Claes Olsson: Ihanat naiset rannalla (1998)***½

 

                                                        Ihanat merenneidot

Sain ystävältäni lainaksi Monika Fagerholmin kirjan Underbara kvinnor vid vatten, jonka kahlasin viime viikolla. Niinpä yritän muistella kirjasta yli 30 vuotta myöhemmin tehtyä elokuvaa. Se oli aikaa, jolloin aloin harmitella, että aikoinaan opiskelemani ja harjoittelemani ruotsin kielentaito oli päässyt ruostumaan. Ehkä elokuva olikin alku, että otin yhteyttää rakkaisiin serkkuihini Rimbossa ja Trälleborgissa. Tunnen siis kiitollisuutta tuota pääsääntöisesti kesäistä, merellistä ja suomenruotsalaista elokuvaa kohtaan siitä, että olen palauttanut osan kadottamastani ruotsinkielen osaamisestani.

Automaattisesti tulee mieleen verrata suomalaisten ja suomenruotsalaisten elämänmenoa. Kuvittelen elokuvan uskottomuuskohtaus saattaisi tyypillisesti johtaa kärhämöihin, tappeluihin tai peräti henkirikokseen, mutta niistä selvitään elokuvassa vaikenemalla "sivistyneesti", tosin ei jälkiä jättämättä. Erityisesti pidin elokuvassa lapsien, Thomasin ja Renéen osuuksista . Toisaalta lähes kadehdin myös sitä iloluonteisuutta, mitä lasten äidit Isabella ja Rosa -vedenneidot saavat irti kahdenkeskisestä ystävyydestä.

Kun katson ikkunasta harmauteen, tulee pakkomielle etsiä elokuva netistä. Ehkä kesän ja lämmön kaipuu siten hellittää