Ritva Arvelo: Kultainen vasikka (1961) ****

Ikisuosikkini Elina Salo

 

Luen parhaillaan Anu Silfverbergin mainiota kirjaa Sinut on nähty. Se on terävä analyysi naisen roolista useimmiten kohteena ja välineenä, mikä tekee miehestä subjektin, pelastajan ja sankarin. Tämä on rankka yleistys, mutta suosittelen kirjaa jokaiselle elokuvan ystävälle. Kirja kertoo, myös miten elokuva taiteena oli aluksi myös naisten aluetta ohjaajina -mm. Alice Guy-Blachéa myöten, mutta kun se alkoi kaupallistua rahantekokoneeksi, niin miehet ottivat elokuvabisneksessä vallan.

No niin - Kultainen vasikka perustuu Maria Jotunin kirjaa ja sen on ohjannut Ritva Arvelo ja pääosan Eeditiä näyttelee temperamenttisesti Aino Mantsas. Elina Salo hyppii ja tanssii lyhyessä kohtauksessa kuin Alma Pöysti Zaida Bergrothin Tovessa. Onkin pakko kertoa, että tyttäreni etunimen yksi tausta on tuo vieläkin, yli 80 vuoden ikäisenä esiintyvä ihastukseni, jonka persoonallisesta äänestä ei voi erehtyä.

Keinottelu ensimmäisen maailmansodan aikana peilaa elokuvan nimeä - ja moraalia. Siinä vain edetään sellaisella vauhdilla ja puhenopeudella, että juonen ja juonittelun koukeroissa on mahdotonta pysyä mukana.

Elokuva kertoo myös ajasta, jolloin monen naisen ainoaksi keinoksi saada taloudellisesti turvallinen elämä oli hankia "rikas" mies. Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että yksi 1940 ja -50 luvun kauneimmista näyttelijöistä ( lainaus elokuvauutiset.fi) ei sitten saanut toista mahdollisuutta elokuvaohjaajana.