Dag Johan Haugerud: Lapset (2018) *****

Työväenpuoluetta edustavat vanhemmat ja 13-vuotias tytär

 

Suojelu- ja parantamiskasvatusoppia sekä käytännöllistä filosofiaa opiskelleena, ns. epäsosiaalisten poikien vastaanottokotia johtaneena sekä yhteiskunnasta ja politiikasta kiinnostuneena annan jo pelkästään aiheesta viisi pistettä.

Kun 13-vuotias tyttö aiheuttaa samanikäisen pojan kuoleman koulun jalkapallokentällä, niin ainekset ovat koossa.

Ohjaaja etenee kiihkottomasti ja elämän syviä peruskysymyksiä monelta taholta valaisten. Lämmin empatia on elokuvan perusvire. Kukaan elokuvan hahmoista ei ole pelkkä hyvis tai pelkkä pahis. Jokainen käyttää puheenvuoroja, jotka särähtävät, jokaisella on sisäiset ristiriitansa, mutta siitä huolimatta koetetaan rakentaa ja katsoa eteenpäin. Syyllisyys, suru ja myös toive sovusta ottavat mittaa toisistaan. Myös keltaisen lehdistön sensaatiot elokuva kiertää kaukaa.

Taustalla on oikeistopopulistisen ja työväenpuolueen johtohenkilöt ja heidän arvonsa, mutta onneksi niidenkään erot eivät nouse surun keskellä ja ratkaisua etsittäessä voittamattomiksi esteiksi. Lapset palaavat koulun jalkapallokentälle ja siirtävät tapahtumapaikan maalia paikalleen.

Elokuva sain Pohjoismaisen neuvoston palkinnon vuonna 2020. Sitä vielä mietin, että elokuvan alkuperäinen nimi Barn on käännetty englanniksi Beware of Children. Mitenkähän tuo pitäisi kääntää suomeksi?