Celine Sciamma: Maja lapsuuden reunalla (2021) ****½
 |
| Marion, Nelly ja maja |
Uskallan antaa "vain" neljä ja puoli tähteä. Tekosyynä, että olen 80-vuotias mies ja pääosan tytöt 8-vuotiaat, ilmeisesti näyttelijöinä sisaruksia ellei peräti kaksosia. Joten puoli tähteä viidestä liittyy jonkin asteisen salaisuuden tms. ymmärryksen puutteeseen. Toivottavasti joku selventää mistä kaikesta on kysymys. Elokuvan ranskankielinen nimi on Petite aman eli suomeksi kai Pieni (tai Pikku) äiti. Se antaa aavistuksen, mutta ei ainakaan minulle tietoa salaisuudesta.
Elokuva kertoo ohjaajan omasta lapsuudesta. siinäkin voisi olla johtolanka, mutta sitä paremmin tuntematta arvoitus ei aukene, korkeintaan raottaa ovea
Oli miten oli, elokuva saa minut liimautumaan sohvani selkänojaan. Vaikka katson "Majaa" Areenasta, ei tule mieleenkään pysäyttää sitä välillä. Siinä lapset ottavat asiat sellaisina kuin ne ovat. Välillä he esittävät mestarillisia aikuisnäyttelijöitä. Usein näissä tilanteissa puheenvuorot ovat kirjakielen ja aikuisten oikeusistuimen puheenvuoroja, melkein yhtä yksioikoisia kuin Aki Kaurismäen elokuvissa, mutta aivan eri teemoihin kuuluvia
Elokuvan ranskankielinen nimi Petite Maman antaa osviittaa sisällöstä. Kun olin pieni tyttö, olin kovin kiinnostunut siitä, millainen äitini lapsuus oli ollut ja olisin halunnut leikkiä äitini kanssa mielikuvitusleikkiä, jossa hän olisi ollut leikkikaverini. Voisin siis hyvinkin samastua elokuvan viehättäviin tyttöihin, mutta muistelen elokuvan tuntuneen minusta kovin teennäiseltä ja... NIIN ranskalaiselta.
VastaaPoistaTunnistan myös tuo teennäisyyden kokemuksen. Ehkä se liittyy siihen, että kahdeksanvuotiaat puhuivat välillä kuin aikuiset.
PoistaTulee mieleeni kun kirjoittajakurssilla väsäsin jutun elämänkokemuksistani muistelon pihapiirimme ja Kupittaan tapahtumista 10-12-vuotiaana. Se sai kiitosta siitä, että minäkertoja pysyi koko tarinan ajan sillä kypsyysasteella kuin tuonikäinen oli.