Peter von Bagh: Helsinki, ikuisesti (2008) *****

 

Elokuvan, varsinkin kotimaisen, ystävän on helppoa ja pakko antaa viisi tähteä. Elokuvahan kertoo elokuvan ja taiteen keinoin ja vielä taiteen suuren ymmärtäjän yhteiskunnan ja elämän tulkitsijana Peter von Baghin (1943-2014) ohjaamana ja käsikirjoittamana Suomesta ja sen lähihistoriasta monipuolisen kuvan. Eikä se tarina kerro vain virallista, voittajien historiaa, se nimittää mm, vuoden 1918 tapahtumia kansalaissodaksi, kertoo työttömyyden tylyistä seurauksista ja niin monista taideteoksista ja elokuvista, jotka palauttavat mieleen pääkaupunkimme niin rumat hetket kuin kauneuden.

Elokuvassa mainitaan lyhyesti myös Nyrki Tapiovaaran Varastettu kuolema vuodelta 1938. Se minun kaivettava jostakin, koska sitä ei Areenassa nyt näe. Sen taustakirja Lihamylly sijoittuu kansalaissodan tapahtumiin, mutta elokuva kertoo ns. aktivisteista vuosina 1904 - 05. Ne taas sekoittuvat isänmaan tapahtumiin elokuvan ilmestymisen aikoina,

Elokuva vilisee elovaharrastajalle tuttuja nimiä  - sanotaan esimerksi vaikka Ritva Arvelo ja Risto Jarva.

Turkulaisena olen vieläkin pääkaupunkiseutuun keskittyvään kehityksen kritisoija. Mutta se ei haittaa nauttimasta historian loistavasta kertaustarinasta. Olen tutustunut työni kautta pääkaupunkiimme. Työnantajanani ovat olleet itse Helsingin kaupunki ja SAK, jonka päämaja sijaitsee Hakaniemessä, missä elokuvakin vierailee.

Muistan myös, kun joku kysyi minne palaisin kun pääset eläkkeelle, ellei Turkua olisi olemassa. Yllätyksekseni vastasin: Helsinkiin. No, ehkä se johtuu siitä, että poikani asuu Helsingissä ja hänen luokseen pääsee - raitiovaunulla.