Juho Kuosmanen: Hytti nro 6 (2021) *****

 

Olen lukenut Rosa Liksomn kirjan joskus kun se ilmestyi. Muistelen, että siinä oli vanhemman venäläismiehen ja suomalaisen opiskelija naisen välillä jatkuva ja kasvava väkivallan uhka, joka taisi kuitenkin päättyä helpotukseen. Elokuvassa minulle ainakin syntyy vähitellen nouseva toive nuoremman venäläismiehen Ljohan ja Lauran välisen suhteen"onnellisesta" lopusta. Ja niin siinä mielestäni käykin, vakka ei sillä kaikkein perinteisimmin..

Ratkaisevasti Lauran oppii ymmärtämään Ljohaa - ehkä äiti Venäjää - tämän isoäidin luona, missä babushkaa näyttelee paikallinen amatööri Lidija Kostina. On hyvä muistaa, että elokuva valmistui ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Ei siis ihme, että Iltasanomat otsikoi juttunsa jotenkin näin: "Hytti nro 6 on parasta mitä Suomen ja Venäjän suhteissa on tapahtunut vuosikausiin."

Babushka "opettaa" Lauralle elämää 

Niinpä. Nuori työmies Ljoha (Juri Borisov) oppii ymmärtämään, että ja ehkä myös miksi suomalainen opiskelija on kiinnostunut petroglyfeistä eli kalliomaalauksista. Laura (Seidi Haarla) taas oivaltaa jotenkin Ljohan kapeampia mahdollisuuksia tehdä vain jotain mitä haluaa.

Mieleeni tulee myös venäläis-virolais-suomalainen shakinpeliystäväni Aleksei. Hänkin on tullut tänne Turkuun työn ja rahan perässä. Hänellekin maistuu alkoholi kuten Ljohalle ja toki Laurallekin. Mutta ennen kaikkea hänen kanssaan on lämminhenkistä ja mukavaa pelata shakkia. Se merkitsee meille ystävyyttä kahden eri kulttuurin ja 45 ikävuosieron miehen välillä.

Elokuva ja Aleksei auttavat minua ymmärtämään, että Venäjän valtion ja yksittäisen Venäjän kansalaisen välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä. Ja samaa pätee Suomessa.