta kun se alkoi kaupallistua rahantekokoneeksi, niin miehet ottivat elokuvabisneksessä vallan. No niin - Kultainen vasikka perustuu Maria Jotunin kirjaa ja sen on ohjannut Ritva Arvelo ja pääosan Eeditiä näyttelee temperamenttisesti Aino Mantsas. Elina Salo hyppii ja tanssii lyhyessä kohtauksessa kuin Alma Pöysti Zaida Bergrothin Tovessa. Onkin pakko kertoa, että tyttäreni etunimen yksi tausta on tuo vieläkin, yli 80 vuoden ikäisenä esiintyvä ihastukseni, jonka persoonallisesta äänestä ei voi erehtyä. Keinottelu ensimmäisen maailmansodan aikana peilaa elokuvan ni

Jarmo Lampela   Kun on nähnyt saman ohjaajan elokuvat Sairaan kaunis maailma, Joki ja Eila, osaa odottaa vahvaa yhteiskunnallista näkökulmaa - eikä pety. Muutama nuori Espanjan Barcelonassa unelmoivat (finanssi)talouden nousussa sijoittamisesta ja rikastumisesta ostamalla koko talon, remontoimalla ja pistävänsä rahoiksi. Rahaa saa pankeista, toki isä ja vanhat ystävät ja tutut panevat hanttiin syynä erilainen elämäntilanne ja sen mukaiset tarpeet ja arvot. Päähenkilö Alman näkökulma hallitsee elokuvaa, ja erityisesti sen muuttuminen. Kesken vauhdikkaimman remontoinnin sähkö- ja vesikatkoksinen iskee taloudellinen taantuma, pankit kaatuvat ja toiveet voitoista muuttuvat velaksi. Alma joutuu selvittämään kaaosta talon vanhempien asukkaitten kanssa. Keskustelut ensin pakottavat ja lopulta auttavat Almaa ymmärtämään mumminsa viisauden "elämä jatkuu". Talousromahduksen hyvä seuraus voi olla omien elämänarvojen uudelleen arviointi: sairasta Etheliä ja eristäytynyttä taidemaalar

 Yle Ykkösellä tiukka Hella W. ja Teemalla lämmin Neiti Aika. Muistaakseni olen kirjoittanut niistä molemmista blogitekstin

Hari ja Kris   Katsoin elokuvaa välillä pitkästyen, kun en ymmärtänyt, välillä haltioituen, kun kuvittelin jotain ymmärtäväni. Kirjoitan kuvittelin, kun en kehtaa selittää, mitä luulin ymmärtäväni.. Väkisinkin kuluvan vuoden tapahtumat vievät muistot Neuvostoliittoon/Venäjään. Ajan neukkuelokuvista tulee auttamatta mieleen Emile Loteanun ja Maxim Gorkin käsikirjoittama Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen aistillisuudellaan vuodelta 1975. Pari vuotta myöhemmin olin ystävyyskaupunkimatkalla Kostromassa. Kohtasin siellä ehkä ulkonaisesti kauneimman elämäni nuoren naisen Inan, joka eilen Solarista katsoessani vertautui Hariin. Mutta Kostromassa, vaikka ihailin maan taidetta ja yritin etsiä sen ajan sosialismista opittavaa, pelkäsin, että minut yritettiin paljastaa jostain laittomasta ja pidättää, kun Ina pani oven lukkoon ja tuli niin lähelle minua kuin mahdollista. Vaan paljon harhautuivat ajatukseni, kun en Solariksessa ymmärtänyt kuin osan ja putosin aina välillä kärryiltä todelli

Marion, Nelly ja maja   Uskallan antaa "vain" neljä ja puoli tähteä. Tekosyynä, että olen 80-vuotias mies ja pääosan tytöt 8-vuotiaat, ilmeisesti näyttelijöinä sisaruksia ellei peräti kaksosia. Joten puoli tähteä viidestä liittyy jonkin asteisen salaisuuden tms. ymmärryksen puutteeseen. Toivottavasti joku selventää mistä kaikesta on kysymys. Elokuvan ranskankielinen nimi on Petite aman eli suomeksi kai Pieni (tai Pikku) äiti. Se antaa aavistuksen, mutta ei ainakaan minulle tietoa salaisuudesta. Elokuva kertoo ohjaajan omasta lapsuudesta. siinäkin voisi olla johtolanka, mutta sitä paremmin tuntematta arvoitus ei aukene, korkeintaan raottaa ovea Oli miten oli, elokuva saa minut liimautumaan sohvani selkänojaan. Vaikka katson "Majaa" Areenasta, ei tule mieleenkään pysäyttää sitä välillä. Siinä lapset ottavat asiat sellaisina kuin ne ovat. Välillä he esittävät mestarillisia aikuisnäyttelijöitä. Usein näissä tilanteissa puheenvuorot ovat kirjakielen ja aikuisten

Aida Viisi tähteä tulee erityisesti ajankohtaisuudesta, minkä Venäjän hirviömäinen hyökkäyssota Ukrainaan. Srebrenizan, YK:n julistaman suoja-alueen 8000 ihmisen joukkomurha tuo mieleen Bosniassa syntyneen Edvinan, jonka kanssa opiskelimme tuon 1995 tapahtumien jälkeen Viittakiven opistolla Hauholla. Nyt tajuan, miten vähän ymmärsin niin hajoavan Jugoslavia tilanteesta kuin tuon viisaan ja nopeasti suomea oppineen naisen, Edvinan elämänkokemuksista. Jos oikein ymmärrän, niin nyt hän asuu ja toimii Turussa. Voi kunpa saisin häneen yhteyttä.   Yritän ymmärtää tai tulkita elokuvan nimeä. Aida on YK:n tulkki. Häntä näyttelee herkillä ilmeillä ja vimmaisella kiihkolla Jasna Juricic. Välillä hän ei pysty kääntämään se paremmin teurastajakenraalin Ratko Mladicin ja muiden serbisotapäälliköitten tekstejä kuin YK:n päälliköitten. Sillä niin säälimätön tai voimaton on käännettävä viesti pakolaisille ja hänen omalle miehelleen ja pojilleen. YK:n väki joutuu toteamaan avuttomuutensa serbien valhei

Kodittomat veljekset   Ohjaaja on yksi harvoista maahanmuuttajataustaisista Suomessa. Elokuva sijoittuu 1980-luvun alun Irakin ja Iranin väliseen sotaan. Samoihin aikoihin ohjaaja tuli pakolaisena perheensä kanssa Suomeen Kaksi alaikäistä veljestä karannut isältään ja käyvät koulua. Islamin uskonto ja sota ovat läsnä, ja vanhempaa veljeä uhkaa sota ja marttyyrikuolema. Hän on luvannut ettei jätä pikkuveljeään, mutta joutuu niin tekemään. Pikkuveli saa turvan opettajaltaan, jonka mies on ollut rintamalla kolme vuotta, mutta ilmeisesti kuollut ja kadonnut. Vajaa puoli tuntia kestävä mustavalkoinen elokuva on yhtä aikaa karmea ja kaunis. Onneksi sodan väkivaltaa ja tuhoa ei näytetä. Se on elokuvan ankeassa ilmapiirissä ja kertoo, mitä seuraa kun lasten ei anneta olla lapsia. Minutkin on ihan pikkulapsena viety äidin sylissä pommisuojaan, mutta onneksi en muista siitä mitään. Ehkä äidin tunteman pelon ja hädän vaistosin. Mitähän siitä minulle seurasi?

Dominick ja Jere   Junamatkan tapahtumat kietovat yhden naisen ja kolmen miehen tapahtumat yhteen. Yksi mies on musta, laittomasti maassa oleva pakolainen Dominick - olikohan Angolasta - ja toinen Afrikkaa kiertänyt valkosuomalainen, Jere Joten kyllä taas kiinnosti, ja vaikka rikokset ja väkivalta eivät sinänsä minua sen paremmin kirjoissa kuin elokuvissakaan pahemmin viehätä, niin yhteiskuntamoraaliset dilemmat niitten taustalla kylläkin. Elokuvan alussa kaikki neljä päähenkilöä tekevät vääriä valintoja, joiden seurauksia yrittävät pitkälti valehtelemalla tai vaikenemalla vältellä. Ja pakoon yrittävät Ruotsiin Haaparannan kautta Dominick ja Jere pariinkin otteeseen. Vaan valheitten silmukka kiristää kun selviää, että Jeren tappama ja Dominickin kanssa yhdessä piilottama mies onkin heidän kohtaamansa Veeran puoliso tai ainakin tämän lapsen isä. Silloin alkavat jatkuvat pakenemisen mahdollisuudet ja ehkä pakenemisen moraalinen mielettömyys lähestyä loppua - Kääntöpistettä.

Työväenpuoluetta edustavat vanhemmat ja 13-vuotias tytär   Suojelu- ja parantamiskasvatusoppia sekä käytännöllistä filosofiaa opiskelleena, ns. epäsosiaalisten poikien vastaanottokotia johtaneena sekä yhteiskunnasta ja politiikasta kiinnostuneena annan jo pelkästään aiheesta viisi pistettä. Kun 13-vuotias tyttö aiheuttaa samanikäisen pojan kuoleman koulun jalkapallokentällä, niin ainekset ovat koossa. Ohjaaja etenee kiihkottomasti ja elämän syviä peruskysymyksiä monelta taholta valaisten. Lämmin empatia on elokuvan perusvire. Kukaan elokuvan hahmoista ei ole pelkkä hyvis tai pelkkä pahis. Jokainen käyttää puheenvuoroja, jotka särähtävät, jokaisella on sisäiset ristiriitansa, mutta siitä huolimatta koetetaan rakentaa ja katsoa eteenpäin. Syyllisyys, suru ja myös toive sovusta ottavat mittaa toisistaan. Myös keltaisen lehdistön sensaatiot elokuva kiertää kaukaa. Taustalla on oikeistopopulistisen ja työväenpuolueen johtohenkilöt ja heidän arvonsa, mutta onneksi niidenkään erot eivät n

  Tähdet tulevat pitkälti muistoista, jotka liittyvät kahteen elämänkumppanini kanssa tehtyyn Intian matkaan, joista toisessa laskeuduimme silloiseen Bombayhn, ja toisessa lähdimme takaisin Suomeen Mumbaista. Muuten antoisat kansalaisjärjestömatkamme tuottivat toki armoitetut kotiintuliaiset sekavuustiloineen ja vatsavaivoineen, kun erehdyimme Mumbaissa ottamaan gintonicin jäillä. Bollywood -elokuva tarkoittaa hindunkielistä tuossa kaupungissa tehtyä tanssi- yms. elokuvaa á la Hollywood. Surman sävel - alkuperäisnimi Andhadhun lienee suomeksi "sokeasti", ei onneksi ole bollywoodia, vaikkakin siinäkin ensimmäisenä roolihahmona oleva murhataan bollywoodtähti. Pääosan rooli on pianistilaulajallla ,joka ensin esiintyy tekosokeana, sitten sokeutuu tosissaan kunnes lopussa taas ottaa entisen roolinsa. Elokuva kuvaa toistuvasti intialaisia kummallisuuksia, uskontoja, korruptiota, elinten myyntiä ja vaihtokauppaa sekä poskettomia kasti- ja tuloeroja. Juuri kun luulee, että n

Kaksi naista hukassa   Hong Sang soo: Nainen joka juoksi karkuun (2020) **** Vaikeasti ymmärrettävä elokuva. Pakeni tai kielsikö nainen, jonka mies oli poissa kotoa, parisuhteensa vaikeuksia. Itse ajattelin että mitähän hyvinvointivaltion Etelä-Korean länsimaisen hyvinvoinnin ja itä-aasialaisen kulttuurin yhteensovittamattomuus saa aikaan nais(t)en elämässä. Katsojan kannalta ärsyttävät pinnalliset ihmissuhdekeskustelut pakottavat keskittymään eikä ainakaan mitään kunnon toiminnallisia ristiriitoja kaipaava katsoja saa tyydytystä odotuksilleen. Siitäkin huolimatta, että entisiä parisuhdetilanteisia muistellaan - tosi kohteliain ja epäuskottavinkin sanakääntein. Kun Soulissa ollaan, niin Pohjois-Korea vuoristomaiset näkyvät komeina aika ajoin. Mikähän merkitys sillä on? Tulkinta jää katsojalle - siinä niin kuin koko tarinassa. Jos yksinkertaistan omaa fiilistä, niin kysymys on porvalillisen elämän onttoudesta - ottamatta kantaa Pohjois-Korean tilanteeseen

  Olen lukenut Rosa Liksomn kirjan joskus kun se ilmestyi. Muistelen, että siinä oli vanhemman venäläismiehen ja suomalaisen opiskelija naisen välillä jatkuva ja kasvava väkivallan uhka, joka taisi kuitenkin päättyä helpotukseen. Elokuvassa minulle ainakin syntyy vähitellen nouseva toive nuoremman venäläismiehen Ljohan ja Lauran välisen suhteen"onnellisesta" lopusta. Ja niin siinä mielestäni käykin, vakka ei sillä kaikkein perinteisimmin.. Ratkaisevasti Lauran oppii ymmärtämään Ljohaa - ehkä äiti Venäjää - tämän isoäidin luona, missä babushkaa näyttelee paikallinen amatööri Lidija Kostina. On hyvä muistaa, että elokuva valmistui ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Ei siis ihme, että Iltasanomat otsikoi juttunsa jotenkin näin: "Hytti nro 6 on parasta mitä Suomen ja Venäjän suhteissa on tapahtunut vuosikausiin." Babushka "opettaa" Lauralle elämää  Niinpä. Nuori työmies Ljoha (Juri Borisov) oppii ymmärtämään, että ja ehkä myös miksi suomalainen opiskel

  Ensin pyhä 1. Kenen tekstiin perustuu elokuva Pyhä perhe ja ketkä esittävät perheen alkoholisti-isää ja tämän vaimoa? Claes Andersson, Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson 2. Entä kenen romaaniin perustuu elokuva Pyhiesi yhteyteen ja kuka se ohjasi? J ari Tervo, Pekka Milonoff, itse asiassa elokuvan nimi on Rikos&rakkaus 3, Tämän dokumentin ohjasi Markus Lehmuskallio vuonna 2017 ja siinä ovat äänessä mm. Tarja Halonen ja emerituspiispa Wille Riekkinen. Mikä on dokumentin nimi , johon sisältyy sana pyhä? Pyhä 4. Kuka lauloi kreikkalaisessa samannimisessä elokuvassa Ei koskaan sunnuntaisin? Melina Merkouri, joka toimi myöhemmin Kreikan kulttuuriministerinä 5. Minkä nimisessä´ - kalenteripyhämme nimen sisältävän - vuonna 1975 ilmestyneessä elokuvassa Jaakko Pakkasvirta kertoo Urho Suomalaisen (rooli) perheen katkerasta omakotitalon rakentamisesta Jouluksi kotiin ja sitten svenska 6. Minkä nimisen vuonna 2020 valmistuneen, suositun suomalaisen el

Periksi ei anneta   Sekavia ajatuksia ja tunteita herättävä 19 minuutin lyhytelokuva. Mietin tekijöiden motiiveja, onko takana henkilökohtaisia kovuuden kokemuksia ja muistoja. Jossakin mainitaan, että tarina isästä ja pojasta olisi komedia. Minusta se on enemmänkin tragedia jääräpäisyyden seurauksista. Vain absurdi yliampuvuus vie komediaan päin. Vaan minä taidan olla sen verran tosikko, että kuolema ja myönteisten tunteitten peittäminen eivät oikein ole komedian tai naurun asia. Ei isällä, suosikkinäyttelijälläni Sulevi Peltolalla eikä pojalla Jyrki Mänttärillä näy hymyn häivääkään. Kuoleman lähellä ollaan tyhmän uppiniskaisuuden takia monta kertaa. Kaikki tähtet tulevat Suleville ja Jyrkille. .

Pyhäin päivä ja Svenska dagen - visa Ensin pyhä 1. Kenen tekstiin perustuu elokuva Pyhä perhe ja ketkä esittävät perheen alkoholisti-isää ja tämän vaimoa? 2. Entä kenen romaaniin perustuu elokuva Pyhiesi yhteyteen ja kuka se ohjasi? 3, Tämän dokumentin ohjasi Markus Lehmuskallio vuonna 2017 ja siinä ovat äänessä mm. Tarja Halonen ja emerituspiispa Wille Riekkinen. Mikä on dokumentin nimi , johon sisältyy sana pyhä? 4. Kuka lauloi kreikkalaisessa samannimisessä elokuvassa Ei koskaan sunnuntaisin? 5. Minkä nimisessä´ - kalenteripyhämme nimen sisältävän - vuonna 1975 ilmestyneessä elokuvassa Jaakko Pakkasvirta kertoo Urho Suomalaisen (rooli) perheen katkerasta omakotitalon rakentamisesta ja sitten svenska 6. Minkä nimisen vuonna 2020 valmistuneen, suositun suomalaisen elokuvan alkuperäiskieli on ruotsi? Ohjaajan sukunimi on ruotsinkielinen. 7. Minkä nimisen samana vuonna ilmestyneen suomalaisen elokuvan alkuperäiskielen nimi olisi arvostelij

Me olemme kestävyysvaje   Armoton ja selkeä on myös dokumentin sanoma yksityisen yritystoiminnan voitontavoittelun ja hoitotyön moraalin käytännön yhteensopimattomuus. Se kertoo vakuuttavasti myös, miten tuottavuus- ja työmarkkinoille tarpeettomille ihmisille on taattava ihmisarvoinen hoito ja hoiva, mihin eivät teknologia, digitalisaatio, etähoivakeskukset ja robotit yllä Eivätkä inhimillistä hoitoa edistä myöskään optimointijärjestelmä tai Attendon työntekijöille joululahjaksi antamat askelmittarit, sillä kuten elokuvan laulussa kerrotaan: Me olemme kestävyysvaje, me olemme väärinpäin kääntyneen pyramidin lavea latva Onneksi omalla kohdallani on niin, että läheiseni on yhdistyksen, vaan ei yrityksen ylläpitämässä hoivakodissa. Ja dokumentin Tiinan hoitoasenne tuo mieleen läheisenikin hoitopaikan ilmapiirin.

Erik ja Nina   Muutamia vuosia ennen tätä elokuvaa Tarkas ohjasi Olemme kaikki syyllisiä. Se kertoi lapsuudessaan hoitopaikasta toiseen siirretystä Antista, joka pelkää taas tulevansa jätetyksi. Hänen tyttöystävänsä Leena (Aino-Maija Tikkanen) leikki Antin tunteilla ja tekee tämän mustasukkaiseksi. Seurauksena Antti surmaa Leenan. Murrosikään mennessä olin saanut kotona vahvan kasvatuksen katsoa elämää heikompien, köyhempien ja kovia kokeneiden puolta. Tulkitsin Antin tällaiseksi. Elokuvan sanoma jäi niin vahvasti mieleeni, että se vaikutti kymmenen vuotta sitten opiskeluvalintoihini: kasvatustiedettä, suojelu- ja parantamiskasvatusoppia, psykologiaa ja käytännön filosofiaa. Sen voi nytkin katsoa Yle Areenassa. Mutta Nina ja Erik. Siinä on pitkälle sama teema kuin aikaisemmassa. Yhteiskunnan rakenteellinen eriarvoisuus on syyllinen. Nyt vain syyllisyys henkilöidään rikkaisiin, arkkitehtiin ja vuorineuvokseen, jotka eivät ole suoneet lapsilleen läsnäoloaan, vaan lähinnä talou